Andrus Kivirähk - Riihiukko

"Riihiukon kotikylässä on käynnissä taukoamaton varastaminen ja omaisuuden kokoaminen. Ukolla on tepsivä konsti vaivaan kuin vaivaan, mutta kyläläisten pahimmalle taudille hänkään ei mahda mitään: ahneus on tullut jäädäkseen.

Kommelluksia riittää, kun aivan kaikki voudeista karjapiikoihin kähveltävät niin tyhmänylpeältä kartanonväeltä kuin toisiltaankin. Eivätkä ihmiset ole kylän ainoat toimijat. Taidokkaasti kirjailija kuljettaa tarinassaan krattia, ruttoa, horkkaa, ihmissutta ja muita kansantarinoiden hahmoja.

Riihiukossa pidetään hauskaa ahneiden kyläläisten kustannuksella. Kirja kertoo maaorjuuden ajasta, mutta se on myös terävä allegoria Virosta ennen ja nyt."

***

Tässäpä mielenkiintoinen teos. Jälleen kerran on kyseessä Lukupiiriblogin kuukauden kirja. Kyseinen teos on täynnä epärealismia, pähkähulluja juttuja ja ahneutta.

Pakko koittaa laittaa postaus ennen huomista leikkausta, vaikka tolpillani varmaan olen ihan miltei heti :)

Joka tapauksessa, tää oli niin ihanaa luettavaa. Koskaan ei tienny eikä aavistanu et mikä seuraava lause tulee olemaan. Kerronta oli ihan mahtavaa ja hahmot ihan loistavia. Kratit oli mun lemppareita. Niissä oli jotain todella inhimillistä, ja varmaan joku symbolinen vertauskuva renkiin niillä oli.

Sen enempää perehtymättä Viron historiaan, ymmärsin että tässä oli jonkinlainen satiirinomainen ote noihin historian aikoihin, kuvaus tai kannanotto, mutta tarkemman kuvan saaminen vaatisi pientä perehtymistä asiaan.

Kaiken kaikkiaan, vaikka en osaa tätä sen syvällisemmin tulkita, tarina oli mukaansatempaiseva ja kaikkine tapahtumineen ja juttuineen aivan ihastuttava. Tässä ei mun ymmärtääkseni ollu tarkotuskaan olla mitään tiettyä aihetta tai teemaa, vaan pääroolissa oli itse tapahtumat ja niiden kuvaus.

Tällaisia lisää :)

Arundhati Roy - Joutavuuksien jumala

Tästä teoksesta on kirjoitettu paljon, monet blogien kirjoittajistakin ovat kirjoittaneet kysesestä kirjasta. Juttu on niin, että multa meni kaikki tän teoksen hienous nyt ihan harakoille. Koulustressi ja sairasloma ja lievä hulluuntuminen on vieny niin paljon voimia ja resursseja, etten kyenny koko kirjan aikana oppimaan henkilöitä. Liian paljon samannimisiä ja suurin osa vielä suvun naisia, joista olin aivan pihalla. Sitten kun kuvaan astu yhteiskunnallinen kuva, kapitalismi vs. sosialismi ja Marx niin hellurei ja hellät tunteet oli kyllä kaukana.

Jonain tai oikeammin melkein minä muuna hetkenä hyvänsä tää olis saattanu olla antoisa lukukokemus, mutta nyt se oli vain raskas ja miltei epämiellyttävä. Toisaalta taas yhdessä arvostelussa (HS:n kulttuurisivut vuodelta lapio) mainittiin Marquezin Sadan vuoden yksinäisyys tästä teoksesta puhuttaessa, enkä ollut edes ajatellut tätä teosta maagisena realismina. Sadan vuoden yksinäisyyden joskus aloittaneena nautin siitä taas kovastikin.

Kaiken kaikkiaan syytän olosuhteita ja elämäntilannetta siitä, että se riisti minulta oivan lukunautinnon. Mutta voi olla että palaan tähän jonain toisena elämäni vaiheena.