Matt Haig: Joulupukki ja minä

 

Tonttuvaara on mukava paikka, tontut ovat iloisia, herkkuja on aina tarjolla ja joulun taika on läsnä, mutta Amelia on ihminen, eikä sopeutuminen Tonttuvaaraan käy helposti. Hän ei tunnu osaavan oikein mitään tonttumaista, ja sitten hänestä aletaan levittää valheita. Tonttuvaara ja etenkin joulu on jälleen vaarassa, sillä tällä kertaa Pääsiäispupu armeijoineen on saapumassa. Voiko Amelia pelastaa joulun taas?

""Hän on niin kummallinen", sanoi totuuskeiju haaveilevasti. "Iso, pyöreä, naurava, läpikotaisin hurmaava, piparkakuntuoksuinen sekopää.""s.215

Joulupukki ja minä on Joulupukista kertovan kirjasarjan kolmas osa. 

Minusta tämä sarja on loistava niin lapsille kuin aikuisillekin. Kirjasta löytyy vauhtia ja vaarallisia tilanteita, jännitystä ja huumoria, joka hymyilyttää aikuistakin lukijaa, 

Tällä kertaa kaiken seikkailun ohella puhutaan totuuden tärkeydestä, sillä valheet ovat pilaamassa tonttujen iloisen elämän näiden huomaamatta. Menneisyydestäkin paljastuu jotakin hirvittävää, jossa valheilla on myös ollut osuutta asiaan. Erilaisuutta ja joukkoon kuulumattomuuden tunnetta käsitellään myös kauniisti. 

Tarina kulkee vaivattomasti ja nopeaan tahtiin. Tarina ja Chris Mouldin kuvitus sopivat hyvin yhteen, ja kokonaisuus on toimiva. Pidin siis kirjasta, mutta silti se ei ollut minusta sarjan paras osa, sillä aiemmat osat lukeneena se ei enää tarjonnut niin mullistavaa uutta tarinaa, vaikka Tonttuvaaraa vaanivat vaarat olivatkin uusia ja mielikuvituksellisia. 

Joulupukki ja minä, (Father Christmas and Me, 2017)

Aula & Co, 2018

Kuvitus: Chris Mould

Alkuperäinen kansi: Rafaela Romaya

Kannen sovittaminen ja taitto: Noora Karlsson

Suom. Sarianna Silvonen

s.311

Matt Haig: Tyttö joka pelasti joulun

 

Amelia kirjoittaa kirjeen joulupukille. Hänen toiveensa on suuri, mutta sitäkin tärkeämpi. Amelia uskoo joulupukkiin ja taikuuteen. Niinpä hän toivoo äitinsä paranevan. Mutta mitä tapahtuu kun samaan aikaan Tonttuvaarassa, joulupukin kotona tapahtuu kamalia tuhoja. Perutaanko joulu? Jaksaako Amelia uskoa tarpeeksi, saadaksen joulupukin luokseen?

"Maailmassa oli taikuutta, ja se levisi kaikkien lasten uniin. Joulupukki ei kuitenkaan voinut huijata itseään. Ilman tätä yhtä lasta, kahdeksanvuotiasta tyttöä nimeltä Amelia Toivorinta, joka toivoi niin kovasti taikuuden olevan totta, joulu ei olisi koskaan tullut."s.9

Tyttö joka pelasti joulun on jatkoa kirjalle Poika nimeltä Joulu. Joulupukki on kotiutunut hyvin Tonttuvaaraan ja ensimmäisestä osasta tutut hahmot seikkailevat nyt aivan uusien joulujen, ongelmien ja muiden tapahtumien parissa. 

Tarinaan mahtuu monia synkkiä ja surullisia tapahtumia ja jännittäviä tilanteita, mutta myös hauskoja juttuja mahtuu mukaan. Erityisesti ilahdutti kuningatar Viktorian ottaminen mukaan tarinaan. Kirjan hauskimmat tilanteet tapahtuivatkin hänen makuuhuoneessaan.  Toki Salamaa, tuota sinne tänne pissaavaa poroa ei sovi unohtaa, sillä hän viihdyttää varmasti etenkin nuorempia lukijoita. 

Tyttö joka pelasti joulun tuo ihastuttavan ja hauskan joulutunnelman mukanaan. Kirjaan on luotu tarina, jonka hahmot ovat omalaatuisia ja kekseliäitä, tapahtumat vauhdikkaita ja ajatuksia herättäviä, eivätkä ne päästä helpolla, sillä tarina ei ole alusta loppuun pelkkää iloa ja riemua, vaan myös elämän synkempää puolta näytetään. 

Jälleen myös Chris Mouldin upeaa kuvitusta löytyy kirjan sivuilta. Nämä upeat ja hullunkuriset piirrokset sopivat kirjan tunnelmaan erittäin hyvin. 

Lue myös: Poika nimeltä Joulu

Tyttö joka pelasti joulun, (The Girl Who Saved Christmas, 2016)

Aula & Co, 2017

Suom. Sarianna Silvonen

Kuvitus: Chris Mould

s. 343

Matt Haig: Poika nimeltä Joulu

Nikolas elää puunhakkaaja isänsä kanssa hyvin pienessä mökissä. He elävät vaatimattomasti, ilman ylellisyyksiä. Nikolas on kuitenkin onnellinen, vaikka hän omistaa vain puisen reen ja nauriista kaiverretun nuken. Eräänä päivänä Nikolaksen elämästä tulee kuitenkin surullista. Isä päättää lähteä etsimään tonttuvaaraa, jotta saisi tienattua heille rahaa. Nikolas joutuu jäämään mökkiin kamalan tätinsä kanssa, sillä hänen äiti on kuollut jo aikaisemmin. Nikolas sinnittelee tädin kanssa samassa mökissä, kunnes koittaa päivä, jolloin isän olisi pitänyt palata. Nikolas karkaa ja lähtee itse etsimään Tonttuvaaraa ja isäänsä. Retkestä tulee pitkä ja vaarallinen ja Nikolas joutuu kokemaan monia hirveitä asioita.

Poika nimeltä Joulu on ollut lukulistallani pitkään, sillä kirjan jouluinen juoni kuulostaa mahtavalta.
Odotukseni kirjalta olivat jotain aivan muuta, mitä se lopulta tarjosi. Luulin aloittavani tunnelmallisen, iloisen joulutarinan, mutta vaikka kirjassa toki oli myös iloa ja hauskuutta, oli siinä melko synkkä ja surullinen vire. Välillä hirveimpiä kohtauksia lukiessani ajattelin, että ei tämä välttämättä ole kovin iloista joululukemista esimerkiksi pienille lapsille. Mutta minä tykkäsin.

Kirja eteni sujuvasti, herätti ajatuksia, ja siinä on todella kaunis kuvitus, jota voisi tuijotella pidempäänkin. Surullisia kohtauksia ei jääty vatvomaan pitkiksi ajoiksi. Henkilöt oli hyvin suunniteltuja, niin kuin koko kirja muutenkin.

Poika nimeltä Joulu kertoo tarinan siitä, miten joulupukista tuli joulupukki, ja tarinasta löytyy helposti paljon tuttuja juttuja, joita joulupukilta odottaakin. Aivan uusi tarina ei siis ole, vaan mukana on paljon juttuja, joita joulupukista ja hänen poroistaan jo on kerrottu. Itse en edes haluaisi tarinaa, jossa näitä tuttuja juttuja ei olisi, sillä kyllähän joulupukin on oltava juuri sellainen, kuin hän on.


Poika nimeltä Joulu, (A Boy Called Christmas, 2015
Aula & Co, 2016
Kuvittanut: Chris Mould
Suom. Sarianna Silvonen
s. 267