Henry Aho: Tutkimattomilla vesillä

 

Roni on poika, joka viihtyy mökillä, veden äärellä. Hän kirjoittelee mielellään tarinoita. Roni joutuu ottamaan aika rauhallisesti, vaikka luonne halajaa seikkailuja. Hän on nimittäin ollut pienempänä onnettomuudessa, jonka takia liikkuminen ja puhuminen ei ole enää kovin helppoa. 

Eräänä päivänä Roni kuitenkin päättää lähteä etsimään vaarin vanhaa katiskaa. Hän päätyy myrskyn kautta pienelle saarelle ja kuvittelee jo olevansa tuhon oma, kunnes pajukaaren takaa näkyy jotakin ja Roni päätyy aivan toisenlaiseen maailmaan, Hukkuneiden laaksoon.

"Kun Roni avasi silmänsä, hän ei voinut uskoa, että oli vieläkin Uppeluksessa. Hän oli ajatellut, että jos unessa nukahtaa, herää pakostakin oikeassa maailmassa. Siellä hän silti oli, kovalla patjalla vanhassa narisevassa talossa. Alakerrasta kantautui iloista puhetta ja vastaleivotun leivän tuoksua."s.48

Tutkimattomilla vesillä aloittaa Hukkuneiden laakso -nuortensarjan.

Pidän merille ja saaristoon sijoittuvista tarinoista. Myös merirosvojutut innostavat. Niinpä odotin innolla tämän sarjan aloittamista. 

Roni on mainio päähenkilö, ja on hienoa, että tarinalle ei ole valittu tällä kertaa täysin tervettä sankaria, sillä on varmasti paljon lapsia, jotka voivat samaistua Roniin. Oli ilo lukea pojan seikkailuista, jotka onnistuvat, vaikka hänellä onkin vammoja onnettomuuden jäljiltä. Myös pojan kirjoitusharrastus on otettu hyvin mukaan tarinaan. Tarinoita kirjoittamalla kuka tahansa saa seikkailla, vaikka ei siihen fyysisesti pystyisikään. 

Tapahtumat alkoivat vauhdilla ja niitä oli runsaasti. Vauhtia, vaarallisia tilanteita, kiinnostavia hahmoja, meriseikkailua ja hiukan jotakin pientä romantiikan tapaistakin oli tarjolla. Kirja ei ole pitkä, eikä teksti monimutkaista, joten ala-asteikäisille lukijoille tämä varmaan on suunnattu. 

Pidin monista asioista kirjassa. Etenkin meriseikkailusta ja siitä, että kirjan hahmot eivät ole täydellisiä kiiltokuva ihmisiä, vaan ongelmia ja vammoja löytyy. Tarina ei kuitenkaan kulkenut kovin jouhevasti. Runsaista tapahtumista huolimatta kirja ei missään vaiheessa imaisuut minua mukaansa. Henkilöt jäivät kovin etäiseksi, ja tarina hiukan töksähdellen eteneväksi. 

Tutkimattomilla vesillä

Reuna, 2017

Kannen piirros: Sonja Kinnunen

s.119

Henry Aho: Ukko ja Hyrrä

Lauri Viljanen on satavuotias ukko, joka elelee pienessä kotitalossaan Luusinloukolla, seuranaan Hyrrä-kissa. Lauri päättää aikansa kuluksi kertoa elämäntarinansa Hyrrälle, joka onkin hyvä kuuntelija. Kerrottavaa Laurilla on paljon, onhan hän syntynyt jo vuonna 1915 ja ehtinyt nähdä ja kokea pitkän elämänsä aikana vaikka mitä. Kerrottavaa on sodista, maalaiselämästä ja ulkomaanmatkoista.

Ukko ja Hyrrä on rauhallinen kirja, vaikka tapahtumia riittää ja välillä meno menee hurjaksi. Lauri on kuitenkin jo vanha mies, joten kerronta on pätkittäistä ja rauhallista. Välillä on otettava nokosia ja katseltava Hyrrän mieliksi Avaraa luontoa telkkarista. Ei Laurin elämä sattumuksineen kovin yksitoikkoiselta vaikuta vieläkään, vaikka arki koostuukin mukavista rutiineista.

Kirja on tarinaltaan monipuolinen. Laurin elämään mahtuu iloja ja suruja, omituisia sattumuksia ja seikkailuja. Tarina etenee sopivissa pätkissä, eikä yksittäisiin muistoihin pysähdytä liian pitkiksi ajoiksi. Lauri ehtii olemaan mukana monessa historian tapahtumassa, yleensä nämä tapaukset ovat hauskoja, vaikka liittyisivätkin kamaliin asioihin, kuten sotiin.

Kirja oli hyvä. Se oli mukava, tunnelmallinen, hauska, surullinen, haikea, välillä jopa räväkkä ja vauhdikas. Laurin kerronta oli aidon tuntuista. Tunnelmaan pääsemiseen auttoi loistavasti lyhyet kerronnat Laurin nykyisestä elämästä, ja ihanasta Hyrrästä. Loppua kohden Laurin elämä pyöri tosin omaan makuuni turhan paljon alkoholin ja tupakan ympärillä. Ei minua se olisi häirinnyt lainkaan, ellei hän olisi sattunut viinapäissään olemaan ilkeä Hyrrälle.

Lue myös toisesta satavuotiaasta: Jonas Jonasson: Satavuotias joka karkasi ikkunasta ja katosi


Ukko ja Hyrrä
Reuna, 2016
Kansi ja taitto: Gravision
s. 460