Eppu Nuotio ja Pirkko Soininen: Punainen vaate

 

Salome Virta osallistuu varakkaan taiteen keräilijän juhliin Berliinissä. Juhlissa Salomelle esitellään jotakin hyvin erikoista. Seinällä roikkuu Elin Danielson-Gambogin omakuva. Salome ymmärtää taulun olevan väärennös ja halu selvittää asia kasvaa liian suureksi. On taas lähdettävä tutkimaan asiaa, vaikka se ymmärrettävästi saattaa johtaa hyvin vaarallisille poluille. 

1800-luvun lopulla kaksi taiteilijaystävystä, Elin ja Dora käyvät kirjeenvaihtoa, joista käy ilmi monenlaista niin taiteeseen kuin suhteisiinkin liittyvää.

"Tuollaisen omakuvan Salomekin haluaisi itsekin ottaa itsestään kameralla. Hän toivoo, että saisi loihdittua kasvoilleen yhtä taipumattoman ja itsetuntoisen ilmeen."s.12

Punainen vaate on kolmas osa Salome Virta -Taidemysteereistä.

Tämä kirja niin kuin sarjan aiemmatkin osat, on kiinnostava kurkistus taidemaailmaan. Se innostaa tutkimaan kirjassa mainittujen taiteilijoiden töitä, ja on muutenkin viihdyttävää nopeaa luettavaa.

Tämäkin osa kulkee sekä nykypäivässä, että menneessä ajassa. Tosin tällä kertaa mennyt aika ei juurikaan liittynyt käsillä olevaan mysteeriin, mutta siinä tutustuttiin kuitenkin kiinnostavaan taiteilijaan ja hänen elämäänsä. 

Kirjan mysteeri sen sijaan jääkin aika minimaaliseen osaan. Lähinnä keskitytään Salomen ja Tuomaksen elämään ja siinä ohella salome tekee muutaman kepoisen oloisen tutkimuksen ja päätyy heti selvittämään koko valtavan mysteerin. Mutta toisaalta kepeitä nämä murhat ja mysteerit ovat aiemmissakin osassa olleet, joten ei tämä ole mikään suuri yllätys. Kunhan tätä sarjaa lukee enemmänkin viihteellisena taidemaailmaan sijoittuvana romaanina kuin suuria yllätyksiä tarjoavana dekkarina tai taidemysteerinä, niin kuin tätä kirjaa mainostetaan. 

Lue myös: Nainen parvekkeella ja Sakset tyynyn alla.

Punainen vaate

Bazar, 2019

s.287

Pirkko Soininen: Ellen

 

Ellen maalaa. Vuodet Firenzessä ovat välillä hyvinkin karuja, sillä rahaa on vähän ja lähes kaikesta pitää säästää. Mutta mitä Ellen välittäisi ruuasta, kunhan taidetarvikkeita on tarpeeksi. Perhettä ja tuttavia käy kylässä, se on mukavaa, vaikka välillä Ellen haluaa vain olla yksin ja maalata. 

"Malttamaton sydän, siveltimet. Kaikki on kevyttä ja kuplivaa. Ihmiset laulavat ja nauravat, kukkien kaupustelijat, kadunlakaisijat, kuskit, sanomalehtien myyjät -jopa sotilaat. Tästä sukeutuu väkisinkin jotain loistavaa."s.7

Ellen on fiktiivisistä päiväkirjamerkinnöistä koostuva romaani, joka kertoo taiteilija Ellen Thesleffin vuosista Firenzessä. 

Kirjaa on mukava lukea. Päiväkirjamerkinnät ovat lyhyitä ja ytimekkäitä. Ne kuvailevat pieniä ja aika arkipäiväisiä tilanteita. Ellenin luonne ja elämäntapa tulevat loistavasti esiin näiden pienten ajatusten kautta. Myös hänen perheensä ja tuttavansa saavat paljon tilaa, sillä toki heistä puhutaan paljon. Suomessa vietetystä ajasta sen sijaan puhutaan vain muutamilla maininnoilla, sillä Ellen on täyttänyt tätä fiktiivistä päiväkirjaansa vain Firenzessä. 

Päiväkirjamerkinnät ovat lyhyitä ja niitä on tehty vain harvoista päivistä. Välillä tauot ovat pitkiä, etenkin jos Ellen on ollut Suomessa. Muutenkin merkintöjen välillä saattaa olla viikkojen taukoja. Siitä huolimatta lukijalle välittyy selvä kuva Ellenin tavasta viettää päiviään. Pidinkin erityisesti siitä, ettei kirjassa ole omituisuuksia, eikä valtavan mullistavia pohdintoja kaikesta, vaan pienillä arkipäiväisillä huomiolla ja helposti ymmärrettävillä ajatuksilla on saatu rakennettua kiinnostava kuva kaikista Ellenin vuosista Firenzessä. 

Sujuvasta kerronnasta huolimatta Ellen ei ole minulle mitenkään mieleenpainuva teos. Lukeminen oli mukavaa, mutta kirja ei erityisemmin säväytä tai tuo hahmoja niin lähelle, että heitä jäisi lukemisen jälkeen miettimään. 

Ellen

WSOY, 2018

Kansi: Martti Ruokonen

s.189

Eppu Nuotio ja Pirkko Soininen: Sakset tyynyn alla

Dokumenttiohjaaja Salome kärvistelee rahapulassa. Töitä ei ole näkynyt. Kun hän kuulee eräältä mieheltä omituisesta murhasta, jossa vanhan miehen rintaan on isketty saksilla kuva kuuluisasta taulusta, on Salomen päämäärä selvä. Hän lähtee tutkimaan tapausta, sillä taulun liittyminen rikokseen saa hänen kiinnostuksensa heräämään.
Frederick Elwellin maalaus on vuodelta 1942, ja siinä poseeraa kaunis ompelijar. Salome alkaa selvittää tapausta ja joutuu jälleen mukaan vaarallisiin tapahtumiin.

"Maalaus ja sen tehnyt taiteilija olivat Salomelle tuntemattomia vielä jokin aika sitten, ja pinojaan lajitellessaan hän tajuaa, ettei ansioitunut, tunnustettu ja epäilemättä taitava taiteilija kiinnosta häntä oikeastaan pätkääkään - mutta taiteilijan maalaama nainen sitäkin enemmän." s.85

Sakset tyynyn alla on toinen osa Salome Virta -sarjasta.
Pidin tästä ehkä jopa enemmän kuin ensimmäisestä osasta. Kirjassa on kaikkea sopivasti. Ensimmäinen osa ei dekkarina vakuuttanut, vaikka muuten tarina olikin loistava, mutta tässä kirjassa myös murhat ja niiden tutkiminen oli tarpeeksi suuressa roolissa niin, että kirja vaikutti dekkarilta. Murhien lisäksi puhuttiin toki taiteesta, ihasteltiin upeita maita ja maisemia ja kiemurreltiin ihmissuhdedraamassa.

Tällä kertaa menneisyyden tarina sijoittui 1940-luvulle Belgiaan. Menneistä kerrottiin ompelijatar Margotin kirjeenvaihdon kautta. Kirjeet olivat kauniita ja ne toivat sodan kauhut, ja Margotin tunteet esiin selkeästi.

Kirja on kauniisti kirjoitettu, ja se tarjoaa yllätyksiä alusta loppuun saakka. Kirjan tunnelmaan ja maisemiin on helppo solahtaa, vaikka Salome onkin hieman erikoisempi päähenkilö. Salomella on ehkä hiukan luotaantyöntävä luonne, mutta pidän hänestä silti. Ainakaan hän ei ryve itsesäälissä ja muistuta lukijaa koko ajan kaikista ongelmistaan, niin kuin monien muiden dekkareiden päähenkilöt. Salomen murheet ja ongelmat käyvät kyllä selviksi, mutta ei häiritsevällä tavalla. Sitä paitsi hän on niin nokkela ja vauhdikas hahmo, ettei hän kauaa murehdi ongelmiaan.

Tämä sarja on niin koukuttava, että toivon sen jatkuvan vielä monella romaanilla. Taiteen, menneisyyden, matkustelun, ihmissuhteiden ja rikoksien yhdistäminen on toiminut näissä kirjoissa loistavasti. Asiaa on paljon, mutta ei liikaa. Tylsää ei ehdi tulemaan, mutta silti ehditään sopivasti kuvailemaan myös arkisia asioita.

Lue myös: Nainen parvekkeella


Sakset tyynyn alla
Bazar, 2018
Kansi: Sanna-Reeta Meilahti
s.302

Eppu Nuotio ja Pirkko Soininen: Nainen parvekkeella

Dokumenttiohjaaja Salome Virtaa pyydetään tekemään elokuva Albert Edelfeltin maalauksesta Nainen parvekkeella. Maalauksen luonnoksia on löytynyt ja niistä käy ilmi paljon muutakin, kuin vain taulun suunnittelua. Salome suostuu tehtävään, sillä Nainen parvekkeella on hänelle itselleen merkityksellinen taulu. Salome saa selvitettyä kenellä taulu tällä hetkellä on ja alkaa vilkkaan sähköpostiyhteydenpidon omistajan kanssa.
Luonnoksien ja taulun kanssa on kuitenkin ongelmia, sillä kummankaan haltiat eivät ole innokkaita esittelemään niitä Salomelle. Salome ei luovuta, sillä hänellä on projektissa mukana omat sukulaissalaisuutensa, joihin hän toivoisi selvyyttä.

Nainen parvekkeella on ensimmäinen osa Salome Virta -sarjasta.
Nainen parvekkeella ei ehkä dekkarina vakuuta, mutta muuten se on loistava kirja. Lähes koko kirja on sähköpostimuotoon kirjoitettu. Salome Virta ja Nainen parvekkeella -taulun omistaja Joenmaa pitävät tiivistä yhteyttä ja heidän sähköpostiensa kautta lähes koko kirja muodostuu. Nykypäivän ääneen pääsee kuitenkin myös Joenmaan poika ja menneisyyden kerronnasta huolehtii madame Mullins, joka kertoo elämästä 1880 -luvun Pariisissa.

Minkäänlaiset murhat ja niiden selvittely, ei tässä kirjassa esiinny, kuin aivan pienen hetken. Tämä kirja sopii siis mainiosti myös niille, jotka eivät kaipaa dekkaria luettavaksi. Sen sijaan kirjasta löytyy vetävä juoni, taidetta ja loistava tarina siitä, minkälainen Edelfeltin elämä Pariisissa taulun maalaamisen aikoihin olisi voinut olla.

Sähköpostien muodostama kerronta toimi tässä hyvin. Pikkuhiljaa Salome ja Joenmaa tulivat toisilleen tutuiksi ja heidän keskustelunsa veivät tarinaa eteenpäin yhtä hyvin, kuin mikä tahansa muukin kerrontatyyli. Kaksikko kertoi toisilleen elävästi näkemiään ja kuulemiaan asioita ja näin myös lukijalle muodostui elävä kuva ympäristöstä ja kaikesta oleellisesta.

Salome Virta -sarjaa haluan ehdottomasti lukea lisää, sillä tämä taidemaailmaan sijoittuvan sarjan aloitus toimi oikein hyvin.


Nainen parvekkeella
Bazar, 2016
Kansi: Sanna-Reeta Meilahti
s. 299