Olin tänään kahden ystäväni kanssa Suuri Kuu-kirjakaupassa kuuntelemassa Cecilia Samartinia. Pääsin myös kirjailijan juttusille ja kiitin Nora & Alicia -teoksesta, josta aiemmin olen blogannut. Hän sanoi, että oli nähnyt esittelynsä aikana iloiset kasvoni yleisön joukosta hymyilemässä kannustavasti. Hän jutteli muillekin omistuskirjoitusta hakemaan tulleille faneilleen todella lämpimästi ja huomioiden, minulle jäi erittäin lämmin olo kirjailijan tavattuani. Teos on ollut myös muiden suomalaisten lukijoiden suosiossa, sillä se oli helmikuun myydyimpiä käännöskirjoja. Paikalla oli kuitenkin vain runsas kourallinen kuuntelijoita, lukijoita ja toimittajia, mutta tunnelma oli mukavan "olohuonemainen". Samartinin teosten suomentaja Tiina Sjelvgren oli erittäin hyvä haastattelija. Minusta oli todella ihana tavata nyt Samartin, sillä hän ei ollut mukana Bazarin kevät-tilaisuudessa, josta kirjoitin aiemmin keväällä.
Cecilia Samartin kirjoittaa joka päivä. Hän naurahtikin, että ahkerimmillaan ja työhönsä keskittyneenä ei ehdi edes vaihtaa koko päivän aikana vaatteita, vaan kirjoittaa pyjamassa. Hänestä välittyi kovin välitön ja lempeä mielikuva ulospäin. Pienet asiat, mitä hän kertoi arjestaan ja työskentelystään, saivat minut heti pitämään hänestä. Kun hän kertoi esikoisena Nora & Alician luomistyöstä, hänen silmänsä kostuivat liikutuksesta. Kirjan tekeminen ei ollut helppoa ja yhä edelleen siitä puhuminenkin koskettaa kirjailijaa itseäänkin. Siinä varmaankin on se syy, miksi kirja koskettaa myös lukijaa. Kirjailija kertoi, että teoksen jokainen tapahtuma on totta, vaikka siinä onkin mukana maagista realismia. Hän on kuullut tarinoita vanhemmiltaan ja muilta sukulaisilta ja tuttavilta ja niiden perusteella hän on koonnut tämän fiktiivisen tarinan. Hän on itse muuttanut pois Kuubasta 9kk ikäisenä, eikä hänellä siten ole mitään muistikuvaa maasta. Hän ei myöskään amerikkalaisena pääse kovinkaan helposti käymään ja hän on aina hivenen surumielinen kuullessaan muiden matkakertomuksia. Hän tietää ja tuntee tarkkaan juurensa, mutta itse maa on hänelle vieras.
Seuraavan teoksen suomenkielistä nimeä ei ole vielä tiedossa, mutta englanniksi teoksen nimi on Vigil. Odotan kuin hullu puuroa sen ilmestymistä, vaikka minulla on vielä lukematta Señor Peregrino.
Tilaisuuden jälkeen jäin kirjakaupan lukupiiriin keskustelemaan Noran ja Alician tarinasta. Meitä oli vain kolme osallistujaa, mutta seuraavan kerran lukupiiri järjestetään tiistaina 19.4 Suuri Kuu-kirjakaupan tiloissa, Lönnrotinkadulla. Tulkaa innokkaat mukaan! Minulle tilaisuus tuli täytenä yllätyksenä, mutta olen tyytyväinen että jäin juttelemaan. Aina on mukava keskustella uusien ihmisten kanssa kirjoista.
Jos haluat tavata Cecilia Samartinin, niin hän on huomenna Tampereella ja torstaina uudelleen Helsingissä.
Tampere ke 23.3.
Suuri Kuu (Verkatehtaankatu 9) klo 15
Suomalainen Kirjakauppa (Hämeentie18) klo 16.30
Helsinki to 24.3.
Suomalainen Kirjakauppa (Kamppi) klo 16
Akateeminen Kirjakauppa, Kohtaamispaikka klo 17