Anne Salovaara: Rakkauden roadtrip

 

Mainos/Kirja saatu kustantajalta.

16-vuotias Zara on lähdössä kesäiselle roadtripille Eurooppaan. Ajatus ihanista päivistä Roomassa houkuttelee, mutta matka koko perheen voimin pienessä asuntoautossa sen sijaan ei. Sitten paljastuu, että mukaan lähtee myös Zaralle täysin tuntematon ongelmanuori, Valde.

"Reissussa oli kaikesta huolimatta suhteellisen siedettävää olla, vaikka koko ajatus asuntoautolomasta tuntemattoman kundin kanssa tuntui vieläkin aivan epätodelliselta."s.27

Rakkauden roadtripin voisi kuvitella kantensa ja nimensä perusteella olevan vaahtokarkin makea hempeä rakkaustarina, mutta sepä kätkeekin sisäänsä vakavan tarinan, jossa kipeät aiheet vuorottelevat.

Salovaara on jälleen kirjoittanut koukuttavan kirjan, jonka ahmisin hetkessä, sillä halusin tietää mitä seuraavaksi tapahtuu. Hahmojen ongelmat ja arki vievät täysin menneessään. Mutta tosiaan, sellaista kepeää kesäromanssia on turha odottaa, vaan kannattaa valmistautua synkkiin aiheisiin ja tapahtumiin, kuten alkoholismiin, väkivaltaan ja rasismiin. Eikä nämä edes ole kirjan ainoat vakavammat aiheet vaan monia muitakin löytyy. Nuorten henkistä pahaa oloa kuvataan myös jonkin verran. 

Toki sitä matkailuakin löytyy, ja välillä huilataan keveämmän hetken äärellä uiden, syöden tai turistikohteita ihastellen, ennen kuin kirjan synkät aiheet jälleen ottavat vallan. Kirjassa onkin alusta loppuun sen verran hurjia juonenkäänteitä, ettei tylsää ainakaan ehdi tulla. 

Pidin kirjasta paljon, vaikka sen synkkyys pääsikin yllättämään. Parasta oli seurata Zaran ja Valden hapuilevaa tutustumista, joka kuvataan uskottavasti.

Rakkauden roadtrip

Atrain&Nord, 2025

Kannet: Katri Mänty

s.225

Anne Salovaara: Näin piirretään kuu

Minerva on 28-vuotias äidinkielen opettaja, joka on eronnut vuosi sitten. Ystävät yrittävät löytää hänelle uuden miehen, ja esittelevätkin hänet monelle. Minerva ei kuitenkaan tunne kipinöintiä näiden miesten kanssa. Mutta kun Minervan tunteet viimein heräävät erästä miestä kohtaan, on edessä vaikea tilanne. Mies nimittäin on hänen oppilaansa Jaakko. Voisiko heidän suhteensa toimia, vaikka lähtöasetelma kuulostaa mahdottomalta?

Aloitin tämän kirjan lukemisen tässä eräänä iltana tarkoituksenani lukea siitä muutama sivu. Pian huomasin lukeneeni siitä puolet. Heti seuraavana aamuna oli herättävä ajoissa lukemaan loput. Näin piirretään kuu on nopeasti luettava, napakka tarina.

Näin piirretään kuu on kirja opettajan ja oppilaan välisestä rakkaudesta. Tässä aiheessa myös pysytään aika tiukasti, eikä kirjan juoni lähde rönsyilemään monenlaisiin sivujuoniin. Kirjassa ei ole mitään ylimääräistä, ei tylsiä kohtauksia, eikä turhaa jaarittelua. Silti kirjaan on saatu paljon arkisia kohtauksia, jotka tekevät hahmoista aitoja. Teksti on arkista, kaunista ja hyvin koukuttavaa. Lukija sysätään hahmojen arkeen vauhdilla. Alussa ei ole pitkiä esittelyjä, vaan hahmoihin tutustutaan kirjan edetessä, heidän normaali arkirutiiniensa kautta. Mitään ei myöskään jäädä pohtimaan, vaan tapahtumat rullaavat vauhdikkaasti eteenpäin.

Kirjan hahmoista on helppo pitää. Minerva ja Jaakko on pari, jonka toivoo saavuttavan onnellisen lopun. Kirjassa heidän suhdettaan toki kauhistellaan, mutta itse en osannut, sillä en vain nähnyt siinä mitään pahaa. Minerva ja Jaakko ovat molemmat aikuisia ja fiksujakin vielä. Odotin loppua suurella jännityksellä, sillä en yhtään osannut arvata millaisen päätöksen Minerva ja Jaakko saisivat. En loppuratkaisusta nyt paljasta muuta kuin sen, että se yllätti.


Näin piirretään kuu
Atrain&Nord, 2019
Kansi: Hannele Harald
s. 223
Arvostelukappale

Anne Salovaara: Afroditen askelin

Afroditen askelin on nuorille suunnattu novellikokoelma jossa on kymmenen novellia. Novelleissa nuoret kipuilevat kukin oman ongelmansa kanssa. Novellien aiheet ovat keskenään hyvin erilaisia, mutta ne kaikki yhdistyvät jollakin tavalla Kreikan mytologiaan. Kirjan lopusta löytyy epilogi, josta voi tarkistaa mihin mytologian taruun mikäkin novelli viittaa.

Afroditen askelin on nopealukuinen, mutta surullinen kirja. Novellien aiheet ovat aika rajuja, koskettavia ja surullisia. Muutama poikkeus toki tästäkin löytyy ja novellit Jäätelökesä, Jalanjälkipolku ja Afroditen askelin keventävät hiukkasen kokoelman synkkää tunnelmaa.
Monen novellin loppu on jätetty lukijan itse tulkittavaksi. Kovin vaikeita päätelmiä ei kuitenkaan lukijan tarvitse tehdä, sillä tarinat aukeavat riittävästi.

Kirjan lopusta löytyvä Epilogi tuli minulla tarpeeseen, sillä en osannut kaikkia novelleja yhdistää Kreikan mytologiaan. Osaa en edes epilogista tarkistamisen jälkeen, joten päädyin googlettelemaan. Suosittelen lukemaan kaikki novellit ennen epilogin kurkkimista. Etenkin Yhteydenpitoa ja 99 kertaa ja enemmän voivat muuten jäädä ilman suurta yllätystään. Näissä kahdessa novellissa oli nimittäin mielestäni suurin samankaltaisuus mytologisen innoittajansa kanssa.

Tämä kirja sopii loistavasti myös sellaisille lukijoille, jotka eivät ole millään tavalla kiinnostuneet Kreikan mytologiasta. Tarinat eivät pyöri mytologian ympärillä Afroditen askelin novellia lukuunottamatta.


Afroditen askelin
Nordbooks, 2017
s. 133
Kannen suunnittelu: Jenina Törmänen
Arvostelukappale