Leigh Bardugo: Varjo ja riipus

17-vuotias Alina Starkov on kuvitellut olevansa aivan tavallinen orpo, jolle on luvassa aivan tavallisia töitä rivisotilaiden matkassa. Mutta synkkää, yliluonnollista, hirviöitä kuhisevaa Sysikuilua ylittäessään hänestä paljastuu poikkeukselliset kyvyt. Näiden kykyjen takia hänet viedään Os Altaan, grishojen ja kuninkaan kotikaupunkiin. Siellä hänän pitäisi oppia grishojen kaltaiseksi, suuren johtajan, Varjon rinnalla.

"Puraisin huultani. Tällä kertaa Varjo halusi minun erottuvan muista, enkä minä voinut sille mitään. Tunsin pienen katkeruuden pistoksen, mutta se hukkui innostuksen alle."s.195

Varjo ja riipus aloittaa Grishaversumi -trilogian.

Tarina koukuttaa alusta lähtien oikein mukavasti matkaansa. Kirja on helppolukuista ja nopeasti etenevää fantasiaa. Teksti etenee vauhdilla, sillä dialogia on melko paljon. Fantasiamaailman kuvailuunkin on kuitenkin jätetty tarpeeksi tilaa ja sitä esitellään sopivina annoksina ilman pitkiä ja puuduttavia selityksiä. 

Alina on sellainen perus fantasiasankari, joka ei herättänyt sen suurempia tunteita. Tykkäsin kyllä seurata hänen matkaansa, mutta hänestä ei jää kovin suurta muistijälkeä. Mal ei sitten herättynyt senkään vertaa kiinnostusta. Hänestä en pitänyt yhtään. Hän on mielestäni kovin tylsä ja ikävä tyyppi. Varjo sen sijaan oli hyvinkin kiinnostava hahmo, ja odotankin josko hänestä paljastuisi lisää kiinnostavia juttuja sarjan edetessä. 

Kirjan alku ja keskikohta olivat todella hyviä, ja luin kirjaa uppoutuneena grishojen maailmaan, jossa arvojärjestys, taitojen harjoittelu, kuninkaan miellyttäminen juhlilla, upeat vaatteet ja Alinan vaikeudet soputua joukkoon pyörteilivät kauniina ja sujuvana edessäni. Sitten mal pääsi taas enemmän mukaan kuvioihin ja kirjan tarina muuttui samalla huomattavasti tylsemmäksi. Etenkin se eräs metsäretki oli puuduttavaa luettavaa. Loppuhuipennus oli kuitenkin taas vauhdikas ja kirjasta jäi pääosin hyvät fiilikset.

Varjo ja riipus. (Shadow and Bone, 2012)

Aula & Co, 2019

Suom. Jussi Korhonen

Kartta: Keith Thompson

Kirsi Pehkonen: Etsivä löytää

 

Siru Valpas saa miehensä kiinni pettämisestä ja päättää lähteä kerta heitolla tutusta elämästään. Sattumat heittävätkin hänen eteensä mitä kummallisimman ratkaisun tilanteeseen. Hän huomaa pian omistavansa oman yrityksen, Etsintätoimisto Vitosen. Yrityksessä on kaikki valmiina, toimisto, asikkaitakin ja jopa toimistokissa, joka tosin tulee Sirulle yllätyksenä. Mutta mitä oikeastaan edes tarkoittaa etsintätoimisto?

"Minkä näyttelijän maailma onkaan minussa menettänyt, Siru kiitteli itseään. Etsintätoimiston johtajattaren rooli sujahti hanskaan tuosta vaan."s.47

Etsivä löytää on alle 200 sivuinen, nopealukuinen viihdekirja, joka tarjoaa hyvin epärealistisen tarinan. Tästä tarinasta ei taida löytyä yhtäkään vakavasti otettavaa hetkeä, mutta koomisia tilanteita ja päähenkilön nopeatempoista sähellystä on tarjolla sitäkin enemmän. Jos siis kaipaat helppoa viihdettä, joka kiertää kaiken vaikean kaukaa, on tässä juuri sopivaa luettavaa.

Etsintätehtäviä ja komeita miehiä, niistä on Sirun uusi elämä aika lailla tehty. Siinä ohella hän tustustuu kirjan kiinnostavimpiin hahmoihin, kuten muutamaan naapuriinsa. Juonikuviot ovat niin kuin jo mainitsin epäuskottavia ja helposti selviäviä, mutta silti hauskoja. Tässähän pistetään leikiksi myös ne tapahtumat, jotka ovat oikeastaan hyvinkin pelottavia asioita, jollaisia en itse ainakaan kokisi hassun hauskoina piloina.

Kirjan kesäinen miljöö ja kevyt tunnelma tekee tästä mukavan kesäisen välipalakirjan. Ihan hyvin viihdyin tarinan parissa, tosin Sirun ryyppäämisestä en olisi jaksanut lukea. Se kun ei kirjoissa ylipäätään kiinnosta, vaan kännisähellykset vain ärsyttävät.

Etsivä löytää

Karisto/Otava, 2023

Kannen suunnittelu:Elisa Konttinen

s.181

Thomas Brunstrøm ja Thorbjørn Christoffersen: Sallin isällä on miesflunssa

Mainos/kirja saatu kustantajalta arvostelukappaleena.

Salli ei haluaisi mennä kouluun, sillä olo on hieman kipeä. Isä on kuitenkin sitä mieltä, että Salli voi hyvin mennä kouluun. Koulun jälkeen Salli löytää isänsä sohvalta, jonkin kammottavan taudin kourissa. Isä kertoo, että hän on sairastunut miesflunssaan. Sellaisesta Salli ei ole ennen kuullutkaan, mutta kauhealta tauti vaikuttaa.

"Kun Salli astui sisään kotiovesta, isä makasi sohvalla. Isällä oli kaulaliina kaulassa. Hän yski kamalan kovaa ja päästi myös äänen, joka kuulosti hännästä kiskotulta lehmältä."

Sallin isällä on miesflunssa on neljäs suomennettu Sallin isä -kirja, mutta kirjat voi lukea missä järjestyksessä haluaa, sillä jokaisessa kirjassa on oma tarinansa.

Sallin isä -kirja onnistuu jälleen kuvaamaan tavallisen perheen arkea kaaoksineen päivineen lempeän humoristiseen tapaan. Aku Ankka -lehdet saattavat löytyä silputtuina, piirrustuksetkaan eivät aina mahdu kokonaan paperille, eikä tavarat ole koskaan järjestyksessä, mutta silti perheessä vallitsee hilpeä ja rakastava tunnelma. 

Suurimmaksi osaksi tarina on täynnä hullunkurista huumoria miesflunssasta, jonka parissa saa nauraa, mutta lopulta tarinasta löytyy myös pieni muistutus siitä, miten pitää muistaa myös muita, eikä toisten vaivoja saisi vähätellä, vaikka ne omat tuntuisivatkin paljon suuremmilta.

Sallin isällä on miesflunssa, (Sallys far har mandeinfluenza, 2020)

KVALITI, 2024

Suom. Sirpa Alkunen

Teksti: Thomas Brunstøm

Kuvitus: Thorbjørn Christoffersen

Melba Escobar: Kauneussalonki

 

Karen työskentelee Bogotalasen hienostoalueen kauneussalongissa. Karen ehtii työnsä lomassa kuulla asiakkaistaan jos jonkinlaisia juttuja. Sitten yksi hänen asiakkaistaan kuolee ja Karen on yksi viimeisistä ihmisistä jotka hänet on elossa nähnyt. Alkaa pohdiskelu siitä, voisiko jokin asiakastapaamisella kuultu tiedonjyvä auttaa saamaan selville, mitä tytölle kävi.

"Karen unelmoi kaupunginosasta, missä Emiliano voisi huoletta leikkiä muiden naapuruston lasten kanssa vaikka iltaan saakka. Hänen pitäisi selvittää, mitä se kaikki maksoi. Hänen pitäisi laatia tarkempi budjetti. Hänen pitäisi ryhdistäytyä."s.68

Kauneussalonki on synkkä kirja kolumbialaisesta Karenista, ja siitä miten vähän hänen on mahdollista tehdä kun vastassa on miehiä, joilla on rahaa. Kenellä rahaa, sillä valtaa, tuntuukin olevan kirjan yksi kantavista teemoista. Aihetta käsitellään varsin julmasti, eikä kirjan tapahtumat ole helpoimmasta päästä. Kirjan kannen ei kannatakaan antaa hämätä, sillä juoneen ei todellakaan mahdu mitään kivaa pikku murhamysteeriä, jota ratkottaisiin mutanaamioita tehden ja kauneussalongissa juoruten. (Minä nimittäin odotin kirjalta jotain sellaista, kun en ollut tähän mitenkään etukäteen tutustunut.)

Kirja on täynnä inhottavia hahmoja ja julmuutta. Eikä Kolumbiasta todellakaan anneta millään tavalla kaunista kuvaa, vaan esiin tuodaan huonot asuinalueet, pelko ja köyhyys. Kirjan miehet esitellään toinen toistaan kammottavimpina, eikä kauneussalongin rikkaat asiakkaatkaan jää kauniina kuvina mieleen. 

Varsinkin kirjan alussa oli hyvin vaikea pysyä kartalla siitä, kuka kirjan hahmoista on äänessä. Välillä havahduin tajuamaan, että eihän tämä nyt edes enää ole se hahmo kenestä kuvittelen lukevani, vaan ihan joku toinen. Tämä teki lukemisesta melko sekavan tuntuista, ja useaan kertaan oli peruutettava tutkimaan, että missä vaiheessa hahmo on vaihtunut. Siitä huolimatta kirja oli varsin koukuttava ja nopealukuinen. 

Kauneussalonki, (La Casa de la Bellaza, 2015)

Aula & Co, 2018

Suom. Taina Helkamo

Kansi: Sanna-Reeta Meilahti

s.262

Ilkka Auer ja Antti J. Jokinen: Kalmattaren kirous

 

Yksikään Pohjolan asukas ei ole turvassa ennen kuin Kalmatar on saanut tahtonsa läpi. Hän haluaa Nikolaksen, sillä tällä on jotakin, mitä hän tarvitsee. Kalmatar taivuttaa tahtoonsa jokaisen. Kylä kerrallaan tuhotaan, asukkaat orjuutetaan. Apunaan Kalmattarella on rautainen lintu, Kokko. Mutta voisiko Nikolas muuttaa tilanteen. Kiinnostaako häntä edes, vai olisiko kuitenkin helpompi vain keskittyä omiin asioihinsa?

"Rautakokko lensi kumpareen yllä siivet kirskuen ja savua tuprahdellen. Se laskeutui valtavat rautasiivet savuista ilmaa piiskaten tunturin juurelle, rotkon yli johtavan puunrungon luo."s.155

Kalmattaren kirous aloittaa fantasiatrilogian. (Josta ilmestyi lopulta vain kaksi osaa.)

Kirja johdattaa kylmään ja lumiseen Pohjolaan, jossa kuljeskelee Kalevalasta tuttuja hahmoja. Seikkailut alkavat heti kirjan alusta ja jatkuvat tasaisena virtana läpi krjan. On tappeluita, uhoavia Kalevan poikia, kylien tuhoa ja jos jonkinlaista pelastusoperaatiota ja muita tehtävien suorittamisia.

Kirja on melko lyhyt, mutta silti meinasin moneen kertaan luovuttaa. Ainoastaan tuo sivumäärä sai minut räpiköimään kirjan loppuun. Pidin siitä miten kirjassa kuvaillaan paljon esimerkiksi vaatteita ja hahmojen ulkomuotoa. kauniita yksityiskohtia onkin paljon. Mutta pelkkä paikkojen ja hahmojen kuvailu ei riitä tuomaan kirjaan tunnelmaa, joka nyt tuntui puuttuvan lähes kokonaan. En saanut hahmoista otetta. Etenkin Nikolas itse jäi hyvin etäiseksi. Ei vaan alkanut missään vaiheessa kiinnostaa mitä hänelle, tai kellekään muullekaan kirjan hahmolle tapahtuu. Osittain johtuu varmaan dialoginkin vähyydestä. Sillä dialogia tuntui olevan vain silloin kun jonkun hahmon on aivan välttämätöntä sanoa jotakin juonen kulun takia, mutta se ei tuonut esiin esim. hahmojen luonteenpiirteitä. 

Nicholas North -Kalmattaren kirous

Otava, 2013

Kansikuvan toteutus: Jere Hietala

s.256

Hannele Lampela: Lumikuningattaren lumous

 

Gretan elämä muuttuu kertaheitolla kun keskelle kesää saapuu talvi. Sitten pikkuveli katoaa, eikä hänen vanhempansa tunnu edes muistavan poikaa. Greta huomaa, ettei Kai ole enää edes perhekuvissa. Mitä ihmettä on meneillään? Sitä Greta lähtee selvittämään, mutta päätyy seikkailuun, jossa tarinat muuttuvat tosiksi.

"Piipusta tullut savu jähmettyi niille sijoilleen ja pysähtyi, kuin se olisi jäänyt kiinni pahanteosta. Muutaman sekunnun jälkeen se suikahti nopeasti takaisin piippuun. Nyt talo oli entistäkin hiljaisempi, kuin se yrittäisi olla mahdollisimman huomaamaton."s.29

Lumikuningattaren lumous aloittaa Talventaian tarinoita -sarjan. 

Kirja johdattaa Talventaikaan, paikkaan, jossa tarinat ovat tosia, ja siellä olevaan kouluun, jossa koulututetaan uusia tarinankertojia.

Tämä on fantasiakirja täynnä nopealukuista seikkailua, tarinoita, söpöjä olentoja ja kummallisia oppitunteja. Kaikki mahtuu varsin tiiviiseen pakettiin, ja kirja onkin maltillisen pituutensa ja nopean temponsa takia sopiva kirja fantasiaan tutustuville ala-astelaisille.

Tarina on kauniisti kirjoitettu, ja pidän sen monista yksityiskohdista. Myös vakavampien aiheiden, kuten huonojen kotiolojen tuominen osaksi kirjaa sujuu hyvin. Minä olisin näissä maisemissa viihtynyt pidempäänkin ja jäinkin kaipaamaan hieman rauhallisempaa tahtia, sekä sitä, että asioista oltaisiin kerrottu vielä enemmän. Mutta täytyy muistaa, että kirja on lapsille/nuorille, joten tämän nopeamman ja lyhyemmän rakenteen kyllä ymmärtää. 

Jos on tarkkana, voi tästä tarinasta löytää pienen pieniä viittauksia muihin tuttuihin tarinoihin, kuten Narniaan. Talventaika ja sen hahmot eivät silti vaikuta liikaa toisten tarinoista napatuilta, vaan niissä näkyy Lampelan oma mielikuvitus. 

Lumikuningattaren lumous

Otava, 2020

Kansi ja vinjetit: Johanna Junkala

s.256

Anniina Mikama: Myrrys

 

14-vuotias Niilo asuu Kivihalmeen talossa perheen kasvattina. Orvoksi jäänyt Niilo on joutunut sietämään kurjia oloja, eikä arvostusta heru, vaikka poika tekee ahkerasti töitä. Kaikki muuttuu kun talossa tarvitaan tietäjän apua. Tietäjä päättää ottaa palkkiokseen Niilon. Niin Niilo aloittaa uuden elämänsä Myrryksen luona korpimetsässä. 

"Mikäpä oli maatessa maan alla, kun sitä peittivät syksyn kultaiset lehdet tai talven valkoiset hanget, ja peurat juoksivat naksuvin sorkin ylitse haudan."s.331

Myrryksen tapahtumat sijoittuvat 1800- luvun alkupuolen Suomeen.

Kirja on tunnelmallinen nuortenkirja, jossa entisaikoijen elämä, arki ja uskomukset heräävät eloon. Ihmisten elämää, sekä luontoa kuvataan runsaasti, ja vaikka kirjassa myös tapahtuu hurjia asioita ja toimintaakin mahtuu mukaan, jää kirjasta silti enemmän sellainen rauhallisen tunnelmoiva jälkimaku. 

Kirja on kauniisti kirjoitettu. Pidin luonnon kuvailusta, sekä Niilon kasvutarinasta. Korpimetsässä vietetty arki Niilon ja Myrryksen kesken on myös kiehtovaa luettavaa. Sen vastapainoksi löytyy surullisia ja hurjia juonenkäänteitä, jotka jäävät mieleen varmasti pidemmäksi aikaa. 

Sen sijaan omaan mukuuni kirjassa oli aivan liikaa metsästystä. Se sattuu nimittäin olemaan hyvin tärkeä osa päähenkilöiden arkea, joten sitä löytyy runsaasti, ja sitä myös kuvaillaan paljon. Olisin mieluummin lukenut enemmän siitä heidän kasvien keräily puolesta. 

Myrrys

WSOY, 2021

Kansi: Riikka Turkulainen

s.370