Tauno Yliruusi: Joulu Toijalan takana

 

Rikoskomisario Viktor Suominen on rauhoittumassa joulun viettoon. Ei seuraa, ei velvollisuuksia, vain televisio ja glögiä. Nämä suunnitelmat muuttuvat kuitenkin nopeasti kun Viktor saa epämääräisen puhelun. Etäisesti tuttu Pauli Frantsila kutsuu hänet maalle joulunviettoon. Matkalla selviää, ettei kutsu ole aivan viaton, sillä Pauli epäilee isänsä kuolemasta löytyvän jotakin epäilyttävää. Nythän on loistava aika tutkia asiaa ja selvittää mahdollinen syyllinen, kun perhe kokoontuu yhteen. Tunnelma onkin melkoisen kireä, ja pieni uteliaisuus herää Viktorissa.

"Jouluna koko televisioväki oli yhtä suurta perhettä katselijoiden kanssa, kuuluttajat ja jopa uutistenlukijatkin tuntuivat silloin kovin läheisiltä, melkein kuin omilta sukulaisilta. Tietysti se oli hiukan lapsellista mutta mitä siitä, se oli mukavaa."s.9

Joulu Toijalan takana on kevyt ja nopealukuinen salapoliisiromaani 60-luvulta. 

Aika suurelta osalta kirjan tarina kulkee dialogien kautta, mutta mahtuu mukaan myös tarkkaan valittua ja napakkaa miljöön ja ajatusten kuvailua. Joulun tunnelmaa löytyy varsinkin kirjan alkupuolelta, mutta sitten keskitytään enemmän ihmissuhdedraamaan.

Minä viihdyin kirjan parissa, ja sain yllättyäkin, vaikka jotakin erikoista kirjan lopulta osasin odottaa. Lukeehan kirjan takakannessakin: "tunnettuja ovat hänen yllätysloppunsa, joita lukijan on mahdoton ennalta aavistaa." Olen myös lukenut Yliruusilta aiemmin Rikosetsivän vapaapäivän, jonka loppu oli samaan tapaan hieman erikoisempi. 

Joulu Toijalan takana

Gummerus, 1963

s.196

Tauno Yliruusi: Rikosetsivien vapaapäivä

Rikoskomisario Manki saa idean. Hän käskee kahdeksan osastonsa etsivää sunnuntaiksi erääseen huvilaan kertausharjoituksiin. Harjoitusten tarkoitus on kerrata oikeita ja toimivia menettelytapoja yhdessä, sillä osastolla on viime aikoina jäänyt moni tapaus selvittämättä. Kaikki ei kuitenkaan mene suunnitelmien mukaan. Yksi etsivistä löydetään kuolleena ja pian talon täyttää kauhu. Etsivät yrittävät selvittää tapausta, mutta kauheudet eivät ole vielä loppuneet.

Tällä viikolla vietetään dekkariviikkoa ja päätin pitkästä aikaa itsekin tarttua yhteen. Jostain syystä en ole lukenut tänä vuonna dekkareita normaaliin tapaan, mutta lukulistallani on kyllä monia odottamassa. Rikosetsivien vapaapäivä oli hyvä valinta. Kirja oli hieman Christie tyylinen kirja, jossa tavallinen poliisityö ei vie tilaa kirjan sivuilta.

Rikosetsivien vapaapäivä etenee vauhdilla. Kertojana toimii Marttila, joka on yksi huvilalle käsketyistä etsivistä. Hahmoja oli aika monta ja osa esiteltiin hyvin pinnallisesti. Muutamia luonteenpiirteitä kerrottiin, mutta siihen se lähes kaikkien kohdalla jäi. Tämän takia henkilöt vaikuttivat melko sekavilta, eikä syyllistä osannut miettiä etukäteen. Manki ja Marttila esiteltiin paremmin.

Heti alkuun kirjaan viritellään jännityksen tuntua pohtimalla talon entisen asukkaan omituista katoamista. Sen jälkeen ilmenikin tasaiseen tahtiin murhia ja mysteerejä, jotka pitivät lukijan hyvin otteessaan. Kirjan lopetus oli mielestäni mahtava ja pidin kirjasta muutenkin. Minut Yliruusi ainakin sai yllättymään.


Rikosetsivien vapaapäivä, 1963
Gummerus
s. 167
Kansi: Juhani Jusula