Chris Cleave: Little Been tarina

Chris Cleaven Little Been tarinan alussa on imua, ja sitä oli miellyttävä lukea viikonloppuna auringon lämmössä. Nyt tätä kirjoittaessani ulkona on kylmempää, ilma on viilentynyt samaa tahtia kuin lukukokemukseni romaanin loppua kohden. Etuliepeessäkin varoitellaan: "emme halua kertoa sinulle liikaa tämän romaanin tapahtumista. Tarina on niin hieno, että juonen paljastaminen voisi pilata lukukokemuksesi." Tämä jo riittää kertomaan, että teos nojaa pelkästään vahvaan tarinaan tai ideaan. Hyvässä tarinassa ei ole mitään vikaa, ja pidän myös viihteellisistä lukuromaaneista. Cleaven kirjan alku oli rakennettu niin taitavan koukuttavasti, joten petyin siihen, että loppuosassa oli niin valtavasti tyhjäkäyntiä. Myönnän myös, että nuo varoittelevat lauseet kasvattivat odotuksia kohtuuttoman korkealle, odotin tapahtumien olevan jotenkin epätavallisen oivaltavia ja idean kantavan ilman notkahduksia läpi kirjan.

Little Bee on 16-vuotias nigerialaistyttö, joka on paennut kotimaastaan säästääkseen henkensä. Hän joutui Englantiin tullessaan odottamaan kaksi vuotta säilöönottokeskuksessa turvapaikkaa, mutta epäonnekseen yhden himokkaan virkamiehen tekemän virheen vuoksi, hän joutuu ulos keskuksesta vailla virallista maassaololupaa. Tytöllä on mukanaan vain päällänsä olevat vaatteet ja erään englantilaisen miehen ajo- ja käyntikortti, josta löytyy myös miehen kotiosoite. Teoksen toinen minäkertoja Sarah on viihdelehden toimittaja, jonka elämä muuttuu täysin hänen kohdatessaan ensimmäisen kerran Little Been. Teoksen jännite rakentuu pitkälle näiden kahden naisen erilaisten maailmojen yhteentörmäyksestä ja pienien ja suurien ongelmien arvottamisesta. Alkupuolella esitetään monta arvoitusta. Miksi Sarahin sormi on poikki? Kuka oikein on Little Bee? Mitä tapahtui heidän kohdatessaan ensimmäisen kerran? Cleave on kirjoittanut tarinaansa sellaista imua, ettei sitä malta jättää kesken.

Mutta oikeastaan minulle tarinan imu lakkasi siihen kohtaan, kun sormi-motiivin salaisuus paljastui. Auttava käsi on rikki, ja niin rikkoutuu myös vetävä tarina. Loppua kohden juonta vain kuljetetaan, tunnelma latistuu ja dialogeissa on valtavasti tyhjäkäyntiä. Sarah (joka työkaveriensa mielestä kärsii jo 32-vuotiaana keski-iään kriisistä, pah) ja muut aikuiset jäävät hivenen yksinkertaisiksi hahmoiksi älykkääseen ja sanavalmiiseen Little Beehin verrattuna. Ymmärrän, että tärkeä aihe vaatii äänitorvensa, mutta toisinaan kontrasti dialogien mitäänsanomattomuuden ja tendenssimäisen saarnaavuuden välillä on kiusallisen ilmeinen ja teos solahtaa vakavamman Disney-tarinoinnin tasolle.

Puutteistaan huolimatta Little Been tarina on hyvä. Se on viihteellisempi lukuromaani, kun mitä aluksi odotin, mutta juuri epäuskottavien juonikuvioidensa tähden räjähtävä lukusukkula, sivuja kääntää innokkaasti eteenpäin, eikä lukemista malta lopettaa. Teoksella on ollut hyvä vastaanotto meidän suomalaistenkin lukijoiden keskuudessa. Kirjablogisteista suurin osa kehuu lukukokemusta, mutta monet mainitsevat myös etteivät jaksaisi lukea sitä uudelleen. Oletan sen johtuvan siitä, että muillekin teoksen ansiot ovat sen tarinassa sen mustavalkoisesta hyvis-pahis-asetelmasta huolimatta.
 

Chris Cleave: Little Been tarina

Gummerus, 2012

The Other Hand, 2008 

(tätä kirjatessani hoksasin kuinka nerokas alkuperäinen nimi on.)

Suomennos: Irmeli Ruuska

Sivuja: 375

Kansi: Sanna-Reetta Meilahti

Genre: Viihteellinen lukuromaani.

Katsaus Gummeruksen syksyyn

Olin eilen Kulttuuriareena Gloriassa Katjan, Marjiksen ja Jorin kanssa Gummeruksen ensimmäisillä Kukanpäivän kutsuilla tutustumassa kesän ja syksyn kirjauutuuksiin. Tilaisuus oli mukavan rento, kirjailijahaastattelut olivat mielenkiintoisia ja tuleva syksy tuntuu kiinnostavalle.

Nyt esitellyistä kirjoista minua jäi kiinnostamaan eniten Mike Pohjolan Ihmisen poika ja  Pekka Hiltusen Vilpittömästi sinun.

Ihmisen pojasta on myyty jo elokuvaoptiot Hollywoodiin. Teoksessa kiinnostaa etukäteen sen raflaava aihe teinipojasta, joka uskoo olevansa Jeesuksen uusi tuleminen. Tarinan teemoja ovat uskonnon lisäksi politiikka ja korruptio, seksuaalisuus, roolipelit ja identiteetti, sekä 80- ja 90-luvuilla kasvaminen. Päähenkilö rakentaa maailmankuvaansa  Raamatulla ja Star Trekillä.

Vilpittömästi sinun on Imagessa toimituspäällikkönä työskentelevän Hiltusen esikoiskirja. Se on psykologinen trilleri suomalaisten naisten ystävyydestä ja taitavasti tehdyistä huijauksista. Hiltunen palkittiin juuri vuoden 2010 kirjoittavaksi toimittajaksi ja hän kertoi, että on ollut virkistävää kirjoittaa fiktiivistä tekstiä, sillä siinä on vastuussa vain itselleen ja omalle idealle. Asiatekstejä kirjoittaessa on vastuussa aiheelle. 

Schwarzmannin teos toi mieleeni vähän aikaa sitten lukemani Wolfram Eilenbergerin teos Minun suomalainen vaimoni. Amerikkalainen stand up-koomikko oli hauska esiintyjä ja kirja tuntui etukäteen kiinnostavalle katsaukselle Suomesta ulkomaalaisen tarkkailijan silmin. Monet suomalaiset haluavat tietää, mitä ulkomaalaiset meistä ajattelevat ja Schwarzman lupaa vastata muutamiin ihmetystä herättäviin asioihin kirjassaan. Hän testaa vitsejään twitterissä. En vain tiedä, että onko kirja liian samanlainen Eilenbergerin tai Roman Schatzin teosten kanssa.

Lisäksi kotimaisista kiinnostaa: Elina Tiilikan uutuus Myrsky. Luin aiemmin hänen esikoisensa Punainen mekko, joka oli makuuni "ihan kiva", mutta jätti silti odottavan olon saada lukea kirjailijalta lisää.

Odotan myös ainakin seuraavien ulkomaan ihmeiden julkaisua:
- Chris Cleave: Little Been tarina. Saimme tämän kirjan tilaisuudessa, joten tulen piakkoin tekemään siitä arvion blogiini. Kirjan kansi on esillä ensimmäisessä kuvassa.
- Michael Cunningham: Illan tullen. Pidin Tunnit-teoksesta paljon, joten odotan kovasti tätä uutuutta.
- Kamila Shamsie: Kartanpiirtäjä. Ostin divarista aiemmin hänen aiemmin suomennetun teoksensa Poltetut varjot ja aion sen kesän aikana. Se on ollut todella kehuttu teos blogeissa.

Todella kiinnostavia teoksia ja lisää tulevia julkaisuja voi vilkuilla Gummeruksen katalogista.