Lyhytarviot – Lähelle on pitkä matka

Aina aika ajoin on aika lyhytarvioille. Silloin tällöin jokunen kirja jää bloggaamatta, ja se jää vaivaamaan pääkoppaan kuukausiksi. Nimenomaan kuukausiksi, sillä osan näiden kirjojen lukemisesta on aikaa jo yksi kirjakausi. mutta en koskaan ehtinyt kirjoittaa niistä blogiini. Mutta olen aiemminkin turvautunut lyhytarvioihin, kun kirjoista olen halunnut kuitenkin jotain sanoa ja itselleni blogiin lukukokemuksia ylöskirjata, mutta syystä tai toisesta kokonaisen bloggauksen kirjoittaminen ei ole onnistunut. Leikkimielisesti tein myös kerran haikuarvioita.

1. Tiina Laitila Kälvemarkin esikoisteos Kadonnut ranta (WSOY, 2012) on huikaisevan hyvä novellikokoelma, joka on jäänyt mieltäni kutkuttamaan, vaikka lukemisesta on jo yli puoli vuotta aikaa. Muistan erityisesti sen, miten kirjailija kuvaa kaipuuta. Melkein jokainen henkilöistä kaipaa jonnekin: maata josta on lähdetty, maata jonne mieli halajaa, lämpöä ja tuttuutta muissa ihmisissä ja itsessä, mennyttä. Kertomusten päähenkilöt ovat kaikki vähän juurettomia, vaikka he eivät olisikaan vaihtaneet maata. Osa on jäänyt kaipauksensa vangiksi, sillä tunteminen on tärkeämpää kuin päämäärän saavuttaminen. Monilla ulkoinen lähteminen heijastuu sisäiseen paikoilleen jäämiseen.

Lukija löytää myös vihjeitä novellien väliltä, osa liittyy toisiinsa muutenkin kuin teeman kautta. Niminovelli avaa kokoelman ja vetää täysin lukijan mukaansa. Kirjailijan ratkaisu jättää paljon herkullisia kysymyksiä lukijan mieltä askarruttamaan. Timanttiset tarinat, eheä kokonaisuus, yllättävä lukukokemus.

Kansi: Martti Ruokonen
Sivuja: 218
Kotimainen esikoiskirja
Lisäksi: Kirja on ehdolla Runeberg-palkinnon saajaksi.
Ensimmäinen lause: "Milloin Ane katosi?"

---

2. Johan Bargumin Syyspurjehdus (Tammi, 2012) on teos, jonka tulen varmasti lukemaan uudelleen ja uudelleen. Se on sopivan lyhyt tällaiseen mutta ennen kaikkea riittävän mystinen kiehtoakseen useamman lukukerran ajan. Siinä on kitkattoman hyvä vire ja erityisen hyvä tarina, joten lukeminen on yhtä nautintoa. Vaikka tarina on se tavanomainen: Kaksi miestä ja nainen, jotka kaikki jakavat paljon samankaltaisia tunteita, mutta hyvin vähän oikeanlaisia sanoja. Lähelle on pitkä matka.

Tapahtumat liittyvät purjehtimiseen ja mereen, joka tuo lukukokemukseeni jotain raikkaan kuulasta. Kahden miehen vuorottelevilla näkökulmilla myös se kaunishiuksinen nainen pääsee esiin, mutta hän on kuitenkin ainoa, jonka mielipidettä kolmiodraamaan ei kuulla. Kerronta leikkaa välillä menneisyyteen ja kutoo vihje kerrallaan erään rikoksen motiiveja esiin. Mutta arvoituksia ei paljasteta täysin, eikä kaikkea tarvikaan selittää auki, tällöin jää ainainen nälkä lukea teos uudelleen ja löytää lisää vihjeitä.

Kansi: Helena Kajander
Suomennos: Marja Kyrö
Sivuja: 119
Suomenruotsalainen helmi
Lisäksi: Hyllystäni löytyy lisää Bargumia!!
Ensimmäinen lause: "Sinä päivänä, jolloin me, Harald ja minä, päätimme lähteä purjehtimaan, puhalsi sopiva lounainen".

---

3. Riku Korhosen Nuku lähelläni (WSOY, 2012) on raastava tarina rakkaudesta ja rahasta. Teos jakautuu kolmeen osaan, jotka on nimetty romaanin teeman mukaisesti: I Pääoma on halu, II Tuotto on toivo ja III Riski on suru. Kaikki nämä kertovat jotain ihmissuhteista ja talousongelmista; Korhonen vie päähenkilönsä eurooppalaisen finanssikeskukseen, jossa tämä rakastuu arvoitukselliseen naiseen.

Kirjan nimi on kuin toive ja pyyntö, sillä oikeastaan minusta tuntui, etteivät henkilöt uskaltaudu heittäytymään ja kohtaamaan aidosti toisiaan, rakkaudestakin he tekevät keskenään sopimuksen. Kirja on samalla niin kovin kaunis mutta hyvin raskas. Halusin, että ihmiset oikeasti löytäisivät onnen ja kohtaisivat toisensa aidosti. Kaikkia näitä lukemiani kirjoja tuntuu yhdistävän se ihmissuhteiden kohtaamattomuus, mutta Nuku lähelläni -romaania lukiessa ristiriitaisen rakkauden kuvaus oli ahdistavin. Miksi suhteeseen ja lähelle on niin kiire, vaikka se läheisyys on niin vaivalloista?

Kansi: Pietari Posti
Sivuja: 287
Talousromantiikkaa, tunneproosaa
Lisäksi: Kirjan voi lukea myös yhteiskuntaromaanina
Ensimmäinen lause: "Sinä vuonna menetin veljen ja löysin toivon."

Oodi novelleille

Minulle novellit ovat erityisen rakkaita, mutta olen usein kuullut, että niitä on vaikea myydä, niitä luetaan vähän ja moni vierastaa novellikokoelmien lukemista. Novellikokoelma pitää sisällään monta erilaista tarinaa, mailmaa, useita henkilöhahmoja, lähestymistapoja ja paikoin hyvinkin erilaisia tyylilajeja ja monipuolista kieltä. Sitten tämä kaikki täytyy saada sopimaan samojen kansien väliin niin että kokonaisuus toimii ja kokoelma muodostaa alusta loppuun jonkinlaisen kaaren. Yhden teoksen lukemalla saa niin paljon, siksi en ihan ymmärrä, miksi novellikokoelmia vältellään.

Lyhyiden tekstien kirjoittaminen on mielestäni hankalampaa kuin pitkien, näkeehän sen jo siinä, että jos tämänkin novellien ylistyspuheen pitäisi tiivistää pienempään merkkimäärään, niin kyllä siinä aika nokkelana saisi olla sanavalintojen kanssa. Onnistuneimmat novellit ovat todellisia taidonnäytteitä.

Nuoren Voiman Liitto aloitti nyt lokakuussa valtakunnallisen Novelli palaa! -hankkeen, jonka tarkoitus on saada novelleja näyttävästi esiin eri tavoilla ja nostaa novellin asemaa kirjallisuudessa. Olenkin jo lukenut hankkeesta jo monista eri lehdissä, viimeisimpinä uusimmassa Suomen Kuvalehdessä oli pieni juttu.

Eilen hain kaksi uusinta Matkaan-lehteä rautatieasemalta, sillä myös VR on mukana hankkeessa. Ilmaiseksi jaettavan lehden jokaisessa numerossa on matkanovelli tunnetuilta kirjailijoilta. Petri Tammisen novelli avasi sarjan, ja uusimmassa lehdessä on Juha Hurmeen Tivoli-niminen novelli. Muita tulevia novellisteja ovat muun muassa Riku Korhonen, Jari Tervo, Mikko Rimminen, Rosa Liksom, Katja Kettu, Monika Fagerholm ja Johanna Sinisalo. WSOY kokoaa novellit myöhemmin antologiaksi. Matkanovellit-sarja on osa VR:n 150-vuotisjuhlavuotta.

Novelli palaa! -hankkeesta löytyy lisätietoja novelli.fi-sivustolta. Helsingin kirjamessujen yhteydessä nauhoitettiin Yle Puheen ohjelma "Novellit nostavat päätään", jonka voi kuunnella vielä Areenasta.

Oletteko osallistuneet Novelli palaa! -hankkeen tapahtumiin? Minua itseäni harmittaa, etten ehtinyt viime viikolla Novelliprosakiin Korjaamolle, sillä matkustin samaan aikaan junalla Helsinkiin. Mutta onneksi novellitaiteen pariin voi tutustua kuka tahansa milloin vain. Minullakin on yöpöydällä jo pari kiinnostavaa kotimaista.