Leigh Bardugo: Tuho ja roihu

 

Ravkassa eletään pelon ja epätietoisuuden aikaa. Taistelut ovat verottaneet paljon, eikä missään tunnu olevan turvallista. Kehen voi luottaa, kun ihmisten on aika valita puolensa? Auringonkutsujalta, eli Alinalta odotetaan paljon. Häneen luotetaan, vaikka hän on heikkona, eikä hänen armeijastaan ole jäljellä juuri mitään. On siis vain ykis vaihtoehto. Hänen on löydettävä legendaarinen tulilintu, jotta hänen voimansa kasvavat, ja hän voi kukistaa vastustajan.

"He halusivat grisha-kuningattaren, Mal halusi kuningattaren, joka ei ollut ylhäistä syntyperää. Entä mitä minä halusin?"s.186

Tuho ja roihu on Grishaversumi -trilogian viimeinen osa. 

Olen tykännyt tämän trilogian aiemmista osista, ne ovat olleet nopeaa ja kevyttä luettavaa, jonka fantasia maailma on ollut mielenkiintoinen. Mutta tämä kolmas ja viimeinen osa ylitti odotukset kunnolla. Tämä oli kaikkea sitä mitä aiemmatkin osat, mutta onnistui olemaan ryhdikkäämpi. Tässä ei ole niin pitkiä taukoja suurten tapahtumien välillä, vaan menoa ja meininkiä on tasaiseen tahtiin. Tutuiksi tulleiden hahmojen tunteet tulevat jo loistavasti esiin. Jopa inhokkini Mal onnistui olemaan etekin kirjan loppupuolella kiinnostava. 

Ryminää ja räiskettä riittää. Hahmot joutuvat pulaan tuon tuostakin, ja kaikkien hahmojen puolesta saa pelätä. Hengästyttävää luettavaa siis. Paljastukset ja juonenkäänteet olivat mainioita ja onnistuivat yllättämään minut monesti. 

Tämä oli tosi hyvä päätös trilogialle, ja herättää kaikenlaisia kysymyksiä kirjan maailman tulevaisuudesta, varmasti jatkan muiden Grishaversumiin sijoittuvien sarjojen parissa. Erityisesti ilahdutti kirjan lopussa ollut epilogi tyylinen Jälkeen -luku, joka oli kaunis ja koskettava. Yleensä en pidä yhtään tuollaisista kirjan lopussa olevista luvuista, joissa selitetään miten hahmoilla menee myöhemmin, mutta tämä oli todella onnistunut. 

Tuho ja roihu, (Ruin and Rising, 2014)

Aula&Co, 2021

Suom. Meri Kapari

Kartta: Keith Thompson

s.400

Leigh Bardugo: Saarto ja myrsky

 

Alina Starkov, ainoa tiedossa oleva auringonkutsuja, piilottelee yhdessä ystävänsä Malin kanssa. On nimittäin käynyt ilmi, että hyvin monet haluavat hyötyä hänen kyvyistään. Piilottelu ei kuitenkaan suju pitkään ja pian Alina on matkalla kohti vaaroja. Hänen on aika hyväksyä voimansa ja taistella pahuutta vastaan niiden avulla. Ongelmia on luvassa, sillä hänellä ei ole aavistustakaan kehen luottaa. Lisäksi hänen rakas Mal tuntuu etääntyvän hänestä vauhdilla.

"Painoin kämmenpohjani lujaa silmiäni vasten yrittäen painaa alas uhkaavat kyyneleet. Mitä minä oikein tein? En ollut kuningatar. En ollut pyhimys. Enkä todellakaan tiennyt, miten armeijaa johdettiin."s.157

Saarto ja myrsky on toinen osa Grishaversumi -fantasiatrilogiasta.

Alinan tarina jatkuu oikein kiinnostavasti. Kirja tarjoaa jännittäviä juonenkäänteitä, tarunhohtoisia olentoja ja taisteluja. Alinan henkiseen puoleen keskitytää myös edelleen paljon. Hän etsiikin omaa paikkaansa ja kamppailee luottamuksen kanssa, sillä välillä kadoksissa on luottamus niin toisiin kuin ihan häneen itseensäkin. Teemaan sopivasti, kirjassa onkin aika paljon salaisuuksia, jotka paljastuessaan luovat yllättäviä juonenkäänteitä. 

Ensimmäisessä osassa lempihahmokseni nousi Varjo, mutta tässä osassa en voi kyllä häntä enää lempihahmoksi nimetä. Kiinnostava hän kyllä edelleen on.  Hetken pelkäsinkin, että nytkö sitten on vain tyydyttävä lukemaan tylsääkin tylsemmän Malin kuulumisia sivu sivulta, mutta pelko oli turha, sillä tarinaan asteli uusi, varsin kiinnostava hahmo, Nikolai. Pidinkin eniten juuri Alinan ja Nikolain välisistä kohtauksista, sillä niistä välittyy lukijalle paljon tunteita, tuovatpa nuo hetket kirjaan huumoriakin. 

Kirjan lopulla ollaan jälleen jännässä paikassa ja odotukset trilogian päätökselle nostetaan korkeiksi. 

Saarto ja Myrsky, (Siege and Storm, 2013)

Aula & Co, 2020

Suom. Meri Kapari

s.427

Leigh Bardugo: Varjo ja riipus

17-vuotias Alina Starkov on kuvitellut olevansa aivan tavallinen orpo, jolle on luvassa aivan tavallisia töitä rivisotilaiden matkassa. Mutta synkkää, yliluonnollista, hirviöitä kuhisevaa Sysikuilua ylittäessään hänestä paljastuu poikkeukselliset kyvyt. Näiden kykyjen takia hänet viedään Os Altaan, grishojen ja kuninkaan kotikaupunkiin. Siellä hänän pitäisi oppia grishojen kaltaiseksi, suuren johtajan, Varjon rinnalla.

"Puraisin huultani. Tällä kertaa Varjo halusi minun erottuvan muista, enkä minä voinut sille mitään. Tunsin pienen katkeruuden pistoksen, mutta se hukkui innostuksen alle."s.195

Varjo ja riipus aloittaa Grishaversumi -trilogian.

Tarina koukuttaa alusta lähtien oikein mukavasti matkaansa. Kirja on helppolukuista ja nopeasti etenevää fantasiaa. Teksti etenee vauhdilla, sillä dialogia on melko paljon. Fantasiamaailman kuvailuunkin on kuitenkin jätetty tarpeeksi tilaa ja sitä esitellään sopivina annoksina ilman pitkiä ja puuduttavia selityksiä. 

Alina on sellainen perus fantasiasankari, joka ei herättänyt sen suurempia tunteita. Tykkäsin kyllä seurata hänen matkaansa, mutta hänestä ei jää kovin suurta muistijälkeä. Mal ei sitten herättynyt senkään vertaa kiinnostusta. Hänestä en pitänyt yhtään. Hän on mielestäni kovin tylsä ja ikävä tyyppi. Varjo sen sijaan oli hyvinkin kiinnostava hahmo, ja odotankin josko hänestä paljastuisi lisää kiinnostavia juttuja sarjan edetessä. 

Kirjan alku ja keskikohta olivat todella hyviä, ja luin kirjaa uppoutuneena grishojen maailmaan, jossa arvojärjestys, taitojen harjoittelu, kuninkaan miellyttäminen juhlilla, upeat vaatteet ja Alinan vaikeudet soputua joukkoon pyörteilivät kauniina ja sujuvana edessäni. Sitten mal pääsi taas enemmän mukaan kuvioihin ja kirjan tarina muuttui samalla huomattavasti tylsemmäksi. Etenkin se eräs metsäretki oli puuduttavaa luettavaa. Loppuhuipennus oli kuitenkin taas vauhdikas ja kirjasta jäi pääosin hyvät fiilikset.

Varjo ja riipus. (Shadow and Bone, 2012)

Aula & Co, 2019

Suom. Jussi Korhonen

Kartta: Keith Thompson