Lopullinen vastaus (Atena, 2011) on melkein kuin Da Vinci -koodi, siinä vain etsitään Graalin maljan sijaan Albert Einsteinin suurinta yhtälöä, jonka ajatellaan löydettäessä vaikuttavan koko ihmiskuntaan. Molemmissa trillereissä seikkailee pääosassa asiantuntijaroolissa toimiva mieshenkilö Javier ja salaperäinen, upea ja sensuelli nainen Sarah, jolla on mysteerinen suhde taustalla häilyvään salaseuraan. Molemmissa on jännittävästi rakennettu, alati kiihtyvä ja monimuotoinen trillerikuvio historiallisine faktoineen ja salaliittoteorioineen.
Valitettavasti molemmissa on myös lopulta aika lässähtänyt lopetus. Kaiken sen kirimisen ja kiihkoilun jäljiltä on vaikea kuroa tyydyttävä loppu kasaan. Odotukset ovat korkealla, tiheä tunnelma on tarttunut ja sisällä on silti alati kasvava pelko siitä, että juoni kasvoi itseään suuremmaksi. Harmittavaa törmätä pumpuliseinään.
Joka luvun lopussa on mieletön "Kunpa hän olisikin tehnyt tarkistuksen jo silloin"- tai "Jos hän olisi tiennyt, mitä tuleman piti, hän olisi tehnyt toisenlaisen valinnan" -cliffhanger. Kyllä tämä tapa kutkuttelee jatkamaan lukemista ja teos pitää otteessaan. Mutta jos ollaan kivuttu niin korkealle mäenhuipulle, ettei maata enää näy, harmittaa lopulta laskea alas kuoppaista tietä.
Vaikka sateenkaaren toiselle puolen ei olekaan aarretta, niin onneksi itse matkanteko on jännittävä. Einsteinin jalanjälkien perässä kuljetaan läpi Eurooppaa ja Amerikkaa. Lopullinen vastaus on pullollaan kiinnostavia anekdootteja ja neronleimauksia suoraan Einsteinin henkilöhistoriasta. Mielenkiintoisin anti onkin Einsteinin elämänvaiheiden läpikäyminen, ei niinkään hänen viimeinen salaisuutensa. Minulle Einsteiniin liittyvät tarinat olivat uusia ja niiden kautta teokseen tuli mukaan vähän huumoria. En edes tiedä, ovatko ne kaikki tosia vain kirjailijoiden kuulemia urbaaneja legendoja tästä omalaatuisesta nerosta. Jännitystäkin on luvassa, vaikka pahiksen arvaa melko nopeasti.
Mietin lukiessani, että tuntuuko tekstissä kahden eri tekijän kirjoitustyö, mutta mielestäni teksti oli samantyylistä kaiken aikaa. Leikittelin ajatuksella, että toinen kirjoittajista halusi keskittyä enemmän Sarahiin ja toinen Javieriin. Aina kun Sarahin ulkonäköä hehkutettiin teoksessa, ajattelin että se on nimenomaan toisen kirjoittajan valinta, kun taas toinen olisi halunnut tehdä hänestä vähemmän upean, mutta hävisi pitkässä tikussa. Kaikenlaista sitä tuleekin mietittyä lukiessa.
Oikean Einsteinin arvoituksen voi löytää tästä linkistä. Törmäsin googlettamalla Einsteinia. :)
Annan Lopulliselle vastaukselle kolme suhteellisuusteoriapistettä.
Atena, 2011
Sivuja: 400
Suomentaja: Anne Dougan