Kristina Ohlsson: Hopeapoika

 

Aladdin asuu vanhempiensa kanssa vesitornissa, jossa heillä on myös ravintola. Perheellä on parhaillaan huono taloudellinen tilanne, eikä asiaa helpota ravintolasta katoava ruoka. Tornin lähellä alkaa hiippailla omituinen poika sortseissaan. Asia ei kummastuttaisi, ellei olisi kylmä, luminen talvi. Poika myös katoaa aina jälkiä jättämättä, ennen kuin Aladdin pääsee tämän luo. Aladdin, Billie ja Simona alkavat selvittää Ravintolasta katoavan ruuan tapausta, mutta samalla he tutkivat myös vielä kiinnostavampaa, vanhaa hopeaesineiden tapausta kouluprojekstia varten. 

"Häntä ei todellakaan kiinnostanut juoksennella pimeällä hautausmaalla. Nämä kohtaamiset päättyivät sitä paitsi aina samalla tavalla. Poika katosi näkyvistä, eikä Aladdin löytänyt häntä."s.84

Hopeapoika on Lasilapset trilogian toinen osa.

Tällä kertaa Åhusissa ollaan talvisissa maisemissa. Nuoret päätyvät jälleen jännittävien tapahtumien äärelle, eikä kummituksien mahdollista osuutta asiaan voida tälläkään kertaa täysin sulkea pois laskuista. 

Kirja on mukavan helppolukuinen nuortenkirja, joka etenee lyhyin luvuin. Jännitystä riittää, sillä nuoret pistävät lusikkansa moneen soppaan selvittäessään mysteerejä. Mukaan mahtuu myös monia rauhallisempia hetkiä, sillä nuoret tekevät paljon tutkimustyötä. Välillä sitten selviää jännittäviä asioita, tai päädytään pelottavampiin tilanteisiin. 

Kirja on loistava yhdistelmä dekkarimaista tutkintaa, kummituksia ja nuorien elämää kuohuttavia arkisempia asioita. Nämä arkiset asiat saavat myös kirjassa paljon sivutilaa. Tällä kertaa päähenkilönä toimii Aladdin, jonka kautta päästään kurkistamaan maahanmuuttajaperheen elämään. 

Hopeapoika, (Silverpojken, 2014)

WSOY, 2018

Suom. Pekka Marjamäki

Päällys: Sami Saramäki

s.224

Kristina Ohlsson: Lasilapset

Billie muuttaa äitinsä kanssa uuteen taloon. Billie ei ole asiasta innoissaan, sillä hän joutuu muuttamaan kauemmas ystävistään, ja uusi talokin on kummallinen. Pian talossa alkaa kaiken lisäksi tapahtua todella kummallisia ja karmivia asioita. Talo ei tunnu haluavan heidän asuvan siellä. 

Billie alkaa selvittää ystäviensä Aladdinin ja Simonan kanssa talon historiaa, joka on kaikkea muuta kuin iloinen. 

"Billie laski piirrustukset pahvilaatikon alimmaisiksi ja peitti ne muilla tavaroilla. Hän ei pitänyt siitä, että talossa oli niin ilmiselviä jälkiä edellisistä omistajista. Äiti puhui siitä, että heidän piti saada elämälleen uusi alku, mutta miten mikään voisi tuntua uudelta näin vanhassa talossa?"s.14

Lasilapset on ensimmäinen osa nuorille suunnatusta Lasilapset -jännitystrilogiasta.

Lasilapset on jännittävä ja vauhdikas aloitusosa. Billie on tässä kirjassa pääosassa, ja Aladdin ja Simona hänen tukenaan ja apunaan. ilmeisesti trilogian seuraavissa osissa Aladdin ja Simona ovat pääosassa, kukin vuorollaan. 

Billie, Aladdin ja Simona on mukavan erilainen kolmikko. Billie ehditään esittelemään hyvin ja hänen ajatuksiaan ja luennettaan ehdittiin saada tarpeeksi esiin. Aina tällaisissa lyhyissä nuortenkirjoissa ei ehditä tutustumaan erityisen hyvin hahmoihin, joten olin iloinen, että nyt hahmosta sai kunnon käsityksen. 

Kirjassa on sopivasti vauhtia, hitaampia tutkimusvaiheita, joissa kuitenkin selviää uusia kiinnostavia asioita, sekä muita aiheita, jotka eivät johdata tarinaa eteenpäin, mutta tekee hahmoista uskottavia ja samaistuttavia. Kirjassa käsitellään lyhyesti esimerkiksi sitä, että Billie on menettänyt isänsä, ja nyt äiti on ehkä tavannut uuden miehen. 

Kirjassa on jännitystä, ja nuoremmista ehkä pelottaviakin kohtauksia. Lisäksi tunnelma on välillä synkkä, mutta myös mukavan kesäinen. Pieni paikkakunta, kesäiset vesisateet ja uimarannat tekivät tunnelman josta minä pidin. Kirjan etenemisestä tulee dekkarimainen olo, kun nuoret selvittelevät talon salaisuuksia. Loppu oli hyvin rakennettu ja jätti asioita sopivasti lukijan itsensä pohdittavaksi ja pääteltäväksi.

Lasilapset, (Glasbarnen, 2013)

WSOY, 2018

Suom. Pekka Marjamäki

Kansi: Sami Saramäki

s.203