Annakaisa Iivari: Tyttöministeri

Annakaisa Iivarin teos Tyttöministeri (Otava, 2011) on mainio hyvän tuulen kirja. Kiinnostuin kirjasta ollessani alkukeväästä Otavan kevätpressissä kuuntelemassa kirjailijan muutaman minuutin esitystä kirjastaan. Jotenkin kirjailijan hyväntuulinen ja innostunut esiintyminen tarttui ja tunnistin saman huumorin lukiessani nyt Tyttöministeriä.

Kirjan päähenkilö on Iiris Luoto, pienen paikkakunnan ruotsin kielen opettaja, jolle ei tunnu tapahtuvan mitään erityistä. Hän valittaa päivittäin elämästään Pohjois-Suomessa asuvalle energiselle ja elämänmyönteiselle sisarelleen, mutta muille ihmisille hän pystyy puhumaan vain miehensä tai kahden poikansa tekemisistä. Iiriksen mies Paavo on varsinainen oman elämänsä sankari ja hänen mielitekojensa tähden joutuu koko perhe muutoksen eteen. Suurin paukku arkeen tulee kuitenkin Iiriksen pyrkiessä eduskuntaan perinteisiä arvoja ajavan puolueen riveistä. Kirjan nimi paljastaa lukijalle kyllä sen verran, että miten vaaleissa käy.

Iivari työskentelee sosiaali- ja terveysministeriössä neuvottelevana virkamiehenä ja vaikka fiktiivistä tarinaa on väritetty huumorilla ja kevyellä satiirilla, tuntuu teoksen maailma silti uskottavalle, sillä tiloja, virkoja ja tapoja kuvataan tarkasti. Teoksen kuvaama poliittinen peli on yhtä kähmimistä ja kepulointia, sillä kulisseissa juonitellaan ja taistellaan paikasta auringossa ihan puolueen omien toimijoidenkin kesken. Näin vaalien jälkeen, hallituksen hakiessa vielä muotoaan, on mielenkiintoista lukea tällaista poliittista satiiria päätöksenteosta, eduskuntaryhmien järjestäytymisestä ja hallituksen sopupeleistä saunailloissa. Nurinkurisesti myös perinteiset arvot -puoleen Iiris Luoto toimii lopulta lakkautetun peruspalvelumisterin toimen sijaan itsepalveluministerinä ajaen julkisia palveluita alas.

Ostin lisäksi Iivarin esikoisen Juhannus italialaiseen tapaan, sillä viihdyin lomalla ollessani Tyttöministerin parissa hyvin. Se oli lokoisa, mutta tapahtumarikas lomakirja. Yhtä aikaa viihteellinen ja pureva. Pidin siitä, että teosta oli lämmitetty myös moniäänisyydellä, vaikka useampi henkilöistä sai vain sen muutaman sivun verran tilaa tuoda persoonaansa esiin. Iiris on hykerryttävä päähenkilö, sillä hän ei tunnu kehittyvän teoksen aikana juuri lainkaan. Marmatus sisarellekin jatkuu Brysseliin asti. Iiriksestä on vaikea olla pitämättä, niin kuutamolla hän tuntuu olevan.

Blogistaniassa Tyttöministeri on pyörinyt ainakin Mari.A:n ja Susan käsissä.

Annakaisa Iivari: Tyttöministeri.
Otava, 2011. Sivuja: 315

Otavan kirjakevät 2011

Eilen aamuvarhaisella askeleeni kuljettivat minut Otavan kevään lehdistötilaisuuteen. Istuuduin kiltisti takapenkeille oikeiden toimittajien lomaan ja jätin kirjailijoiden valokuvaamisen paremmin osaaville. Omat otokseni ovatkin sitten melko blogimaisia napsautuksia mm. Otavan ulko-ovesta. heh.

Ennen kirjailijoiden puheenvuoroja meille esiintyivät Kalle Ahola, Marzi Nyman ja Arttu Takalo. Myöhemmin keväällä Aholalta ilmestyy albumillinen Arto Mellerin (1956-2005) runoihin perustuvaa musiikkia. Trio esitti biisit Viattomuus ja Putsipoika. Minulle Arto Mellerin runot ovat vieraita, mutta toimivat minusta hyvin biisien lyriikkoina. Tämä innokas kirjabloggaaja heräsi viimeistään siinä vaiheessa kun Ahola kiekaisi komeasti Putsipojan kertosäkeen ilmoille. Meller oli muutenkin esillä kevätpressissä, sillä Martti Anhava on toimittanut Arto Mellerin proosatuotannon yksien kansien väliin. Tämä muhkea noin 700 sivun teos on nimeltään Pääkallolipun alla ja saimme kaikki tämän teoksen arvosteltavaksi. Palaan teokseen blogissani myöhemmin.

Olin jo etukäteen tutkaillut Otavan kirjakevättä ja löytänyt kiinnostavan kuuloisia kirjoja, mutta kun kuulin kirjailijoiden esittelevän omia teoksiaan, niin tuntui että melkein jokainen kirja olisi luettava. Itse kammoksun esiintymistä ja tunsin sympatiaa niitä kirjailijoita kohtaan, jolle ensiesiintyminen toimittajajoukkion edessä ei ollut helppoa ja toisaalta oli mahtava kuulla konkareiden naurattavan isoa joukkiota. Suurelle kirjafanille kirjailijoiden ja kirjaihmisten tapaaminen rinnastuu tunnelmaltaan mahtavaan rock-keikkaan.

Ajattelin tähän listata niitä kirjoja, jotka jäivät mieleeni tapahtumasta ja joita todennäköisesti tulen keväällä lukemaan:

Hanna Tuuri: Orapihlajapiiri. Ilmestyy 23.3
Teos on kirjailijan esikoisromaani, mutta hän on julkaissut tätä ennen pari kertomuskirjaa. Kirjassa kiehtoo etukäteen se, että tapahtumat sijoittuvat Irlantiin ja kirjailijan mukaan kehitysvammaisuutta käsitellään kirjassa uudella tavalla. Hän nosti myös esiin sen, kuinka päähenkilöiden on teoksessa nopeasti sopeuduttava uuteen tilanteeseen, nopean päätöksen takia. Minua kiinnostaa erityisesti nuorten naisten esikoisromaanit, joten toivon tämän olevan hyvä.

Antti Tuuri: Matkalla Euroopassa. Ilmestyy 1.4
Olen lukenut Tuurilta tähän mennessä vain yhden teoksen, mutta hän oli esiintyjänä ihan yhtä hurmaava kuin ensimmäisellä kerralla, kun olin häntä kuuntelemassa. Tuuri on kerännyt teokseen havaintoja Euroopan matkoiltaan ja sitä muutosta, minkä hän on nähnyt Euroopassa vuosikymmenten aikana. Hän ei pidä kauheasti lentokonematkustamisesta ja maiden havainnointi on helpompaa junasta käsin Interrail-passin avulla, voi jäädä aina pois mielenkiintoisessa paikassa ja jatkaa matkaa vaikka seuraavana päivänä. Lukijalle hän jättää ratkaistavaksi sen, mikä teoksessa on totta ja mikä on ollut tarinankertojan mielestä vain mukava juttu kertoa.

Annakaisa Iivari: Tyttöministeri. Ilmestyy 18.3
Tämä kirja ei kiinnostanut minua etukäteen, mutta kirjailija oli niin hauska esittäessään kirjan juonirunkoa ja sieltä täältä teoksesta poimittuja aiheita, että nostin sen tähän virtuaaliseen luettavien pinoon. Jokin kirjan hullunkurisessa juonenkehittelyssä kiehtoi, vaikka olin vähän tuominnut kirjan pelkän nimen perusteella. Kirja kertoo tylsästä opettajasta, joka vastaa aina kuulumisia kysyttäessä kertomalla oman miehensä ja lapsensa tekemisistä. Hänelle kun ei itselleen kuulu koskaan mitään, kunnes hänestä tulee yhdessä yössä julkkis ja puolueiden kosiskelema kansanedustajaehdokas. Lopulta hän päätyy julkisen palvelun ministeriksi, jonka tehtävänä on siirtää kaikkien suomalaisten julkiset palvelut nettiin.

Jaakko Hämeen-Anttila: Tuhannen ja yhden yön erotiikka. Ilmestyy 24.3
Hämeen-Anttila haastaa teoksellaan kaikki kirjoja lukemattomat teinipojat kirjansa äärelle. Kirja kertoo nimensä mukaisesti Lähi-idän eroottisista tarinoista, mutta käsittelee myös muuta kulttuurihistoriaa avioliitosta, avioeroista, lääketieteestä ja kulttuurista. Kirjasta voi poimia eroottisia lukuvinkkejä ja päästä kauniiden kuvien kautta Lähi-idän flirttailevampaan maailmaan. Kirja on kevyt versio akateemisemmasta teoksesta ja tutkimuksesta, joka on vasta tuloillaan. Mielenkiintoni herätti kuitenkin se, että Hämeen-Anttila kertoo kirjassaan haastavansa länsimaalaisten mielikuvia Lähi-idästä ja kuinka ajattelemme olevamme aina kulttuurisesti toistemme vastakohtia.

Elisabeth Aro: Sisar. Ilmestyy 16.3
Kirja on historiallinen tarina sisällissodan melskeistä Helsingissä. Se on samalla myös päähenkilö Ellenin kasvukertomus, sillä vaikka hän työskentelee Diakonissalaitoksella, hän ei ole mikään tyypillinen sisar-oppilas. Kirjailija kertoi kirjoittaneensa teokseen myös lapsen näkökulmaa ja kiinnostaa lukea, että miten tämä toimii. Toisena päähenkilönä on sisällissodan aikainen Helsinki ajankuvauksineen.

Toki minua kiinnostaa myös käännöskirjallisuus ja muutama muukin kirja, mutta nämä nostin esiin, koska kirjailijat olivat itse paikalla. Lukemisiin. :)