Näytetään tekstit, joissa on tunniste Roope Lipasti. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Roope Lipasti. Näytä kaikki tekstit

perjantai 21. huhtikuuta 2017

Roope Lipasti: Elovena-tyttö


Taloyhtiöön muuttaa ulkomaalainen Jussuf. Talon asukkaat ottavat uuden asukkaan vastaan kukin tyylillään. Pekka ja Pirjo haluavat Jussufin tuntevan itsensä tervetulleeksi. Pekka päättää auttaa Jussufia sopeutumaan uuteen kotimaahansa ja he päätyvätkin tämän seurauksena yhdessä seikkailuun, joka ei varmasti unohdu helposti. He lähtevät yhdessä etsimään Jussufin kaipaamaa Elovena-tyttöä.

Elovena-tyttö on kirjan ja ruusun päivän kirja, joka jaetaan ilmaiseksi kirjakaupoissa kampanja-aikana, kun ostaa vähintään 15 eurolla kirjoja.

Elovena-tyttö on yhdistelmä vauhdikasta toimintatarinaa, hauskoja "tietoiskuja" Suomesta ja suomalaisista, sekä tyyliin sopivia kuvia, jotka ovat Karoliina Korhosen tekemiä.
Eihän tästä voinut olla tykkäämättä. Lipasti kiteyttää suomalaisuuden hauskasti ja kirjoittaa tarinaa mukavan kotoisasti. Parempaa kirjan ja ruusun päivän kirjaa ei voisi 100-vuotiaalle Suomelle toivoa.

Elovena-tyttö on positiivinen kirja, jossa murheita ja ongelmia riittää, mutta no problem, sanoo Jussuf ja taas mennään kohti uusia seikkailuja. Kirjaa oli hauska lukea, vaikka kirjan suomalaisuudesta kertovat asiat, kuten jonotus ovatkin olleet esillä vähän siellä sun täällä ja nämä kliseet ovatkin varmasti suurimmalle osalle hyvinkin tuttuja. Minua nämä jutut jaksaa huvittaa edelleen, mutta on silti hyvä, että Elovena-tyttö -Suomalaisuuden käsikirja ulkomaalaisille, on kuitenkin paljon muutakin. Vauhdikas tarina nimittäin jäi tästä päällimäiseksi mieleen. Lyhyestä pituudestaan huolimatta, kirjaan on saatu varsin tapahtumarikas juoni.


Elovena-tyttö, 2017
Atena kustannus Oy
Kirjakauppaliitto
Kuvittanut: Karoliina Korhonen
Kannen suunnittelu: Noora Iloranta
s. 150

lauantai 19. joulukuuta 2015

Roope Lipasti: Perunkirjoitus

Teemu ja Janne ovat keski-ikäiset veljekset. He ovat vuosien varrella erkaantuneet toisistaan, eivätkä oikeastaan enää tunne toisiaan. Suuren perinnön kiilto silmissä he kuitenkin päättävät lähteä yhdessä isoäitinsä edesmenneen puolison perunkirjoitukseen. Samalla he päättävät kierrellä vähän suomea vainajan tuhkat mukanaan, vainaja kun oli tunnetusti kova reissumies.
Monien mutkien ja kommellusten kautta, veljekset pakostakin saavat tietää toisistaan yhtä sun toista, eikä kaikki asiat ole paljastuessaan mieluisia.Veljekset eivät kuitenkaan ole ainoat, joista uusia puolia esiin tulee. Myös vainajan elämästä paljastuu yllättävän paljon asioita, joista veljeksillä ei ollut mitään tietoa.

Ostohetkellä Perunkirjoitus vaikutti siltä, että kyseessä olisi todella hauska ja kepeä kirja, mutta lukuhetkellä kirjasta paljastui uusia puolia. Kirja ei ollut läheskään niin humoristinen, kuin ajattelin, tai sitten kaikki hauskaksi tarkoitettu ei vaan minusta ollut hauskaa. Kirja oli kuitenkin hyvä, vaikka se olikin niin erilainen mitä odotin.

Kirjassa riitti vauhtia ja paljastuvia salaisuuksia, eikä tylsiä hetkiä ehtinyt tulemaan. Teemu on kirjan minäkertoja, joka aluksi kertoo kaunistellun version itsestään. Minä pidin kirjassa siitä, miten Teemustakin paljastuu yllättäviä puolia.
Sisaruskateus on esillä kirjassa, sen huomaa Teemun tavasta kertoa veljestään Jannesta, ei niin imartelevasti, ja monista nuoruuden muistoista, joissa kisailu ja veljen voittaminen oli aina niin tärkeää. Nopealukuisen kirjan edetessä lukijalle paljastuu pikkuhiljaa henkilöiden oikeat luonteet.


Perunkirjoitus, 2013
Atena Kustannus Oy
s. 288
Kansi: Elina Warsta / Solmu.nu