Maja Lunde: Mehiläisten historia

 

William elää vuonna 1852 Englannissa ja hänen suuri intohimonsa on tutkia mehiläisiä. 

George elää vuonna 2007 USA:n Ohiossa ja kasvattaa mehiläisiä. Monet ongelmat koettelevat, eikä mehiläisten kasvattaminen ole enää kovinkaan helppoa.

Tao elää vuonna 2098 piirikunta 242:ssa, Sichuanissa. Hän työskentelee monien muiden tavoin hedelmätarhalla pölyttäjänä. Mehiläisiä ei enää ole.

"Pesässä ei ollut kovinkaan paljon nähtävää. Mehiläiset poistuivat pesästä ja tulivat takaisin, eikä siinä ollut mitään yllättävää. Ne kävivät keräämässä siitepölyä ja mettä, ja jälkimäisestä ne kehittivät hunajaa, kun taas siitepölystä tuli toukkien ruokaa. Se oli raskasta ja rauhanomaista työtä, järjestelmällistä, vaistonvaraista, perittyä."s.169

Mehiläisten historia kulkee kolmessa aikatasossa. Näiden kolmen päähenkilön elämään kurkistellaan vuorotellen.

Mehiläisten historia on ollut lukulistallani jo monta vuotta. Pidän dystopia kirjoista, ja itseasissa luulin tämän kirjan sijoittuvan ainoastaan tulevaisuuteen, jossa mehiläisiä ei enää ole. Yllätyksenä tuli siis se, että pääsin kurkistamaan mehiläisten elämään aikana, jolloin ensimmäiset ihmisten rakentamat pesät ylestyivät, sekä aikaan jolloin mehiläiskato alkoi huolestuttaa. Näiden lisäksi sitten oli myös osuudet synkeässä tulevaisuudessa, jossa ruoka on aikalailla kadonnut mehiläisten mukana. 

Kirjan aihe on karmaiseva, mutta tärkeä. Mehiläisten väheneminen on oikea asia, josta on syytä olla huolissaan. Mehiläiset saavat tärkeän roolin tietysti jokaisen päähenkilön elämässä, mutta kovin yksityiskohtaista mehiläistietoutta ei aleta tietokirjamaisesti esittelemään, vaan asioita kerrotaan niin kuin niitä pystyy luontevasti kertomaan päähenkilöiden arkeen upotettuna. 

Kirjan teksti on helppolukuista ja aihe kiinnostava, mutta silti kirja jäi kauas suurista odotuksistani. En oikeastaan saanut otetta yhdestäkään päähenkilöstä, ja välillä ihmetytti, että miksi nämä asiat heidän elämästään edes kerrotaan. Usein minusta myös tuntui, ettei juoni etene mihinkään, ettei mitään tapahdu. Näin kirjan luettuani voin sanoa, että kyllä tässä juonellisesti jotain sentään tapahtui, mutta silti minulla oli kirjan edetessä monesti tylsää.

Mehiläisten historia, (Bienes historie, 2015)

Tammi, 2016

Suom. Katriina Huttunen

s.431

Maja Lunde: Lumisisko

 

Jouluaatto on Aatolle erityisen tärkeä päivä. Silloin on hänen syntymäpäivänsä. Hän pitää joulusta muutenkin paljon. Kaikista sen äänistä, tuoksuista ja mauista. 

Jouluaattoon on enää muutama päivä, mutta Aaton suruksi, kotona ei tunnu lainkaan siltä. Koristeet pysyvät varastossa, edes kynttilöissä ei ole valoa. Isä, äiti ja pikkusisko kulkevat kuin sumussa. Eivätkä he ole lainkaan kuin ennen. 

Aatto viettää päivänsä uimalla. Se sentään on mukavaa. Mutta sitten hän kohtaa iloisen tytön, Hetan, eikä päivät tunnu enää lainkaan niin harmailta ja synkiltä.

"Tuollaisen naaman olisin varmasti muistanut. Se oli pieni ja pisamainen, vihreät silmät säkenöivät valoa talven pimeyteen, suu oli iso ja hymyilevä, ja etuhampaiden välissä oli iso rako."s.10

Lumisisko oli toinen tämän vuoden joulukalenterikirjoistani. Ihailin tätä jo viime vuonna, joten olin tänä vuonna ajoissa ostoksilla, jotta sain tämän upean kirjan itselleni. Tässä on nimittäin kirja joka on hyvin kaunis niin tarinaltaan, kuin ulkonäöltäänkin. Kirja on iso ja kaunis. Kuvitus on täydellinen, taianomainen ja kiehtova. Tätä kirjaa on ilo tutkiskella vaikka pitempäänkin. Ja varmasti tämä kestää useamman lukukerran. 

Minulla ei ennen ole ollut joulukalenterikirjojen kanssa sellaista ongelmaa, että en malttaisi lopettaa tarinaa ja jatkaa vasta seuraavana päivänä kun luukku loppuu, mutta nyt täytyy myöntää, että useana päivänä olisin niin mieluusti vain lukenut koko kirjan heti. Maltoin kuitenkin mieleni ja luin luvun päivässä, vaikka sinnikkyyttä se vaati. Tarina jäi melkein joka päivä hyvin kutkuttavaan kohtaan, jossa jatkoa olisi halunnut heti. 

Lumisiskon tarina on surullinen, kaunis ja toiveikas. Se käsittelee lempeästi kuolemaa ja läheisen menettämistä. Kirja käsittelee myös ystävyyttä, ja tilanteita, joissa ystävyys on koetuksella. Joulun taikaa on ilmassa runsaasti. Lunta, luistelua, joulukoristeita, lumileikkejä ja kaakaota mahtuu mukaan paljon. Ihanan talviset ilonhetket tekevät kirjasta kauniin toiveikkaan, vaikka vaikeita ja surullisia kohtauksia ja aiheita on paljon.

Kirja onkin loistava yhdistelmä, jossa ilot ja surut tasapainottavat toisiaan luoden kauniin tarinan. Kaiken viimeistelee upeat valtavat kuvat, joiden kautta tarinan upeaan tunnelmaan on entistä helpompi sukeltaa. 

Lumisisko, (Snösystern, 2018)

Kustantamo S&S, 2019

Kuvittanut: Lisa Aisato

s.190