Jean Kwok: Käännöksiä

Jean Kwokin Käännöksiä (Bazar, 2011) linkittyi mielessäni vahvasti aiemmin lukemaani Tiikeriäidin taistelulauluun, sillä molemmissa on pätevä, ahkera ja älykäs kiinalaistyttö, joka pyrkii elämässä eteenpäin. Muuten kirjoja ei voi yhdistää, sillä aihe on hyvin erilainen. Siinä missä tiikeriäidin pienokaiset ahkeroivat suurilta osin totellakseen äitiään, Käännöksiä-teoksen Kimberly haluaa tehdä sen kiitollisuuttaan äitinsä tähden.

Kävin alkukeväästä Bazarin kevätpressissä kuuntelemassa Kwokia hänen kertoessaan esikoiskirjastaan ja omista taustoistaan. Hyvin paljon teoksessa ja Kwokin elämässä on yhteyksiä ja lopulta lukiessa päähenkilön Kimberlyn ulkonäkö sekoittui mielessäni kirjailijan olemukseen.

Hongkongilainen Kimberly muuttaa äitinsä kanssa New Yorkiin paremman elämän toivossa, mutta he päätyvät raatamaan tehdastyössä ja asumaan erittäin alkeellisissa ja kurjissa olossa. He ovat aluksi täysin kielitaidottomia ja eräs kiinnostavimpia piirteitä on ensimmäisessä persoonassa toimivan kertojan käyttö. Kwok on halunnut tällä tavalla näyttää, kuinka ulkomaalainen voi vaikuttaa typerälle, kun hän yrittää puhua vieraalla kielellä, mutta kuinka älykkääksi hän muuttuu hänen puhuessaan omaa äidinkieltään. Kimberlyn äiti osaa vain muutamia sanoja englantia ja hänen hokiessaan niitä, tulee puheeseen tahatonta komiikkaa. Kun hän puhuu tyttärelleen kiinaa, muuttuu lukijan silmissä henkilön olemus ihan täysin.

Tehokas ratkaisu kirjailijalta.

Sitä mukaa kun Kimberly oppii englantia, sitä mukaa lukijakin pääsee selvyyteen, mitä hänen ympärillään olevat ihmiset puhuvat. Minusta tämä on mielenkiintoinen tapa tuntea päähenkilön kasvutarina ja kehitys.
En ole tosiaan lukenut tätä englanniksi, mutta suomennoksessa on omaan makuuni saatu tämä kielellinen kömpelyys ja kehittyminen toimimaan loistavasti.

"Etkö puhu englantia? He sanoivat, että puhut" Opettaja sanoi sen jotenkin marisemalla. Keistä "heistä" hän oikein puhui? Hän veti ilmaa keuhkoihinsa. "Miksi sinä olet myöhässä?". Sen ymmärsin. "Olen pahoilla, herra. Koulu hukassa."

Käännöksiä on epäoikeudenmukaisesta ja ihmisriistoisesta aiheestaan huolimatta hyvin elämänmyönteinen ja positiivinen kirja. Köyhyys ja rikkaus kulkevat teoksessa rinnakkain, vaikka paikoin alleviivataan liiallisesti rikkaiden tietämättömyyttä köyhien oloista, koin tarinan puitteet silti uskottaviksi. Kurjia oloja ei osoitella jatkuvasti sormella, mutta kyllä täytyy olla kivestä tehty, ellei sydänalassa värähdä lukiessa tehdastyöläisten arjesta. Pidin siitä, että kauhistelulle jätettiin kuitenkin teoksessa vähän tilaa ja elämänhaluisuus ja tarmokkuus kukoistavat Kimberlyn ja hänen äitinsä elämässä ja heidän keskinäisissä väleissään.

Kirjan loppu on kiinnostava, ja voin uskoa sen jakavan ihmisiä. Osalle se on nimenomaan se väärä loppu, kun taas itselleni se sopi hyvin ja pelkäsin jo toisenlaista ratkaisua. Enempää en halua paljastaa.
Lopussa hypätään yllättäen tarinassa 12 vuoden päähän ja lukijalle näytetään, mihin nuori Kimberly lopulta päätyy.

Kutkuttava ratkaisu jälleen.

Teoksessa on monia hyvin toimivia ja kiinnostavia keinoja ja odotan kovasti hänen toista teostaan, jonka hän kertoi olevan myös omaelämäkerrallinen. Kwok työskenteli opiskeluaikanaan myös yläluokkalaisten keskuudessa ammattilais-salonkitanssijana ja hän on näiden kokemusten ympärille kirjoittamasta uutta teosta.

Teokseen sopii hyvin suomalainen sananlasku: Ahkeruus kovankin onnen voittaa.

Kwokin esiintyminen Bazarin kevätpressissä löytyy mm. Youtubesta. Blogimaailmassa kirja on pyörinyt ainakin Mari A.n ja Katjan käsissä.

Jean Kwok: Käännöksiä
Bazar, 2011
Sivuja: 280
Suomentanut: Ulla Lempinen

Bazarin kirjakevät 2011

Olin torstaina Bazar-kustantamon järjestämässä kevätpressissä Seurahuoneella, edustamassa Kirjapedon kanssa kirjabloggaajia. (Kiitos vain taas mukavasta seurasta!) Pöydässämme istui myös mm. kirjailija Geert Kimpen ja hän oli aivan ihastuttava keskustelukumppani. Kerroin hänelle kirjablogeista ja hän oli kiinnostunut kirjallisuuden opinnoistani ja suomalaisesta kirjamaailmasta, eritoten millaisia kustantamoita Suomessa on ja lukevatko suomalaiset mielestäni paljon kirjoja. Kirjailija oli myös kiinnostunut suomalaisesta talvesta ja häntä ihmetytti kuinka pitkä Suomi onkaan, kun kerroin kuinka kaukaa tulen ja kuinka pitkän aikaa kestää matkustaa junalla kotiseudulleni. Minusta oli todella mukava tavata kirjailija ja jutustella hänen kanssaan ennen kuin aloitin lukemaan hänen suosittua käännöstään Kabbalistia. Kimpen oli hirvittävän iloinen voidessaan osallistua tällaisiin kirjatapahtumiin, sillä Hollannissa kustantamot eivät järjestä samankaltaisia tilaisuuksia. Sain häneltä mukavan omistuskirjoituksen ja ihmettelenkin, miten he jaksavat kirjoittaa näin pitkiä omistuskirjoituksia kirjafaneille. :)

Geert Kimpenin ja Ann Rosmanin omistuskirjoitukset. Sain Rosmanilta myös savuntuoksuisen kirjamerkin.

Minua ilahduttaa Bazarin kevään kirjatarjonta jo senkin takia, että kansikuvat ovat niin kauniita. Osasta tulee mieleen hyvänmakuinen karkki ja nappaisin kirjan tarkasteluun kirjaston/kirjakaupan hyllyiltä. Myös mitä enemmän kirjailijat kirjoistaan tai elämästään kertovat, sen kiinnostuneempi olen kirjoja kohtaan. Tämän olen huomannut näitä tilaisuuksia kierrellessäni. Kirjoista tulee jotenkin läheisempiä, kun kuulee kirjailijoiden puhuvan niistä. Toivon mukaan en ala kuitenkaan lukemaan näitä kirjoja liian omaelämänkerrallisina, vaan pääsen sukeltamaan soljuen sinne fiktion maailmaan.

Ensimmäisenä meille puhui Cecilia Samartin videoterveisten muodossa esikoiskirjastaan Nora&Alicia. 
Hän ei valitettavasti itse ollut päässyt paikalle, mutta on vieraillut Suomessa Helsingin kirjamessujen aikoihin. Hänen esikoiskirjansa olen tosiaan jo lukenut ja oli mielenkiintoista kuulla kirjan syntyprosessista jne.

Kuvassa näkyy Jean Kwok, jonka teos Käännöksiä ilmestyy 24.5.
Odotan tuota esikoista kovasti, sillä kirja vaikuttaa hyvin mielenkiintoiselta ja on vahvasti omaelämänkerrallinen. Päähenkilö hongkongilainen Kimberly muuttaa äitinsä kanssa New Yorkiin paremman elämän toivossa, mutta he päätyvät raatamaan tehdastyössä ja asuvat erittäin alkeellisissa ja kurjissa olossa. He ovat kielitaidottomia ja kiinnostavin piirre kirjassa, joka nousi Kwokin puhuessa esiin on erikoinen tapa käyttää ensimmäisen persoonan kertojaa. Hän haluaa sillä näyttää, kuinka ulkomaalainen voi vaikuttaa typerälle, kun hän yrittää puhua vieraalla kielellä, mutta kuinka älykkääksi hän muuttuu hänen puhuessaan omaa äidinkieltään. Sitä mukaa kun Kimberly oppii englantia, sitä mukaa lukijakin pääsee selvyyteen, mitä hänen ympärillään olevat ihmiset puhuvat. Kirjailijan tarkoitus on saada lukija sisäistämään vahvasti Kimberlyn kokemukset ja kasvutarina kielen avulla.

Geert Kimpenin kuva on valitettavasti melko rakeinen, mutta tämä on niitä harvoja otoksia, joka hänestä onnistui edes tyydyttävällä tavalla. Kirjailija oli esiintyessään niin innostunut ja jatkuvassa liikkeessä, etten meinannut ehtiä kamerani kanssa mukaan. :)

Kabbalisti on ilmestynyt jo ja se on minulla nyt luettavana, joten tarkemmin käsittelen kirjaa omassa arviossani.

Kabbalisti on tarina nuoresta miehestä Hajim Vitalista ja hänen opettajastaan Jitshak Luriasta, jotka tutkivat Kabbalan oppien mukaan vastauksia elämän ja maailmankaikkeuden kysymyksiin. Tarinan keskiössä on heidän suhteensa ja lopullinen petturuus. Vaikka kirja liikkuu 1500-luvun maisemissa, löytyy sieltä yhteneväinen tarina myös Kimpenin omaan elämään. Myös hänet petti opettajansa, joka yritti omia Kimpenin kirjan omiin nimiinsä


Ann Rosmanin teoksen Majakkamestarin tyttären kansitaidetta voi ihailla ensimmäisessä otoksessa. Kirja ilmestyy 22.2 ja silloin kirjoitan enemmän itse kirjasta. Majakoilla on Rosmanin omassa sydämessä erityinen paikka, sillä hän kertoi harrastaneensa purjehdusta pienestä pitäen ja hänen isänsä on kasvanut rannikoilla ja kertonut usein lapsilleen tarinoita paikan historiasta. Rosmanin kanssa keskustelin esityksen jälkeen ja hän kertoi jännittäneensä puhumista taitavien esiintyjien Kwokin ja Kimpenin jälkeen, mutta hän halusi silti kertoa kirjan historiasta ja erityisesti paikasta, mihin hän on romaaninsa tarinan sijoittanut. "Kirjan voitte kaikki itse lukea, mutta haluan puhua siitä historiasta, joka kiehtoi kirjaa tehdessä."

Rosman halusi teoksessaan herättää henkiin Marstrandin historian ja saada lukijat huomaamaan, kuinka kiinnostavia vanhat tarinat ovat ja kuunnella seuduillamme asuneiden ja työskennelleiden ihmisten tarinoita. Hän itse tutustui Marstandin alueeseen työnantajan kautta, sillä he olivat kunnostamassa saarella vanhaa majakkaa. Projektin edetessä Rosman tutustui Bertiliin, viimeisen majakkamestarin poikaan, joka esitteli paikkoja kertoi elämästä saarella. Kun hän kertoi majakkamestarin asunnon ruokakellarista, Rosman ajatteli sen olevan täydellinen paikka piilottaa ruumis. Näin teos lähti kehkeytymään murhamysteeriksi.


Viimeisenä meille esiintyivät Lotte ja Søren Hammer ja he esittelivät kirjaansa Saastat, joka ilmestyy 19.4. 

Saastat on sisarusten ensimmäinen yhteinen romaani ja he ehtivät tehdä kolme kirjaa ennen kuin ensimmäinen julkaistiin. Teos on ensimmäinen osa dekkarisarjasta, jonka aiheet pyörivät koston ja pedofilian ympärillä. Kirjailijat ovat halunneet rakentaa mehevän rikostarinan, joka käsittelisi silti rinnakkain kansalaisten omankädenoikeutta ja lain puitteissa toimivaa yhteiskuntaa.

Kirja alkaa, kun koululapset löytävät liikuntasalista viisi silvottua miestä. Miehet osoittautuvat pedofiileiksi ja tämä raaka joukkomurha saa koko kansakunnan huomion. Teos on saanut kiitosta todellisilta pedofilian uhreilta.



Muita kiinnostavia kevään uutuuskirjoja:

- Kader Abdolah: Talo Moskeijan vieressä. Ilmestyy 15.3
- Katherine Pancol: Krokotiilin keltaiset silmät. Ilmestyy 27.4
- Kate Morton: Paluu Rivertoniin. Ilmestyy 22.3
Tätä teosta suomentaja kiitteli vuolaasti. Hän sanoi että se on 600-sivuinen romaani, joka ei sisällä yhtään kuollutta lausetta.


Mielettömän hyvä kirjakevät tulossa Bazarilta!!