Henrik Ibsen: Nukkekoti

"Minulla on toisia yhtä pyhiä velvollisuuksia. Velvollisuuden itseäni kohtaan."

Norjalaisen Henrik Ibsenin näytelmä Nukkekoti ilmestyi joulukuussa 1879 ja siitä syntyi valtaisa kohu niin kotimaassaan kuin muuallakin Euroopassa. Tapahtumapaikkana on Nora ja Tornvald Helmerin porvariskoti, jossa kolmen päivän ajan pyöritetään viiden ihmisen elämää. Nukkekodin luin nyt toistamiseen tenttiä varten, mutta Noran hahmo oli ihan yhtä kiinnostava ja pysähdyttävä kuin ensimmäisellä lukukerralla.

Tornvald: "Olet ennen kaikkea vaimo ja äiti." 
Nora: "Siihen en enää usko. Uskon, että olen ennen kaikkea ihminen, minä, yhtä hyvin kuin sinä - tai että ainakin koetan tulla ihmiseksi."

Noran vastaus on paljon voimakkaampi kuin nukkemaiselta pikkuvaimolta odottaa, hän ei halua muodostaa identiteettiään nimenomaan vaimon ja äidin roolin kautta, suhteessa mieheen, toiseuteen, vaan olla inhimillinen itselleen ja omille tuntemuksilleen. Näytelmä pyörittääkin paitsi kysymystä naisen alisteisesta asemasta, mutta ennen kaikkea ajatusta ihmisen vapaasta tahdosta. Minua viehätti myös erityisesti se, kuinka Nora vaikuttaa miehensä silmissä kyvyttömälle ja hupsulle tytönhupakolle, mutta todellisuudessa hän on hyvin pystyväinen ja hoitaa taustalla perheen asioita.

Kotimme ei kuitenkaan ole ollut muuta kuin leikkimökki. Olen täällä ollut sinun nukkevaimosi, kuten kotona olin isän nukkelapsi. Ja lapset taas ovat olleet minun nukkejani. Minusta oli hauskaa, kun leikit kanssani, niin kuin sinusta tuntui hauskalta minun leikkiessäni lasten kanssa. Sellaista on avioliittomme ollut.

Puolison väliselle vieraudelle on kotimainen vastine ainakin Minna Canthin Salakarissa, josta arviota blogiini tulee myöhemmin. Myös Canthin Sylvissä on sanottu olevan paljon samoja piirteitä, kuin Ibsenin Norassa, mutta tätä näytelmää en ole vielä ehtinyt lukea. Naisliikkeessä aktiivisesti toiminut Canth nojautui Ibsenin teksteihin muutenkin, sillä Ibsen oli emansipaation kannattaja ja vaati yhtäläisiä, tasavertaisia oikeuksia miehille ja naisille. Molempien teksteihin on vaikuttanut myös ajan deterministinen ihmiskuva ja koko ajan kyseenalaistetaan ja arvotetaan ihmisen oma kyky hallita omaa elämäänsä. Onko Noran harkitsematon käytös perittyä vai hänen omia riskinottojaan? Avoin loppu jättää lukijan miettimään Noran kohtaloa, käykö hänelle sitten lopulta kuitenkin hyvin. Löytääkö hän lopulta onnen kodin ulkopuolelta.

Anna-Liisan lukeneille, Ibsenin Nukkekoti on myös todella helppolukuinen näytelmä. Mieluusti näkisin tarinan teatteriesityksenä, mutta lukiessakin toimii erinomaisesti. Ibsenistä voi lukea lisää Kertomus jatkuu-blogissa

Henrik Ibsen: Nukkekoti. (Wsoy, 2009)
Sivuja: 124. Suomentanut: Eino Palola