Annika Perkiö: Perhoshuuto

 

Tytistä tuntuu, että elämä suuntaa kohti polkuja, joihin hän ei halua mennä. Elämä poikaystävä Joonaksen kanssa ei tunnu enää oikealta, eikä arki ilahduta. 

Eräänä päivänä hän tapaa metsässä suippokorvaisen Ruun, joka on upein olento, jonka Tytti on eläissään nähnyt. Ruu on lumoava, hauska ja upea. Tytistä alkaa tuntua, että kesä tuo sittenkin mukanaan jotakin ihanaa. 

"Ruu ei selvästi halua viedä keskustelua loppuun. Tai sitten tämä on hänen lopetuksensa sille. Hyväksyn sen vaisulla nyökkäyksellä."s.65

Mainos/Kirja saatu kustantajalta.

Perhoshuuto on kotimaisiin metsiin sijoittuvaa menninkäisfantasiaa.

Upean kannen sisään kätkeytyy kesäinen tarina ihmisen ja menninkäisen tunteiden täyteisestä kohtaamisesta. Kirja käsittelee paljon oman tiensä etsimistä, kasvamista omaksi itsekseen ja irrottautumista siitä, mitä muut haluavat. Tytin kautta asiaa käsitellään samaistuttavan arkisten asioiden kautta, kun taas Ruun kautta päästään huomattavasti synkempiin fantasiamaailman ongelmiin.

Pidin kirjan luontokuvauksesta ja kahden erilaisen maailman törmäämisestä. Kirjassa on sujuvasti etenevä tarina, jonka tunnelma on melko haikea, välillä riipaisevakin, vaikka sellaisia pakahduttavia ilonpilkahduksiakin nähdään. 

Prhoshuuto

Haamu, 2026

Kansikuvitus: BROCI

s.185

Annika Perkiö: Herra Wolterin karnevaali

 

Mainos/kirja saatu kustantajalta.

Paju rämpii masentuneena elämäänsä päivä kerrallaan. Onneksi viimein on syksy ja koittaa hänen vuotensa kohokohta. Herra Wolterin karnevaali hirviöineen saapuu paikkakunnalle. Paju rakastaa karnevaalin hirviöitä, Tulennielijää, Tanssijaa, Veitsenheittäjää, mutta erityisesti Jonglööriä. Tällä kertaa karnevaalissa tapahtuu jotakin aivan käsittämätöntä, ja Pajun elämä muuttuu kerta heitolla.

"Huoneeseen leviää merkillinen hiljaisuus. Sen aikana Wolter tuijottaa kiinteästi pulloa heidän välissään. On edelleenkin mahdotonta sanoa, kumpi heistä roikkuu jyrkänteen reunalla."s.73

Herra Wolterin karnevaali on mukaansatempaava tarina ihmisistä ja hirviöistä, ilosta ja surusta. Se kuvaa kauniin synkästi, mutta myös toiveikkaasti niin hirviöiden kuin Pajunki elämää, joita yhdistää piileskely ihmisiltä ja ulkopuolisuuden tunne. 

Tämä olikin koukuttava kirja. Jälleen sain lukea itselleni aivan uudenlaista tarinaa, kun hirviöt astelivat ensimmäistä kertaa mukaan kuvioon. Eipä nimittäin tule heti mieleen toista lukemaani kirjaa, jossa hirviöt olisivat tällä tavalla päähenkilöinä ihmisten ohella. 

Hirviöt kuvataan melko juron näköisiksi olennoiksi, ja heidän kauttaan kirjaan tuodaan muutenkin jonkin verran kauhuelementtejä. Kovin pelottavaksi kirja ei kuitenkaan missään vaiheessa mene, vaan pysyy lähinnä sellaisena synkän puhuttelavana. Kiusaamista, ulkopuolisuutta, masennusta, pelkoa olla oma itsensä ja kammottavia menneisyyden muistoja vilahtelee tasaiseen tahtiin. Silti kirjasta tulee esiin kauniin lämpimiä hetkiä, varovaisia ilon pilkahduksia, toisen kunnioittamista ja näkemistä hyvänä, juuri sellaisena kuin toinen on. Minusta tästä jäikin enemmän sellainen synkkä, vaaraa ja riskejä tihkuva, surumielinen rakkaustarina, kuin esim. perus kauhukirja. 

Herra Wolterin karnevaali

Haamu, 2015

Kansikuvitus: Broci

s.304