Antti Tuomainen: Tapahtuu huomenna

 

Petteri Puulasmaa tekee työkseen puhelinennustuksia vähintäänkin epäilyttävän pomon alaisena. Hän on aivan surkea työssään, eikä oikeastaan vähääkään pidä siitä, mutta pois ei voi lähteä, sillä hänellä on oltava vakaa elämäntilanne. Huoltajuuskiista tyttärestä, pomon hengitys niskaan työpaikalla ja vielä kuvioon astuva uusi tuttavuus, joka hänkin haluaa jotakin Petteriltä, alkaa tuntua jo liian raskaalta, kunnes ratkaisun mahdollisuus yhtäkkiä ilmestyy yllättävältä taholta. 

"Yhteistä meille kaikille - luin itseni siihen joukkoon, joka oli aina mielenkiinnolla kuunnellut niin sanottuja asiantuntijoita, mitä se sana ikinä tässä yhteydessä lopulta tarkoittikaan - oli, että me tarvitsimme jonkun kertomaan, mitä huomenna tapahtuu."s.55

Tapahtuu huomenna on tämän vuoden Kirjan päivien kunniaksi kirjakaupoissa jaettu kaupan päällis pienoisromaani.

Tapahtuu huomenna on helppoa ja nopeaa luettavaa. Koska kyseessä on pienoisromaani tapahtuu asiat vauhdilla, eikä mihinkään ehditä sen pidemmin keskittyä. Ihan mukavasti kuitenkin pääsin Petterin maailmaan ongelmineen kaikkineen. 

Tässä kirjassa on toki tärkeä aihe, isän oikeudet lapseensa, mutta olihan tämä aika kieli poskella -tyylinen tarina. Aiheita tässä oli paljon muitakin tuon isän oikeuksien lisäksi, kuten rikollisuus ja ammattietiikka. Isoja aiheita siis pienessä kirjassa, jossa mutkat vedetään suoriksi, eikä loppuratkaisua tarvitse jännittää kauaa. 

Eli siis ihan kelvollinen kaupan päällis -kirja, jonka luki nopeasti ja jonka parissa viihtyi, mutta ei mitään hirmuisen mieleenpainuvaa. Kansi on upea, ja sen perusteella odotin jotakin juuri tähän syksyyn sopivaa hiukan maagista tarinaa, joten täytyy myöntää, että tämä varsin arkinen tarina oli siksi pettymys, mutta sehän ei ollut kirjan vika vaan minun odotuksieni. 

Tapahtuu huomenna

Kirjakauppaliitto, 2023

Kansi: Noora Westerlund

s.134

Antti Tuomainen: Kaivos

Toimittaja Janne Vuori saa nimettömän vihjeen. Hänelle kerrotaan, että Pohjois-Suomessa sijaitseva kaivos syyllistyy ympäristörikoksiin. Jotakin tällaista Janne on odottanut. Nyt on hänen aikansa tutkia ja paljastaa ympäristökatastrofi. Siinä olisi jotakin jota urastaan muistella vanhana. 

Tutkinnan alusta lähtien Janne saa huomata, ettei kyseessä ole helppo juttu. Häntä ei todellakaan haluta tutkimaan kaivosta, ja pian käy selväksi, ettei vastustaja kaihda keinoja pitää hänet tai ketään muukaan poissa. 

Toimittajan työ vie mennessään, eikä koti tai perhe saa tarvitsemaansa aikaa. Lisäksi Jannen elämään ilmestyy kauan poissa ollut isä. 

"Puoli tuntia pimeää tietä - kunnes kajastus vähä vähältä voimistui, ja viimein, tiiviin metsän väistyttyä edestä, kaivosalue levittäytyi eteen kuin kuun maisema."s.45

Olen lukenut Tuomaisen tuotannosta muutamia teoksia ja ne ovat olleet ihan hyviä, mutta Kaivos on ensimmäinen hänen teoksistaan, joka oikeasti kolahti. Tarina on loistava yhdistelmä jännitystä, toimintaa, arkea, murhia ja ympäristöasiaa.

Kaivos on alusta loppuun kiinnostavaa ja ajatuksia herättävää kauniisti kirjoitettua tekstiä. Kirjassa käsitellään monenlaisia aiheita. Kuinka tasapainoilla työelämän ja perheen välillä jos työ on suurin intohimo? Onko tappaminen aina väärin? Onko kaivostoiminnassa hyviä puolia? Tällaisia ja monia muita kysymyksiä herää tätä kirjaa lukiessa. 

Kirjassa kerrotaan tarinaa sekä Jannen, että hänen isänsä kautta. Perhesuhteet, ja niiden kiemurat ovat iso osa kirjan tarinaa. Tämän kirjan perhekiemurat ovatkin erityisen kiinnostavia, sillä ne eivät ole erityisen tavallisia, vaan kekseliäitä ja välillä aika dramaattisia. Jannen isä onkin mainio lisä kirjaan, sillä hän se vasta onkin erikoinen tyyppi ammatissaan, josta kirjassa kerrotaankin aika paljon. 

Kaiken muun hyvän lisäksi kirja sijoittuu kylmään ja lumiseen talveen. Talviset kirjat ovat mielestäni ihania ja tässä talvisen tunnelman voi lähes tuntea, vaikka ulkona olisi millaiset kelit.

Kaivos

Like, 2015

s.325

Antti Tuomainen: Synkkä niin kuin sydämeni

Aleksi Kivi on vain 13-vuotias kun hän menettää äitinsä ja jää orvoksi. Äitiä ei koskaan löydetä ja asia jää tietysti vaivaamaan Aleksia. Vuosien vieriessä Aleksi kehittää itselleen pakkomielteen. Hänen on saatava selville kuka tappoi hänen äitinsä ja missä tämän ruumis on. Aleksi onkin jo varma murhaajasta. Hän on vakuuttunut, että eräs rikas yrityspomo Henrik Saarinen on kaiken takana. Kaksikymmentä vuotta äidin katoamisen jälkeen Aleksi pääsee talonmieheksi Saarisen luksusmökille, ja hän aikoo viimein selvittää kaiken.

"En yksinkertaisesti osannut kertoa, miltä tuntui kadottaa äitinsä kolmetoistavuotiaana. En osannut kuvailla miltä tuntui kantaa sellaista asiaa mukanaan kahdenkymmenen vuoden ajan, millaisia ajatuksia se synnytti, kuinka paljon se vaikutti kaikkeen." s.37

Synkkä niin kuin sydämeni on kirja josta olisin halunnut pitää enemmän. Minulla oli niin valtavat odotukset kirjalta, että hiukan jouduin pettymään. Kirjan nimi on erittäin kaunis, ja se antaa viitteitä ainakin minulle jostakin synkän kauniista tarinasta. Odotinkin jotakin "Oli synkkä ja myrskyinen yö" tyylistä juttua, ja siihen nähden tarina oli aika arkinen. Toki tarina oli synkkä, mutta minusta tunnelma ei ollut.

Pidin silti kirjasta, se vain oli erilainen kuin oletin. Tuomaisen teksti on kaunista ja mukavan arkista. Hahmoja oli vähän, mutta tarpeeksi, jotta tarina pysyi mielenkiintoisena. Kuitenkaan tämä kirja ei houkutellut arvailemaan lopun ratkaisua. Aleksilla oli läpi kirjan niin vahva tieto siitä, että Henrik on syyllinen, ettei lukijana jotenkin osannut myöskään päästää irti tästä ajatuksesta, jota Aleksi minäkertojana tuputti. Loppua kohden jännitys tiivistyi ja kuvaan astui erilaisia vaihtoehtoja. Mitä jos Henrik ei olekaan syyllinen?

Kaikki kirjan hahmot jäivät minulle jostain syystä hyvin etäisiksi. Jopa Aleksi, vaikka hän kertoi tarinaa. Nyt kirjan luettuani, en osaa sanoa millaisia kirjan hahmot olivat tai mistä he pitivät. Ehkä tämä oli osasyy siihen, miksi syyllistä ei niinkään tullut arvailtua.


Synkkä niin kuin sydämeni
Like, 2013
Kannen suunnittelu: Tommi Tukiainen
s. 301

Antti Tuomainen: Parantaja

Tulevaisuuden Helsinki kamppailee ilmastonmuutoksen kourissa, niin kuin koko maailma. Elämä kaupungissa on kamalaa. Väkivalta ja pelko ovat koko ajan läsnä. Poliiseista ei juurikaan ole enää apua, ja uudet vartiointiliikkeet ovat väkivaltaisia ja ahneita.
Runoilija Tapani Lehtinen on huolissaan. Hänen vaimostaan Johannasta ei ole kuulunut mitään moneen tuntiin. Jotakin on selvästi sattunut ja Tapani aikoo selvittää mitä. Apua on vaikea saada. Ihmiset ovat menettäneet suurimman osan elämänhalustaan ja kaikki tuntuu turhalta. Kadonneita on niin paljon, ettei poliiseja kiinnosta yhden etsiminen.
Tapanilla on johtolanka, Johanna on tehnyt lehteä varten tutkimusta Parantaja nimimerkkiä käyttävästä murhaajasta.

Odotin Parantajalta paljon. Ilmastonmuutoksen runtelemiin maailmoihin on aina mielenkiintoista päästä kurkistamaan, ja saada siitä samalla itselleen lisää motivaatiota tehdä kaikkensa sen estämiseksi. Parantajassa olikin karu ja hyvin luotu tulevaisuuden Helsinki, jonka kaikista yksityiskohdista oli mielenkiintoista lukea. Tämä ympäristö ja maailma olikin kirjassa ehdottomasti parasta. Karuuden tunnetta lisättiin kirjassa sijoittamalla tapahtumat jouluun.

Itse juoni, jossa Tapani etsi rakasta vaimoaan, selvitellen kaikenlaisia salaisuuksia, ei sitten ollut tähän ympäristöön verrattuna niin loistokas. Toisaalta se toi kirjaan kuitenkin mukavan vastapainon. Koko maailma on kaaoksen vallassa, mutta oma rakas on kuitenkin oma rakas ja häntä etsitään, vaikka kaikki olisivat sitä vastaan ja vaikka se tuntuisi lähes mahdottomalta.

Tapanista en oikein saanut otetta. Hän tuntui jotenkin valjulta tyypiltä. Hän kulki sinne tänne ja ei oikein saanut mitään aikaiseksi. Onneksi apujoukot olivat kiehtovampia ja tarttuivat toimeen hitusen ryhdikkäämmin. Ainakin Tapanin taksikuski, joka olikin kirjan ryhdikkäin ja osaavin hahmo.


Parantaja
Helsinki-kirjat, 2011
Kannen suunnittelu: Jussi Kaakinen
s. 223

Antti Tuomainen: Veljeni vartija

Klaus Haapala on rehellinen kiinteistönvälittäjä. Hänen elämänsä menee kuitenkin nopeasti täysin sekaisin, kun hän saa potkut töistä ja poliisit saapuvat kyselemään hänen pikkuveljensä Onnin elämästä. Myös avioliitto näyttää synkemmän puolensa.
Veljeni vartija keskittyy neljän miehen elämään 40 -luvulta 2000 -luvulle saakka. Isoisän, isän, sekä poikien Onnin ja Klaussin matkassa.

Veljeni vartija on ollut vanhempieni hyllyssä jo pidempään ja myöskin minun lukulistallani. Nyt päätin tarttua tähän, kun se kuuluu myös TBR100 listalleni ja vaikutti muutenkin todella hyvältä.
Veljeni vartija on aika lyhyt kirja, mutta paljon asiaa siihen on saatu mahtumaan. Pienestä kirjasta löytyy neljän miehen tarina, vaikkei Onni pääse itse paljon ääneen. Mielenkiintoisimmat tapahtumat kuuluu mielestäni isoisän tarinaan, jossa vauhtia ja vaarallisia tilanteita riittää. Kaikkien tarinat nivoutuvat kuitenkin loistavaksi kokonaisuudeksi keskenään, eikä vaikuta irtonaisilta.

Kirjassa on paljon dialogeja, jotka tekevät hahmoista aitoja. Puhumalla keskenään hahmoihin tulee eläväisyyttä. Dialogejen lisäksi kirjasta löytyy Oton vankilasta lähettämiä kirjeitä rakkaalleen, jotka ovat mieluisa lisä, vaikka kirjeistä ei juonen kannalta selviä paljon uutta, saadaan Oton ajatuksia vankilasta ja perheestään loistavasti esiin.
Pienenä miinuksena kirjassa oli väkivaltakohtaukset. Ne olivat omaan makuuni liian tarkkaan kerrottuja, kun olen lukiessani niin uppoutunut tarinaan, että silmän läpi menevät keihäät näkyvät liian selvästi mielessäni. Nämä kohtaukset olivat kuitenkin nopeasti ohi, eikä häirinnyt sen kauempaa.
Kirja on ainakin omasta mielestäni helppolukuinen, joten uskallan suositella vähemmän lukeneillekkin. Tarinakin, kun on hyvä ja mielenkiintoinen niin kannattaa lukaista.


Veljeni vartija, 2009
Helsinki-kirjat Oy
s.248
Kannen suunnittelu: Jussi Kaakinen