Marian Keyes - Watermelon

"At twenty-nine, fun-loving, good-natured Claire has everything she ever wanted: a husband she adores, a great apartment, a good job. Then, on the day she gives birth to her first baby, James visits her in the recovery room to inform her that he's leaving her. Claire is left with a beautiful newborn daughter, a broken heart, and a body that she can hardly bear to look at in the mirror. So, in the absence of any better offers, Claire decides to go home to her family in Dublin. To her gorgeous man-eating sister Helen, her soap-watching mother, her bewildered father. And there, sheltered by the love of an (albeit quirky) family, she gets better. A lot better. In fact, so much better that when James slithers back into her life, he's in for a bit of a surprise."

***

Tää kirja on ollu mulla pitkään, lukemattomana, kuten muutkin Walshin sisarusten elämästä kertovat kirjaset. Itse asiassa tää koko homma lähti siitä, kun hommasin Rachel's Holidayn ja siitä sain selville et Keyes on kirjottanu saman puun eri omenoista omat tarinansa ja kiinnostuin. Niinpä sit hommasin kaikki tähänasti ilmestyneet Walshin sisarusten kertomukset.

Mä tykkään lukea englanniks, koska siin joutuu ihan eri tavalla miettii mitä lukee, eikä siihen puudu niin nopeesti. Sitäpaitsi jotkut asiat on vaan hauskempia kun ne on kerrottu muulla kielellä, koska suomen kieli on niin raaka, ja suora, häikäilemätön.

Anyway, tää oli ihan parasta hömppää. Mä vaan luin ja luin ja luin ja halusin tietää et mitä sit tapahtu?? Mut itse tarinana se oli jotenkin ennalta-arvattava, varsinkin se loppu, sanoisin että too good to be true :) Ja sit mua häiritsi se et miten se James oli niin pölö? Ei se tajunnu vaikka sille rautalangasta väänsi ne asiat. Mut totuus on et sellasii ihmisii on oikeestiki ja estääkseni itseäni tulemasta sellaseks oon luopunu tilintarkastajan urasta :D No, en tän kirjan takii vaan ihan muiden syiden, mut kuitenki.

Mul on kesken Kostovan Historiantutkija, mut tää oli niin ihanan kevyttä siihen väliin. Ja ehkä mä jatkan tota enkunkielistä kirjallisuutta seuraavaks vaikka Stephen Kingin IT:llä.. :)

Sophie Kinsella - Muistatko minut?

Kun Lexi Smart herää sairaalassa auto-onnettomuuden jälkeen, hän luulee yhä elävänsä vuotta 2004 ja olevansa 25-vuotias huonohampainen konttorirotta, jolla on katastrofi poikaystävänä. Hän ei ole uskoa korviaan kuullessaan, että tosiasiassa vuosi on 2007, hän 28-vuotias kaunis osastonjohtaja – ja naimisissa hyvännäköisen miljonäärin kanssa. Miten ihmeessä hän on saanut kolmessa vuodessa unelmaelämän?

Lexi tosin ei muista tapahtuneesta mitään. Kaikki on kuitenkin varmasti ihan ihanaa, hän uskoo, kunnes saa tietää, että vanhat ystävät vihaavat häntä ja kilpailija kärkkyy hänen työtään. Sitten kuvioihin ilmestyy boheemi komistus, joka pudottaa vielä yhden uutispommin hänen niskaansa!

***

Taattua Kinsellaa! Tykkäsin kovasti, varsinkin lukuvaiheesta. Oli kiva pitkästä aikaa uppoutua, eikä suuremmin ajatella mitään lukiessa. Tykkäsin ideasta, toteutuksesta, eli siis kerronnasta. Kinsellalla on taito tai sitten suomentajalla on taito kirjottaa juttuja hauskasti :). Ja sitte mä tykkään siitä, että vaikka tää on suht kevyttä niin silti siellä lopussa on joku ihan mahdoton tilanne, joka pakottaa ottamaan selvää et miten kaikki selviää. Yleensä ei ihan niin ku mä oisin kuvitellu, mut se on aina plussaa :D

Mua sit voi lukiessa mietityttämään se, et miten se oli mahdollista, että se oli niin tuntematon henkilö, tai ihan itselleen tunnistamattomaks muuttunu kolmessa vuodessa. Pähkäilin sitä, et mikä sen mahto aiheuttaa. No, aika löyhä syy sitte käviki ilmi. Ja kun se selvis, mietin et miten joku kestää sellasta, kaksoiselämää, joissa "persoonat" on aivan ku yö ja kuu toisiaan kohtaan. Uskomatonta, mut hei, eiks kirjoissa ja leffoissa kaikki oo mahdollista ja kaikki keinot sallittuja :D

Se oli mukava "välipala" näiden "raskaiden" teosten keskellä. Ja siis tällä hetkellä mulle ei tarvii olla kovin raskasta ollakseen raskasta luettavaa. Jos hiukankin joutuu pähkäilemään mitä lukee niin son moro. Peli on jo menetetty. Vaikka tykkään pohtia ja funtsia ja miettiä, niin silti tekstin tulee olla sujuvaa, helposti ymmärrettävää.

Sophie Kinsella - Himoshoppaajan vauva

"Mitä? Onko vauvan saaminen muutakin kuin tavaroiden ostamista?

Hupsu ja hurmaava tuhlari Becky Brandon on raskaana ja vinguttaa Visaa kahden edestä. Vaatiihan tulossa oleva vauva ehdottomasti viidet vaunut, kolmet sängyt, satoja haalareita, töppösiä ja kaikkea muuta ihanaa, mistä Beckyn on vaikea pitää näppinsä irti. Shoppailu kun parantaa aamupahoinvointia! Ja venyvimpiin varusteisiin voi sonnustautua myös itse.

Beckyn mielestä vatsassa potkivalle perilliselle kelpaa vain paras, joten hänen on perehdyttävä huolellisesti siihen, mikä on vauvatamineissa in ja out. Myös uuden kuuluisan synnytyslääkärin vastaanotolle Beckyn on päästävä. Tähtitohtori on kaunis, älykäs – ja Beckyn tsiljonäärimiehen Luken entinen tyttöystävä! Heillä taitaa olla edelleenkin keskenään jotain sutinaa… Onko siis Beckyn täydellinen elämä romahtamassa? Tuleeko hänestä kolmas pyörä avioliittonsa?"

***

Tää oli huomattavasti kehnompi ku aiemmat. Ennen sentään on noudatettu samaa kaavaa: Becky joutuu sotkuun ja vaikeuksiin ja kuin ihmeen kaupalla selvittää kaiken viime hetkellä. Mut tässä ei ollu yhtään samoja aineksia ku aikasemmissa. Tuntu että kirjailijalla on ollu vähän pakko kirjottaa lisää näitä vaikka idea on loppunut, koska yllätys yllätys: ne myy! Se on syy minkä takia niin paljon tänä päivänä raiskataan hyvää matskua ja potentiaalia, enkä nyt puhu pelkästään kirjallisuuden saralla. Mahiksia ei anneta enää luovalle taiteelle tai ideoille, kaikki täytyy pusertaa väkisin ku paine on niin kova joka suunnalta. Mutta, ei tää siis huono ollu, viihdyttävää peruskauraa mut tästä jäi puuttumaan olennainen, sielu tai sellanen "henki". Ja se kyl kieltämättä vähän harmittaa.

Sophie Kinsella - Himoshoppaajan sisko

"Sisko. Sydänystävä. Saituri?

Becky Bloomwood, tuo ihanan inhimillinen tuhlari, on jälleen täällä. Takana on 10 kuukauden häämatka, jolta tuli taas ostettua jotain pientä, noin kahden rekkalastillisen verran.

Nyt Becky on joutunut säästölinjalle, Luken määräyksestä. Sen lisäksi hän on vailla töitä. Eikä siinä kaikki. Suze, hänen paras ystävänsä, on löytänyt uutta seuraa. Kotiinpaluussa Englantiin ei siis ole kehumista.

Kaiken ikävyyden keskellä Becky saa kuulla uskomattoman uutisen. Hänellä on sisko!

Loistavaa! Upeaa! Joku joka on samanlainen kuin hän. Joku jonka kanssa voi tyhjentää vaateliikkeitä, ostella kenkiä, käydä kauneushoitolassa…

Becky on innoissaan, aina siihen asti kunnes tapaa uuden sukulaisensa – ja kokee elämänsä järkytyksen. Ei kai voi olla niin, että Becky Bloomwoodin kauan kadoksissa ollut sisar vihaa shoppailemista?"

***

Mä alotin tän lukemista enkuks joskus no, muutama kuukaus sitte ja mun oli pakko jättää kesken, se meni niin pakkopullatouhuks. Mut nyt sattusin olemaan kirjastossa ja siellä oli noi molemmat, vauva mukaanluettuna. Niinpä sitten jatkoin siitä mihin olin jäänyt, ja ehkä siin sit on et nää ei iske mulle muuten ku äidinkielellä plus se että suomennos on tosi hyvä. Tää on just parasta aivot-narikkaan -luettavaa, mut kun enkuks luin niin se ei ollu sitä.. Mut mut, kuitenkin, nää yllättää aina. Mä aina mietin et miten se päättyy ja aina joka kerta oon väärässä :) Se on hyvä, koska mun ehdotukset on niin paljon tyhmempiä :)

Marian Keyes - Lucy Sullivan is getting married

"Lucy Sullivan is getting married. Or is she? Lucy doesn't even have a boyfriend but the tarot cards predict she will be walking up the aisle within a year. Lucy and her flatmates are appalled at the idea, then Lucy meets gorgeous, unreliable Gus."

***

Tuli nyt vihdoin ja viimein luettua tää loppuun. Hetken jo meinasin luovuttaa, mut hyvä etten sit kuitenkaan luovuttanu, koska vaikka tää oli vähän läpinäkyvä niin loppujen lopuks se oli ku olikin rakkaustarina. Välillä vähän raivostutti mut ehkä sen takia, ku samaistusin niin paljon, en vaan käsittäny tai nähny sitä. Parani kyl ehdottomasti loppua kohden, ja tuli tirskahdettuakin joissain kohdissa, oli hyviä kielikuvia ja kieltä oli käytetty erinomaisesti, ja helppolukuista englantia viel kaiken lisäks. Eli vähän monivivahteinen lukukokemus, mut silti hyvä etten jättäny kesken.

Henkilöistä sen verran, että ne oli mun mielestä hieman kärjistettyjä ja jotenkin niitten uskottavuus ei ollu kovin korkeella. Siis tietynlaisia henkilöitä siinä pitikin olla, tarinan teeman tai sanoman takia tai mä löysin niitä useampia. Oli alkoholismia ja alkoholistin läheisenä olemisesta, läheisriippuvuudesta, kämppäkaveruudesta ja ennen kaikkea parisuhteista ja kärjistetyistä henkilöhahmoista :) Joitain mainitakseni, yksinkertainen blondi, pinnallinen rahan perässä juoksija, ja sitte se läheisriippuvainen alkoholistin tytär.

Epilogi oli vähän kaukaa haettu. (Vaikee laittaa esimerkkiä, jossa ei paljastais kriittisesti juonta tai lopun tapahtumia.) Uskon, et jos sen olis kirjottanu kärsivällisyydellä niin se olis saattanu tuoda siihen uskottavuutta.

Sophie Kinsella - Himoshoppaajan ratkaiseva askel

"Hykerryttävän hauska Himoshoppaaja häähumun keskellä!

Mitä osaa häistänne odotat eniten? A) Kenkien valitsemista.

Becky Bloomwood on huomannut sopivansa loistavasti yhteen poikaystävänsä Luken kanssa. Luke tosin ei tunnu ymmärtävän, miksi talousmenoihin varatulta yhteistililtä on maksettu muotivaatteita. Syyhän on päivänselvä: vaatteita käytetään taloudessa!

Sitten Luke kosii ja Becky joutuu keskelle häähulinaa. H-hetkeen on aikaa vain viisi kuukautta. Beckyn äiti Englannissa ryhtyy kuumeisesti järjestelemään suurta tapahtumaa. Mutta niin tekee myös Luken äiti New Yorkissa. Valmistelut etenevät molemmissa maissa, sillä Becky ei halua pahoittaa kummankaan mieltä. Ja toisaalta, onhan upeaa olla huomion keskipisteenä, pohtia hääsuunnittelijan kanssa ruokalistaa ja maistella tuhansien dollarien kakkuja. Sekä tietysti avata lahjalista noin viiteen tavarataloon. Sillä Becky on yhä Becky.

Hääpäivä lähestyy kuitenkin vääjäämättä, ja Becky on pulassa kaksien samanaikaisten häidensä kanssa. Nokkelana tyttönä hän löytää lopulta ratkaisun, joka sopii tavaraa, vaatteita, ystäviään ja perhettään rakastavalle himoshoppaajalle täydellisesti."

***

Tää tuli luettua melkei yhtee pötköö. Ei voi jättää kesken, kun aina jää johonkin kutkuttavaa kohtaa. Oli taas kiva pitkästä aikaan muutenki lukee vähän hömppää.

Mä en voi sille mitään, mut aina ku Becky ajautuu sellaseen ihan kammottavaan umpikujaan, mistä ei luulis pääsevän pois, eikä oikein pysty tekemään sille mitää, mua kohtaa sellanen kuristava tunne, ei enää raivo kuitenkaan :) ja sitten ku vyyhti alkaa aukeemaan niin mun hengitys helpottuu heti. Mun on ilmeisesti jokseenkin vaikea samaistua Beckyn umpisolmuihin. Mutta aina, musta on niin ihana lukea kun kaikki selviää ja kaikki on onnellisia ja käy jollain lailla ilmi, ettei se Becky sit ookkaan niin vastuuntunnoton ja hölmö ku oon ajatellu.

Sophie Kinsella - Himoshoppaaja vierailla mailla

"Vaikka Becky Bloomwood antaa työkseen talousneuvoja muille, hän ei saa omia rahojaan riittämään, ei vaikka kuinka olisi päättänyt ostaa vain välttämättömiä tavaroita, kuten silppurin ja miekkailuvarusteet. No, onneksi pankista saa luottoa, mikä onkin tarpeen, kun Becky lähtee PR-firmaa johtavan poikaystävänsä Luken kanssa New Yorkiin.

Manhattan on Beckystä kuin paratiisi ja siellä voi tuhlata niin paljon kuin haluaa, sillä eihän ulkomaan rahaa lasketa. Niinpä Becky syöksyy tavaratalosta toiseen ja löytää mallikappalemyynnit, joista saa huippumuotia pilkkahinnalla. Designvaatteet ovat suorastaan sijoitus! Mutta sitten, kesken ihanan ulkomaanmatkan, tapahtuu jotain, joka vie jopa Beckyn kaltaiselta supershoppaajalta ostoshalut."

***

Tämän lukeminen sujui jo huomattavasti paremmin kuin ensimmäisen osan. Ehkä siksi kun pääsykokeisiin lukeminen on viime aikoina intensiivisesti vienyt suurimman osan ajasta joten oli mukava keskittyä vain lukemiseen eikä pänttäämiseen. Toiseksi tiesin mitä odottaa, ja siksi asennekin oli eri. Odotin, että seuraaja jatkaa samoja jalanjälkiä kuin edeltäjänsä, joten ehkä vähän odotin ennalta-arvattavuutta, mutta yllätyksekseni ne olivat aiheettomia ennakkoluuloja. Yllätti positiivisesti ja nyt olen aivan Rebecca Bloomwoodin maailmaan koukussa :). Taidan sittenkin olla avoin myös niin kutsuttuun taattuun hömppään.

Sophie Kinsella - Himoshoppaajan salaiset unelmat

"Rebecca Bloomwood elää shoppaillakseen ja shoppailee elääkseen. Niinpä nainen, jolle museovierailukin muodostuu ostosretkeksi, huomaa pian olevansa korviaan myöten veloissa.

Rebecca yrittää säästää, mutta hyvät päätökset sortuvat Lontoon putiikkien houkutuksiin. Lisätulojen hankkiminen taas johtaa noloihin tilateisiin: liikeapulaisen kun ei ole tarkoitus piilotella vaatteita ostajilta eikä työnhakijan valehdella puhuvansa sujuvasti suomen kieltä.

Mutta Rebecca ei lannistu. Ehkä lottovoitto osuu kohdalle - ja onhan Englannin 32. rikkain mieskin vielä vapaalla jalalla…"

***

Mä nyt sit päätin lukea, kun se nyt tuntuu olevan kuuminta hottia ja enhän minä halua jäädä paitsioon kun tällaisista asioista puhutaan, eli halusin tietää missä mennään ja väistämättä törmään joko kirjaan, leffaan tai jollain tavalla Himoshoppaaja-sarjaan. Ensin oli vaikea tottua kerrontaan, minusta se oli jotenkin turhauttavaa, tyhmää ja koko ajan törmäsin pieniin ristiriitaisuuksiin ja tulin oikein kiukkuseksi kun tätä luin. En varmaan osannut vaihtaa viihteelle ja jättää aivot narikkaan. On vaikea samaistua, kun itselle shoppaileminen ei tuota suinkaan nautintoa, vaan pikemminkin päänvaivaa ja ahdistusta. Mutta kuitenkin, sinnikkäästi jatkoin lukemista ja kun kerrontaan tottuu niin lukemisesta tulee soljuvaa eikä enää jää kiinni pikkujuttuihin. Loppua kohden alkoi jo näyttämään valoisalta, juttu meni mielenkiintoiseksi ja jos jotain oikein hehkutin niin kyllä se oli se suomalais-juttu siellä, olin erittäin otettu, vaikkei olisi niin syytäkään, mutta nuo pienet jutut on mulle tärkeitä. Kaipa tässä täytyy todeta, että pitäähän niitä muitakin vilkaista..... ehkä.