"Niin hän kokeilee, ja kappas vain, hän lyö maailmanennätyksen."
| Kuva |
Suomessa hän juoksi Helsingin kesäolympialaisissa vuonna 1952 suomalaisten sydämiin kolmella olympiavoitollaan ja sai hellittelynimen Satupekka. Kirjan etuliepeessä kerrotaan virheellisesti, että hän olisi myös Helsingissä tavannut elämänsä rakkauden Danan, mutta tämä ei ole yhtenevä Echenozin tarinan kanssa. Zátopek asui tuolloin jo Danansa kanssa yhdessä ja ihmettelin, että miten tuommoinen virhe oli kirjan etuliepeeseen päässyt.
Pidin Echenozin minimalistisesta ja lakonisesta tyylistä ja laitoin kirjastosta varaukseen hänen teoksensa Minä lähden (suom.2001). Kertojaratkaisu tuntui erikoiselle, sillä hän innokkaasti kommentoi lukijalle ajatuksiaan kesken tapahtumien kerronnan. Tämä ei tuntunut vanhahtavalle tavalle, vaan oli oikeastaan virkistävää vaihtelua nykykirjallisuuden parissa. Kertoja intoutui kesken kisaraportoinnin vitsailemaan perinteisen kisastadionjargonin kustannuksella.
Vaikka kirja kertoi Zátopekista aiheen tasolla, niin syvempi taso esittää urheilijan, joka elää monen ismin, aatteen ja tuulahduksen keskellä. Demokratia, kommunismi, natsismi, kapitalismi, idän ja lännen tulehtuneet suhteet, paha länsimainen kulttuuri, sensuuri, puoluekuri jne. pyörivät urheilun taustalla ja Zátopek, joka halusi vain juosta, oli välillä sosialismin maskotti ja välillä työorja uraanikaivoksilla. Urheiluhuuma vie usein lohdullisestikin katseen pois yhteiskunnallisista ongelmista, mutta tässä teoksessa näytettiin kuinka poliittinen ilmapiiri vaikutti urheiluun.
Mielenkiintoista, kuinka Zátopek oli juoksijana lähes voittamaton, eikä kirja anna tälle mitään syytä. Oikeastaan sieltä on luettavissa vain syitä, miksi hänen ei olisi pitänyt pärjätä. Hän ei aluksi edes pitänyt juoksemisesta, hänen tyylinsä oli loikkiva ja asiantuntijoiden mukaan kehoa rikkova, hän treenasi aivan liikaa ja söi vääriä asioita. Silti hän juoksi itsensä ja Tsekkoslovakian maailmankartalle ja teki useita maailmanennätyksiä. Jopa niin paljon, että niiden luetteleminen tuntui välillä vähän uuvuttavalle, mutta onneksi kertoja tarttuu tähänkin:
"En tiedä teistä muista, mutta minusta kaikki nämä uroteot, ennätykset, voitot ja trofeet alkaisivat vähitellen riittää. Ja kappas vain, nyt Emil ryhtyy häviämään."
Minimalistista huumoria faktaa ja fiktiota sekoittaen. Tykkäsin!
Tammi, 2010
Sivuja: 127
Suomentanut Erkki Jukarainen