Näytetään tekstit, joissa on tunniste Paula Havaste. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Paula Havaste. Näytä kaikki tekstit

torstai 5. joulukuuta 2024

Paula Havaste: Joulupukin tarina

 

Joulupukki on löytänyt tuvalleen mukavan paikan Lapista. On aika asettua aloilleen. Kauaa ei tuon valkopartaisen miehen tarvitse yksin viihtyä, sillä pian hän jo tutustuu uusiin ystäviin, kuten Säihky nimiseen hömötiaiseen. Vuosi etenee ja monenlaista ehtii tapahtua. Tupa täyttyy hurjaa vauhtia, sillä Joulupukki on hyväntahtoinen mies, joka auttaa mieluusti. 
Kun sitten joulu lähestyy ja on aika valmistautua ilahduttamaan maailman lapsia, tuleekin eteen suuri ongelma. Vuorilta saapuu kateellinen, loitsuja tekevä Staalo, joka uhkaa perua joulun pysyvästi.
"Hän tiesi, etteivät revontulet kohdelleet sillä tavoin ketään muuta kuin häntä. Vain hän sai tuntea revontulten kosketuksen ja kuulla niiden kiehtovan äänen, ja niiden ansiosta hänellä oli taikavoimaisen yönsä mahti joka ainoana jouluna."s.20
Joulupukin tarina on kurkistus Joulupukin elämään. Se kertoo miten Joulupukista tuli kaikkien tuntema lahjoja jakava hyväntekijä, mistä tontut ovat tulleet, ja tietysti muori, unohtamatta lentäviä poroja. Näiden lisäksi tarinasta löytyy iso joukko ihastuttavia eläinystäviä, jotka saavat suuren roolin kirjan seikkailuissa.

Tarinan pääpaino pysyy Joulupukin tuvalla, jossa kuvataan asukkaiden arkea ja elämää kauniin Lapin luonnon keskellä. Luontoa kuvataan runsaasti, niin kuin arjen askareitakin. Tunnelma on mukavan lämmin, kujeileva ja sadunomainen. Jännitystä pitää yllä kurkistukset Staalon vuorelle, jossa hän tekee kamaluuksia. Lopussa sitten rysähtää suuremmin.

Tämä on ihan suloinen ja nopealukuinen joulusatu, jossa tosin eletään Joulupukin kanssa suurimmaksi osaksi aivan muuta kuin joulunaikaa. Kirjassa kun eletään Joulupukin seurana koko vuodenkierto. Tarinaa koristavat upeat Riikka Jäntin mustavalkoiset piirrokset. 


Joulupukin tarina
Gummerus, 2006
Kuvitus: Riikka Jäntti
Ulkoasu: Susanna Koivuneva
s.181

tiistai 26. marraskuuta 2019

Paula Havaste: Maan vihat


Kertellä, Larrilan emännällä, on edessään vaikea ja pelottava matka kohti tuntematonta. Kertte on saanut pelastettua Larrin hengen, mutta vain suostumalla naiseksi Arimolle. Niimpä Kertte lähtee Arimon matkaan, kauas meren taa, aivan Tokholmiin asti. Kertte kohtaa matkalla vastoinkäymisiä ja näkee paljon uutta, mutta mikään matkalla koettu ei vedä vertoja kaikelle sille, mitä hän näkee ja kokee Tokholmissa. Arimo vie Kerten kotiinsa. Saari on täynnä asutuksia, eikä edes metsään pääse halutessaan. Asukkaat eivät puhu Kerten kieltä, ja Arimon ema ei Kertteä kotiinsa halua. Päivä päivältä asiat hankaloituvat ja pian Kerten olisi luovuttava omasta uskostaan ja tehtävä asioita, joihin hän ei iki maailmassa suostuisi. Niimpä Kerten on tehtävä vaikea päätös tulevaisuuttaan koskien.

Maan vihat on toinen osa Vihat -sarjasta.
Maan vihat johdattaa lukijan 1100-luvulle, ja jatkaa Kerten tarinaa siitä, mihin se Tuulen vihat -kirjassa jäi.

Tässä kirjassa ei edetty niin vauhdikkaasti, kuin ensimmäisessä osassa. Kirjassa kyllä kerrottiin muutamasta vuodesta, mutta tahti oli silti melko verkkainen. Tapahtumiakaan ei ollut läheskään niin paljon, joten tyyliltään tämä oli huomattavasti edeltäjäänsä hitaampi, mutta ei missään tapauksessa tylsällä tavalla hidas. Kerten elämään ja historiallisiin yksityiskohtiin uppouduttiin kunnolla. Kylien ja tupien tapoja esiteltiin tarkasti, ja kaikista mielenkiintoisista yksityiskohdista sai nautiskella kaikessa rauhassa.

Maan vihoissa mielenkiintoisinta oli mielestäni lukea kristinuskon vaikutuksista 1100-luvun ihmisiin. Ihmisillä kun oli jo omat Jumalat, joihin he uskoivat, ja sitten pitäisi ruveta kumartelemaan aivan uutta Jumalaa ja tottelemaan kummallisia käskyjä. Pidinkin valtavasti Kerten asenteesta, sillä hän ei ole valmis unohtamaan mistä on tullut ja mihin uskoo. Kirjasta löytyykin jälleen runsaasti loitsuja, jotka tulevat vielä paremmin esille, kuin ensimmäisessä osassa. Nyt on mukana myös jännitystä, sillä tälläisia loitsuja ja noitajuttuja kun ei enää katsota hyvällä.

Kerten vaikea elämä ei ainakaan helpottunut Maan vihoissa, ja kirja jäikin hyvin kiinnostavaan kohtaukseen, joka antaa hiukan viitteitä jo seuraavan osan tapahtumista. Kertellä on edessään varmasti vielä paljon kauheuksia, mutta tämän kirjan muutamat hirvittävät hahmot toivottavasti jäävät pysyvästi taakse, sillä heitä ei tule ikävä.

Lue myös:Tuulen vihat


Maan vihat
Gummerus, 2015
Kannen suunnittelu: Eevaliina Rusanen
s. 450

sunnuntai 11. marraskuuta 2018

Paula Havaste: Tuulen vihat


1100-luvun Suomessa eletään ankaran luonnon armoilla. Paimion tuvan tytär Kertte on elänyt lähes koko lapsuutensa ilman äitiä. Hänen odotetaan pääsevän tuvan tulevaksi emännäksi, sillä hänen kouristuskohtauksia saavasta veljestään, ei ole isännäksi. Kertte elää väkivaltaisen isän kasvattamana, ystävinään vain henget. Pian hän kasvaa naisen ikään ja vävyn hankkiminen käy isän mielessä. Kun isä sitten saa tuulen vihat, on Kertellä kiire hakea itselleen hyvä mies. Tupa tarvitsee pikaisesti uuden isännän ja markkinoilta Kertte löytääkin mukavan oloisen ja vahvan Larrin.

Tuulen vihat on todella koukuttava historiallinen romaani. Kirja on täynnä entisaikojen uskomuksia, töitä, arkielämää ja taikoja. Tarina etenee kevyesti ja vauhdikkaasti. Pidän historiallisista romaaneista, etenkin silloin, kun niissä kerrotaan kunnolla elämäntavoista ja niistä tässä kerrotaan ja paljon.

Kertte ei hahmona ole erityisen kiltti tai pirtin naistentöistä nauttiva tyttö/nainen. Hänellä on aika vahvat omat mielipiteet ja välillä hirvittääkin minkälaisiin tekoihin hän vielä eksyy. Aika inhottaviin juttuihin hän jo tässä ensimmäisessäkin osassa eksyi. Noh eipähän ole liian kiiltokuvahahmo tämä Kertte.

Minä nautin tämän kirjan lukemisesta paljon, vaikka välillä osa tapahtumista hiukan hirvitti. Pitää vain pitää mielessä, että ajat olivat todellakin erit. Onneksi tähän sarjaan on tehty jo monta kirjaa lisää, sillä näihin luonnonläheisiin karuihin maisemiin palaan erittäin mielelläni.

Kirjan loppu oli hienosti keksitty. Oli mahtavaa saada sellainen ahaa elämys historiallisista tapahtumista, joita en osannut lainkaan odottaa tai yhdistää juoneen ennen lopun vauhdikasta käännettä. Aivan kirjan lopusta löytyi myös mielenkiintoisia selityksiä erilaisista taioista ja enteistä.


Tuulen vihat
Gummerus, 2014
Kannen suunnittelu: Eevaliina Rusanen
s. 382