Näytetään tekstit, joissa on tunniste Sylvain Neuvel. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Sylvain Neuvel. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 9. lokakuuta 2024

Sylvain Neuvel: Ei enempää kuin ihminen

 

Maailman on sekasorron vallassa avaruudesta saapuneiden jättiläisrobottien takia. Valtavat määrät ihmisiä on kuollut, eloonjääneet pelkäävät avaruudessa asuvien olentojen palaavan. Suurvallat pitävät hallussaan maahan jääneitä robotteja ja pelottelevat niiden avulla muut tahtoonsa. Ihmisiä lajitellaan leireihin. Tohtori Rode Franklin ja muut tutut hahmot yrittävät saada tilanteen korjattua, mutta onko se edes mahdollista?
"Luulen, että ainoa syy siihen, etten ole jo sidottuna siihen tuoliin, olet sinä. Jos he uskovat saavansa ehkä sinut suostuteltua auttamaan heitä, he eivät haluaisi vaarantaa sitä kohtelemalla minua kaltoin."s.65
Ei enempää kuin ihminen on Themis-kansiot -trilogian päätösosa.
Tämän sarjan kaksi ensimmäistä osaa oli minulle iloinen yllätys, sillä en ole koskaan ollut innostunut scifistä, mutta nämä ovat olleet kivaa luettavaa. Silti jostain syystä meni yli neljä vuotta ennen kuin sain tartuttua tähän trilogian viimeiseen osaan. 

Melko nopeasti aiemmat tapahtumat ainakin suurinpiirtein muistuivat mieleen. Tässä kirjassa oli taas hypätty ajassa eteenpäin ja hurjasti asioita oli tapahtunut. Kirjan vauhdikkaisiin kuvioihin pääsi kuitenkin heti sisään. 

Tätäkin kirjaa oli mukava lukea. Se koostuu nauhoitteista, päiväkirjoista ja kirjeistä, ja on tyyliltään nopealukuista. Tarina sai hyvän lopetuksen ja olen iloinen, että luin trilogian loppuun, vaikka en jaksanut tästä viimeisestä osasta enää juuri innostua. Tämä kun oli niin paljon enemmän avaruuteen sijoittuvaa kuin aiemmat osat, ja myös sellaisia robottitaisteluita oli omaan makuuni liikaa. 


Ei enempää kuin ihminen, (Only human, 2018)
Like, 2019
Suom. Niina Kainulainen
s.407

perjantai 5. huhtikuuta 2019

Sylvain Neuvel: Heräilevät jumalat


Rose Franklin tutkii edelleen jättiläisrobottia työryhmänsä kanssa. On kulunut noin kymmenen vuotta Themis -robotin löytämisestä, eikä sen kaikki salaisuudet ole vieläkään paljastunut. Esimerkiksi kukaan ei tiedä, miksi Themis on maassa tai miksi sen kaikki osat oli piilotettuna ympäri maapalloa syvälle kaivettuna. Saako työryhmä vuosien odotuksen jälkeen asiaan selvyyden, kun maahan saapuu toinen jättiläisrobotti, vai onko robotin kuljettajat tulleet maahan pahat mielessään?

Heräilevät jumalat on toinen osa Themis-kansiot -sarjasta.
Kymmenen vuoden hyppy eteenpäin ilman, että lukijalle paljon selitellään vuosien varrella tapahtunutta, ei haitannut lainakaan. Kirja jatkaa tarinaa sujuvasti, ja suurimmat mullistukset ilmenevät haastatteluissa ja yksityisissä päiväkirjoissa. Mitään järisyttävää ei kuitenkaan ole kymmenessä vuodessa ehtinyt tapahtua. Suurimmat uutiset koskivat varmasti Rose Franklinia, jonka kohtalo jäi hurjaan kohtaan ensimmäisen osan lopussa. Myös uuden hahmon saapuminen kirjaan, heti alussa toi tuttujen hahmojen elämään uutta mielenkiintoa.

Tutut hahmot saavat jättää hyvästit turvalliselle elämälleen ja vuosien tutkimusoperaatiolle, kun he saavat pian uuden jättiläisrobotin saavuttua huomata, ettei tällä ole ystävällisiä aikeita. Heräilevät jumalat on vauhdikas ja hurja. En kuvitellut tältä kirjalta mitään tälläistä. Kirjan positiivinen ja tutkimuksien täyteinen juoni muuttui äkkiä niin hurjaksi ja vauhdikkaaksi, että huhhu. Äkkiä kirjassa vallitsikin vaarallinen, toivoton ja kalmanhajuinen tunnelma. Tätä kirjaa lukiessa ei halua pohtia, mitä tuolla jossakin avaruudessa saattaa olla...

Kirjan juoni on kekseliäs. Paljastukset ovat yllättäviä, niin kuin tapahtumatkin. Kirja etenee sujuvasti jälleen haastattelujen ja päiväkirjojen kautta monen ihmisen näkökulmasta kerrottuna. Kirjan haluaa lukea heti, saadakseen tietää kaiken, vaikka välillä juttu menee niin surulliseksi, ettei tiedä haluaako lukea ollenkaan. Odotankin jo innolla ja kauhulla mitä seuraava osa tuo tullessaan. Ehkä hivenen positiivisempaa taas?

Lue myös: Uinuvat jättiläiset


Heräilevät jumalat, (Waking Gods -Book Two of the Themis Files, 2017)
Like, 2018
Suom. Niina Kainulainen
s. 389

lauantai 30. kesäkuuta 2018

Sylvain Neuvel: Uinuvat jättiläiset


Rose Franklin ajaa 11 -vuotiaana pyörällä suureen monttuun, josta löydetään valtava metallinen käsi. Seitsemäntoista vuotta myöhemmin Rose on tutkija, joka pääsee mukaan työryhmään, joka tutkii tuota aikoinaan löytynyttä kättä. Ympäri maailmaa alkaa löytyä lisää metallisia ruumiinosia, joiden tarkoitus Rosen tiimeineen on selvitettävä.

Uinuvat jättiläiset on ensimmäinen osa Themis-kansiot -sarjasta.
Kirja koostuu haastatteluista, päiväkirjamerkinnöistä ja lehtileikkeistä. Tyyli sopii kirjaan oikein hyvin. Kirjaa lukiessa voi hyvin kuvitella päässeensä tutkimaan super salaisia kansioita, joita kenenkään ei tulisi nähdä. Henkilöiden luonteenpiirteitä ja yksityiselämän kommelluksia saadaan napattua haastatteluihin mukaan ja heistä kaikista muodostuukin nopeasti selkeä käsitys, joka kirjan edetessä saattaa muuttua moneenkin kertaan.

Uinuvat jättiläiset teki vaikutuksen ja olenkin iloinen, että jatkoa on luvassa. Kirja jäi pahasti kesken ja jätti auki paljon kysymyksiä, joihin haluan vastauksen. Minä en ole ikinä ennen tainnut scifiä lukea, mutta tämä oli turvallinen aloitus, sillä tarina sijoittuu kuitenkin ihan nykymaailmaan ja maapallolle. Avaruus ja sen mahdolliset asukkaat ovat tarinassa toistaiseksi taka-alalla.

Kirjan juoni eteni nopeasti ja koukutti minut heti alussa. Salaperäinen haastattelija, vihjailut avaruuden asukkaista ja valtava patsas täynnä ihmismielen ylittäviä hienouksia luovat päähenkilöiden ohella kirjalle vakaan ja mielenkiintoisen tarinan, jonka lukemista haluaa jatkaa ja jatkaa kunnes on kääntänyt viimeisen sivun ja sen jälkeen voikin alkaa odottamaan seuraavan osan lukemista.

Mielestäni juoni kantoi loppuun asti, mutta siitä huolimatta kirjan alkuosa oli enemmän minun mieleeni, kuin loppuosa, jossa patsas oli koottu. Alussa vallitsi sellainen kaikki on mahdollista tunnelma, joka hieman latistui loppua kohden, kun mystinen haastattelija menetti uskottavuuttaan, eikä Rosen tiimikään ollut enää entisensä. Näistä pikkuseikoista huolimatta Uinuvat jättiläiset on loistava kirja.


Uinuvat jättiläiset, (Sleeping Giants, 2016)
Like, 2017
Suom. Juha Ahokas
s. 351