Veronica Roth: Uskollinen

Chicagon asukkaat on jaettu osastoihin persooniensa mukaan, ja ihmiset ovat tuttuneet elämään rehdeissä, sopuisissa, terävissä,vaatimattomissa ja uskaliaissa. Heille tuttu järjestelmä on nyt kuitenkin hajoamassa. Lukuisat kahinat ja selkkaukset ovat saaneet osastot hajoamaan, ja nyt kaupungissa on vallassa osattomat. Osastojen lakkauttaminen ei sovi kaikille, ja osalle tärkeintä on selvittää, mitä kaupunkin aitojen takana tapahtuu. Niinpä Tris, neljä ja muutama muu lähtevät selvittämään näitä salaisuuksia. 

"Tämä maisema on kuin keskeytetty lause jonka alku jää roikkumaan ilmaan ja loppu on täysin auki. Takanamme on tyhjää maata, ruohoa ja tientapaista. Edessämme kaksi sementtimuuria, joiden välissä kulkee muutama junarata."s.79

Uskollinen on Outolintu -trilogian viimeinen osa. 

Tämän trilogian lukeminen ei ole ollut minulle erityisen koukuttavaa, mutta silti jokaisen osan jälkeen on ollut pieni kiinnostus selvittää, mitä hahmoille tapahtuu ja millaisia salaisuuksia kirjan maailma kätkee. 

Tämä kolmas osa olikin mielestäni parempi kuin kaksi ensimmäistä osaa. Kirjan tarina kerrotaan nyt sekä Trisin, että Tobiaksen näkökulmasta, kun aiemmat kerrottiin muistaakseni vain Trisin näkökulmasta. Tämä oli hyvä ratkaisu, ja toi kirjaan hieman enemmän mielenkiintoa. 

Monenlaista tapahtumaa, seikkailua ja salaisuuden paljastumista kirjaan mahtuikin, mutta silti tämänkään kirjan juoni ei vaikuttanut erityisen vauhdikkaalta tai koukuttavalta. Suunnittelua ja sellaista laboratorio tyylistä juttua on minun makuuni liikaa.

Loppujen lopuksi pidin suurimpia paljastuksia hieman tylsinäkin, vaikka kyllähän tähän kirjaan hyvin suunniteltuja juonikuvioita mahtui moniakin. Kirjan loppuratkaisu tuli kuitenkin täysin puskista ja onnistui yllättämään minut. En odottanut mitään sen kaltaista tapahtuvaksi. Rohkea ja erilainen lopetus tosin pilattiin tylsääkin tylsemmällä epilogilla.

Odotukseni kirjaa kohtaan olivat niin alhaalla, että lopulta nautin tämän lukemisesta enemmän kuin muiden osien. Ihan viihdyttävää luettavaa, mutta ei tämä silti nouse genressään suosikkieni joukkoon, ei edes lähelle.

Lue myös: Outolintu ja Kapinallinen.

Uskollinen, (Allegiant, 2013)

Otava, 2014

Suom. Outi Järvinen

s.397

Veronica Roth: Kapinallinen

Tris elää tulevaisuuden yhteiskunnassa, joka eroaa suuresti nykyisestä. Ihmiset on jaettu viiteen eri osastoon, rehteihin, sopuisiin, vaatimattomiin, uskaliaisiin ja teräviin. He asuvat aidatussa Chicagossa ja pitävät huolta omista osastoistaan huolehtien omista asioistaan ja tehtävistään. Jokin on kuitenkin muuttunut. Osastojen välille on syntynyt erimielisyyksiä, jotka johtavat asukkaat taistelemaan. Pian osa osastoista on aivan sekaisin ja tuhottu, eikä kukaan tunnu olevan turvassa. Tris ja Neljä päättävät selvittää, mitä Terävät piilottelevat, ja miksi he haluavat taistella sen eteen.

Kapinallinen on Outolintu -trilogian toinen osa.
Ensimmäisen osan lukemisesta oli jo vierähtänyt niin pitkä aika, että oli pakko lukea kirjan viimeinen luku, ennen tämän toisen osan aloittamista. Tätä muistelua ei välttämättä olisi edes tarvinnut tehdä, sillä Kapinallinen kertasi ensimmäisen osan tapahtumat aika mukavasti. Tarina jatkuu muutenkin heti siitä mihin viimeksi jäätiin, ja tarina alkaa vauhdilla jo ensimmäisessä luvussa.

Vauhtia, seikkailua, taisteluita, juonittelua, hitusen rakkautta ja paljon epäluotettavia tyyppejä, niistä ja monesta muusta elementistä koostuu tämä kirja. Lisäksi juonen taustalla on mielenkiintoinen dystopia asetelma. Mitä maailmassa on tapahtunut? Miksi asukkaat on jaettu osastoihin? ja miksi he joutuvat asumaan aidatulla alueella, eristettynä muusta maailmasta? Näihin asioihin ei saatu vastausta vielä tässä toisessakaan osassa, vaikka pikkuhiljaa asiaa aletaan paljastamaan. Paljastus tapahtuu kuitenkin hitaasti ja mullistavimmat salaisuudet on varmasti jätetty viimeiseen osaan.

Tässä trilogiassa on paljon kiinnostavia elementtejä, eikä tylsää hetkeä ehdi tulla, sillä sarja on vauhdikas, oikea toimintapläjäys. Silti en saa tästä otetta. Kirjaa on kiva lukea, mutta se ei koukuta niin kuin monet muut. Niinä hetkinä kun en lukenut tätä kirjaa, en tuntenut minkäänlaista tarvetta palata kirjan pariin. Eikä tämä ole kirja jonka haluaisin välttämättä lukea yhdeltä istumalta, jotta saisin tietää kaiken heti nyt. Henkilöt jäävät kaukaisiksi, enkä tunne kiinnostusta heistä ketään kohtaan. Sen sijaan maailma ja mitä sille on tapahtunut kiinnostaa, ja toivon, että viimeisessä osassa sille annetaan tarpeeksi mielenkiintoinen tarina, sillä muuten tämän trilogian lukeminen tuntuu hieman turhalta...

Lue myös: Outolintu


Kapinallinen, (Insurgent, 2013)
Otava, 2014
Suom. Outi Järvinen
s. 383

Veronica Roth: Outolintu

Beatrice eli Tris elää tulevaisuuden yhteiskunnassa, joka eroaa selvästi nykyisestä. Ihmiset on jaettu osastoihin persooniensa mukaan. Osastoja on viisi: Rehdit, sopuisat, uskaliaat, terävät ja vaatimattomat. 16-vuotta täytettyään nuoret saavat itse päättää mihin osastoon haluavat kuulua. Tris on syntynyt vaatimattomiin, mutta ei tunne kuuluvansa ainoastaan tähän osastoon. Nuorille tehtävä taipumustestin tulos on myös huolestuttava, eikä Tris ymmärrä miksi. Hän saa kuulla olevansa divergentti ja että se on hyvin vaarallista. Häntä käsketään ehdottomasti pitämään suunsa kiinni asiasta, sillä se voi koitua hänen kohtalokseen.

Outolintu trilogian aloitusosa esittelee lukijalle tarkasti vaatimattomien ja uskaliaiden osaston, kun taas loput osastot jäävät huomattavasti pienempään osaan. Varsinkin rehdit ja sopuisat oli pintapuolisesti esitelty ja unohdettiin sitten. Tapahtumat sijoittuvat aidattuun Chicagoon, mutta lukija joutuu itse päättelemään mitä aikaisemmin on tapahtunut, miksi asiat ovat niin kuin ovat ja mitä aidan ulkopuolella on. Itse olisin kaivannut enemmän valotusta asiasta.

Kirjan idea oli hyvä ja jännittäväkin, mutta jostain syystä tämä ei nyt innostanut kovin paljoa. Rakkaustarina oli turhan ennalta-arvattava ja isot Trisin elämää mullistavat asiat kuvattiin liian kevyesti, kuten perheeseen liittyvät asiat. Kuitenkin pieni houkutus lukea jatko-osat syntyi, kun jäin miettimään mitä maailmassa oli tapahtunut ennen kyseistä aikaa ja toivoisin asiasta selviävän jotakin jatko-osissa.

Tylsää ei kirjan parissa onneksi ollut, sillä tapahtumia riitti ja Tris joutui monenlaisiin seikkailuihin niin omasta, kuin muidenkin toimesta. Kokoajan oli myös juonessa jokin salaisuus tai arvoitus selviämättä, joiden paljastumista innolla odotti. Jää siis nähtäväksi otanko luettavaksi myöhemmin myös jatko-osat ja selvitän lisää salaisuuksia.


Outolintu, (Divergent, 2011)
Otava, 2014
Suom. Outi Järvinen
s. 363