Helena Dahlgren: Legenda herää

 

Lisa Peterson on saanut kuulla olevansa tarunhohtoinen Sielunratsastaja. Yhdessä toisten sielunratsastajien kanssa hänen on mahdollisuus pelastaa maailma. Mutta käy ilmi, että muilla sielunratsastajilla, jotka ovat Lisalle vielä hyvin uusia tuttuja, on asioista erilaiset mielipiteet. Niinpä he päätyvät eroon toisistaaan. Synkkiä salaisuuksia selviää heille kaikille, mutta myös ymmärrys siitä kasvaa, että ehkä heidän olisi syytä taistella pahaa vastaan yhdessä.

"Hän on todellakin antanut johdattaa itsensä suoraan ansaan, kaikessa rauhassa odottaneen herra Hiekan saaliiksi. Miten hän saattoi olla niin tyhmä?"s.81

Legenda herää on toinen osa Sielunratsastajat -sarjasta.

Kirja jatkaa tarinaa siitä, mihin se ensimmäisessä osassa jäi. Tämä sarja siis kannattaa lukea järjestyksessä, sillä tarina ei tule valmiiksi yhdssä kirjassa, vaan jää aivan kesken. 

Vauhdikkaita juonenkäänteitä, taianomaisia hevosia, pelottavia vihollisia, synkkiä salaisuuksia ja taikuutta vilisevä kirja tarjoaa mukavan lisän nuorille suunnatttuun hevoskirjavalikoimaan. 

Itselläni kesti alussa pitkään päästä kunnolla kirjan imuun, sillä sielunratsastajat ovat kukin omilla teillään ja kirjan juoni pomppii paikasta toiseen. En siinä sitten päässyt tunnelmaan, kun tarina tuntui olevan melkoisen levällään. Sitten kun päähenkilöt päätyivät jälleen samaan paikkaan, alkoi tarina luistaa loistavasti. Pidinkin kirjan loppu puoliskosta paljon. Sellainen kutkuttavan jännä tunnelma valtasi juonen, ja etenkin karmaisevalla suolla vietetyt seikkailut jäivät hyvin mieleen. Tarina jäi jälleen pahasti kesken ja jatkuu sitten kolmannessa osassa. 

Legenda herää, (Legenden vaknar, 2019)

Tammi, 2020

Suom. Heli Naski

Kansipiirros: Marie Beschorner

Kartta: Robert Altbauer

s.279

Helena Dahlgren: Tähtihevosten kutsu

 

15-vuotiaan Lisa Petersonin isä saa uuden työpaikan mystiseltä Jorvikin saarelta. Lisa muuttaa isänsä kanssa saareen, jonka luonto on upeaa ja hevoset vielä upeampia. Nuorempana Lisa olisi ollut aivan haltioissaan saaren hevosista, mutta nyt hevoset tuovat vain menneisyyden traumat mieleen. Jotakin kummallista saaren hevosissa kyllä on, sillä tallille meno houkuttelee Lisaa kovasti. Viimein hän uskaltautuukin menemään sinne muutaman uuden ystävän suostuttelemana, ja hän kohtaa kauneimman hevosen, jonka hän on koskaan nähnyt. Tähtiloiste sitä paitsi tuntuu pitävän hänestä aivan yhtä paljon kuin hän siitä. Siitä alkaa hurjat tapahtumat, jotka selventävät Lisalle ja hänen uusille ystävilleen yhden asian, he ovat saaren taruissa kerrotut sielunratsastajat joiden tehtävä on suojella Jorvikin tulevaisuus.

"Hevosen vahvaa kehoa peittävät rosoiset arvet. Sen silmät näyttävät kahdelta samealta hiilikokkareelta. Ratsukko kääntyy ja nostaa laukan heti päästyään portin ulkopuolelle. Lisa vajoaa kyykkyyn pyörän viereen ja painaa päänsä polvien väliin. Hän voisi vannoa, että hevosen laajentuneista sieraimista tuprusi savua."s.44

Tähtihevosten kutsu on ensimmäinen osa Sielunratsastajat -hevosfantasiasarjasta. 

Kirjassa esitellään neljä sielunratsastajaa ja heidän hevosensa. Kirjan hevoset eivät ole ihan tavallisia, sillä niillä saattaa olla esimerkiksi sininen harja. Muutenkaan hevosten ja sielunratsastajien arki ei ole ihan tavallisinta, sillä hyvin pian tytöt huomaavat omaavansa jonkinlaisia kykyjä, jotka tulevat esiin heidän ollessa hevostensa kanssa. 

Tähtihevosten kutsu on ihan mielenkiintoista fantasiaa. Paljon ehtii tapahtua, ja tytöille selviää monia salaisuuksia. Ainakaan vielä tyttöjen välinen ystävyys ei ruveinnut erityisesti kukoistamaan, ja osa jäi hiukan ulkopuolisiksi. Suosittelen tätä kirjaa luettavaksi ainoastaan siinä tapauksessa, että haluaa jatkaa sarjan parissa, sillä itsenäisenä kirjana tämä ei toimi. Kirjan loppupuolella alkoi tapahtua valtavasti kaikkea, ja se kaikki jäi aivan kesken. Eli vaikka paljon salaisuuksia ehti paljastua, varsinainen toimintapuoli ehti vasta alkaa.

Pidin Jorvikin saaresta, sen kauniista maisemista ja mystisistä taruista. Tietysti on myös aina kiva kun kirjassa on hevosia. Hahmoja sen sijaan ei ehditty esitellä kuin hyvin pienesti. Lisa sai eniten tilaa, sillä kirjan juoni kulki suurimmaksi osaksi hänen muuttoaan, menneisyyttään ja arkea kuvaten. Välillä kurkistettiin lyhyesti muiden hahmojen elämään.

Vaikka tämä kirja nyt ei mitenkään erityisiä tunteita minussa herättynyt, eikä sen suuremmin mieleen painunut, jatkoakin varmaan tulee jossain vaiheessa luettua, sillä ihan mielenkiinnolla odotan, kehittyykö tyttöjen välinen ystävyys tiiviimmäksi, ja miten kaikkien käy.

Tähtihevosten kutsu, (Ödesryttarna: Jorvik kallar, 2018)

Tammi, 2020

Suom. Heli Naski

Kansipiirros: Marie Beschorner

s.223