Victoria Ying: Hungry Ghost

Valerie pyrkii olemaan täydellinen tytär: tunnollinen, hyvä koulussa ja ennen kaikkea laiha. Kukaan ei tiedä Valin syömishäiriöstä ennen kuin häntä kohtaa suuri menetys ja kulissit alkavat murtua.

Rankka aihe, rankka tarina. Sarjakuvaromaania on inspiroinut Victoria Yingin oma elämä ja kamppailu syömishäiriön kanssa. Päähenkilö Val tarkkailee pakkomielteisesti syömisiään ja sen vähän mitä hän syö, hän pyrkii oksentamaan pois.

Kirjassa kuvataan hyvin syitä sille, miksi Val on päätynyt surulliseen tilanteeseensa. Tai syytä, yksikössä. Hänen äitinsä vaatii tottelevaisuutta ja laihuutta, koska eihän lihava henkilö voi mitenkään olla onnellinen. Minusta kirjan ahdistavimmat ruudut olivatkin niitä, joissa Val tuntee äitinsä katseen selässään vaikkei äiti välttämättä ole edes paikalla.

Ruokapoliisi tarkkailee jokaista suupalaa.
(s. 41)

Valin äiti yrittää vaikuttaa myös tyttärensä ystävyyssuhteisiin, Valin paras ystävä kun on lihava. Eihän Val vain halua päätyä sellaiseksi? Paras pysyä kaukana moisesta. Ja kuitenkin Jordan on kirjan onnellisin hahmo, joka on sinut itsensä kanssa ja itsevarma omassa kehossaan. Yksi Valin elämän suuntaa muuttavista asioista onkin riita Jordanin kanssa.

Pidin kirjan alkupuolesta enemmän, koska loppu tuntui menevän vähän pikakelauksella. Lopussa tapahtuvien asioiden hieman hitaampi kuvaaminen olisi mielestäni tehnyt tarinasta tasapainoisemman. Siitä kyllä pidin, että Valin tarina ja toipuminen jäävät kesken. Eihän syömishäiriöstä toivuta hetkessä ja monille se on elämänmittainen prosessi, joka ei ole koskaan valmis.

Tykkäsin myös kirjan kuvituksesta. Hahmot on helppo erottaa toisistaan ja Valin amerikkalainen arki saa erityisiä piirteitä hänen taiwanilaisen taustansa vuoksi. Kotikulttuuri näkyy ruoassa, juhlissa ja siinäkin, miten surevaa perhettä lähestytään.

Kirjan tiedot:
Victoria Ying: Hungry Ghost | First Second 2023 | 198 sivua | Kirjastosta

Christoph Ribbat: Ravintolassa: ruoan maukas historia

Frances rientää ympäri Chicagoa, tunkee ihmisjoukkojen läpi.

Christoph Ribbat juoksuttaa kirjassaan lukijan ravintolahistorian läpi. Kaikki alkaa 1700-luvun Pariisista, jossa kahvilakulttuurin rinnalle nousevat ravintolat. Konsepti laajenee nopeasti ja pian kuvioissa mukana ovat muun muassa ruoka- ja ravintolakriitikot. Missä kannattaa syödä ja mitä?

Minulle jäi tästä kirjasta vähän hämmentynyt fiilis. Asia on kiinnostava, ja Ribbatin tapa kirjoittaa on nopealukuista ja tekee historian eläväksi. Kuitenkin, koska kirja vilisee nimiä ja paikkoja, putosin välillä kärryiltä siitä, kuka kukin oli ja mihin he liittyivätkään.

Ribbat on kirjoittanut kirjansa katkelmissa, jotka eivät seuraa toisiaan kronologisessa järjestyksessä. Historiallisiin henkilöihin ja johonkin asiaan saatetaan palata paljon myöhemmin. Kaikki eivät edes ole oikeita ihmisiä, vaan osa on fiktiivisiä hahmoja! Minä en tiedä ravintolamaailmasta niin paljoa, että olisin aina tiennyt kummasta on kyse.

Mutta, kirja oli niin hyvin kirjoitettu ja mielenkiintoinen, että luin sen ihan mielelläni loppuun asti. Ribbat esittelee paitsi ravintolahistoriaa, myös maailmaa keittiön oven takana. Ruokailijat eivät tiedä, mitä kaikkea kulissien takana tapahtuu. Tai miten likaista siellä voi olla, välillä suorastaan iljetti.

Kirjassa kerrotaan esimerkkitapauksien kautta muun muassa ravintolahenkilökunnan sisäisestä hierarkiasta ja siitä, miten rasismi ja seksismi näkyvät ravintoloiden arjessa. Minusta oli erityisen mielenkiintoista ja masentavaakin lukea tästä. Värillä ja sukupuolella on väliä kattiloiden äärelläkin.

Kirjan tiedot:

Christoph Ribbat: Ravintolassa: ruoan maukas historia | Aula & Co. 2017 | 238 sivua | Kirjastosta

Saksankielinen alkuteos: Im Restaurant. Eine Geschichte aus dem Bauch der Mod (2016) | Suomennos: Otto Lappalainen

Haasteet:

* Herkulliset kirjat 2023 : Kirja kertoo ravintolasta

J. Ryan Stradal: Keskilännen keittiöt

Lars Thorvald rakasti kahta naista.

Eva Thorvaldin maailmankuulut kattaukset maksavat tuhansia euroja per ruokailija. Mutta kuka on Eva ja miten hänestä tuli ruokasnobien palvoma kulttikokki?

Eräs ystäväni suositteli tätä kirjaa vuosia sitten, mutta eipä vain tullut luettua aiemmin. Onneksi Herkulliset kirjat -haaste tsemppasi viimein tarttumaan tähän, koska tämä oli mitä mainioin hyvän mielen kirja.

Vähän ja ihanan ilkeä sellainen, kylläkin.

Kirjalla on monta kertojaa, joista Eva on vain yksi. Hänen elämäänsä kartoitetaan muiden näkökulmasta ja samalla lukija saadaan miettimään, miten valtava vaikutus satunnaisella tapaamisella voi olla. Jos Eva ei olisi tavannut juuri näitä ihmisiä, hänen ja heidän polkunsa olisivat voineet olla aivan erilaiset.

Kuulostaa syvälliseltä ja on kirja vähän sitäkin, mutta enimmäkseen se oli minusta todella hauskaa luettavaa. Kirjassa kuvattu ruokasnobbailu oli aivan uskomatonta ja osa kertojista todella tehopyhiä. Omaan nilkkaan se pilkka tahtoikin sitten kalahtaa.

Tykkäsin paljon Evasta, josta piirtyy päättäväinen oman tiensä kulkija. Ruoka on hänen elämänsä suurin rakkaus ja hän rakastaa kokata makuelämyksiä. Samaan aikaan hänen jalkansa ovat kuitenkin tiukasti maassa, toisin kuin monien hänen pöytänsä ääreen päätyneiden hifistelijöiden.

Ros Wali oli juuri sillä hetkellä kyyristynyt tyhjän lautasensa ylle nuolemaan karhunvatukkatahraa. “Tämä on elämän eliksiiriä!” iso mies huusi.

(s. 380)

Eli lopputulemana vallan mainio kirja ja kurkistus Keskilännen (ruoka)kulttuuriin!

Kirjan tiedot:

J. Ryan Stradal: Keskilännen keittiöt | Tammi 2016 | 394 sivua | Kirjastosta

Englanninkielinen alkuteos: Kitchens of the Great Midwest (2015) | Suomennos: Mari Hallivuori

Luettu myös:
Eniten minua kiinnostaa tie, Lumiomena, Järjellä ja tunteella ynnä muut

Haasteet:
* Herkulliset kirjat 2023 : Kirjan kannessa on drinkki

Laura Esquivel: Pöytään ja vuoteeseen

Sipuli on hakattava hienoksi.

Nuori Tita ja naapurin Pedro rakastuvat ensisilmäyksellä, mutta Titan elämä on suunniteltu jo hänen syntymästään saakka. Saadakseen olla lähellä rakastettuaan Pedro nai Titan sisaren, ja siitähän se juoni sitten vauhtiin lähteekin.

Tai sanotaan vaikka, että sitten tapahtumat lähtevätkin ihan lapasesta. Ajattelin pitkän aikaa, että mitä ihmettä minä oikein olen lukemassa, mutta loppujen lopuksi tykkäsin tästä. Kun ei odotakaan mitään järkeenkäyviä tapahtumia ja olettaa kaiken olevan ihan normaalia kirjan maagisen realismin yliampuvassa maailmassa, tarinaa oli hauska lukea.

Perheensä nuorimpana tyttärenä Tita on tuomittu huolehtimaan väkivaltaisesta tyranni-äidistään tämän kuolemaan saakka. Pedro suostuu naimaan Rosauran ollakseen Titan lähellä, mutta ahaa, äitipä on tarkkana ja heittää kapuloita rattaisiin! Tässä perheessä ei onnellisia olla, vaikka hänen pitäisi kuolla estääkseen se! Eikä senkään jälkeen!

Tässä on jo paljon draaman aineksia, mutta Esquivel heittää lisää pökköä pesään. Titan maagiset kyyneleet aiheuttavat niin hirveän vatsataudin kuin tulvineen alakerrankin, äkillisestä himosta puhumattakaan. Hänen toinen siskonsa päätyy yhdessä vaiheessa bordelliin, koska edes hänet mukaansa siepannut viriili vallankumoustaistelija ei pysty sammuttamaan hänen sisäistä tultaan. Kiitti vaan, Tita.

(Huom. sisko oli ihan tyytyväinen kohtaloonsa. Kirjassa on kyllä seksuaalista väkivaltaa, mutta ei tähän bordellitapaukseen liittyen.)

Sitten on tällaisia kohtia:

Ensimmäiseksi hänen oli pestävä hampaat. Koska hän oli kieriskellyt maassa villisti pyörivien kanojen aiheuttaman ilmalennon jälkeen, ne olivat täynnä multaa.

(s. 191)

Niin, siis kanatappelu johti kanapyörremyrskyyn. Näinhän se aina.

Tätä lukiessa ei todellakaan voinut arvata, mitä tapahtuisi seuraavaksi, ja juuri se teki tästä kirjan, josta tykkäsin. Kummallisten tapahtumien lomassa tämä on myös Titan kasvutarina: hän oppii ottamaan kohtalonsa omiin käsiinsä ja valmistamaan siinä samalla herkullista ruokaa.

Kirjan tiedot:

Laura Esquivel: Pöytään ja vuoteeseen: jatkokertomus kuukausi kuukaudelta, mukana rakkautta, ruokaohjeita ja kotoisia parannuskeinoja | WSOY 1993 | 215 sivua | Kirjastosta

Espanjankielinen alkuteos: Como agua para chocolate (1989) | Suomennos: Sanna Pernu

Luettu myös:
Luettua elämää, Tarukirja, P.S. Rakastan kirjoja ynnä muut

Haasteet:
* Herkulliset kirjat 2023 : Kirjassa on reseptejä (ja testaat niitä)
Kirjassa tosiaan on meksikolaisten ruokien reseptejä, joita en kylläkään testannut.

Junpei Inuzuka, Takaaki Kugatsu & Katsumi Enami: Ravintola maailmojen välillä vol. 1 & 2

Kerran viikossa ravintola Nekoyan ovi vie aivan toisaalle. Sen houkuttelevat ruoat ja ystävällinen henkilökunta houkuttelevat pöydän ääreen jos jonkinlaisia asiakkaita.

Saan silloin tällöin innostuksen kokeilla uusia sarjakuvia ja sarjakuvasarjoja. Nyt etsin ruokaisaa kirjaa aivan tarkoituksella ja sopiva löytyikin mangasarjojen puolelta. Oman kokemukseni mukaan parin osan lukeminen antaa yleensä hyvän kuvan siitä, jaksaako sarjan kanssa jatkaa vai ei.

Tämä Ravintola maailmojen välillä -sarja tuntui ihan kivalta, mutta ei kuitenkaan päässyt jatkoon. Vaikka pidän sekä MasterChef Australiasta että fantasiasta, joiden fanit tuntuvat tämän kohdeyleisöltä, tarina oli liian söpöilevä omaan makuuni. Ravintolan erilaisten asiakkaiden tarinat risteävät ruokapöydän ääressä ja supermukava kokki auttaa kaikkia.

Ruokaa ja söpöilyä.
(vol. 2)

Pohdin myös, voisinko vinkata tätä nuorille ja ihan noin periaatteesta kieltäydyn vinkkaamasta sarjaa, jossa huumoria väännetään myös kauniista alastomista naisista. Hah hah, muodonmuuttajat eivät tienneet, että ihmisillä on tapana pitää vaatteita! Hah hah, tissit!

Joskus sitä miettii, että millä perusteilla jokin kirja päätetään suomentaa, ja tämä on kyllä yksi niistä tapauksista. Pohjimmiltaan ruoasta kertovan mangasarjan lukijakunta ei voi olla kovin suuri.

Kirjan tiedot:
Junpei Inuzuka, Takaaki Kugatsu & Katsumi Enami: Ravintola maailmojen välillä vol. 1 & 2 | Punainen jättiläinen 2021 | 150 & 153 sivua | Kirjastosta
Japaninkielinen alkuteos: Isekai shokudo (2017) | Suomennos: Antti Valkama

Haasteet:
* Herkulliset kirjat: Kirjan kannessa on herkkuja

Noriko Morishita: Tyttö ja teeseremonia: 15 oivallusta elämästä

Joka lauantai-iltapäivä kävelen noin kymmenen minuutin matkan eräälle omakotitalolle.

Parikymppinen Noriko ei oikein tiedä, mitä elämältään haluaa. Äiti ehdottaa teen opiskelua tutun Takeda-rouvan opissa ja siitä alkaa elämän mittainen koulu.

Tämä oli niin rauhallinen hyvän mielen tietokirja, että vieläkin hyrisyttää. Tuskin olisin tarttunut tähän ilman Herkulliset kirjat -haastetta ja se olisi ollut sääli. Kirja on oikein parhaimmillaan nyt kun illat ovat pimeitä ja tee sopivan lämmintä.

Noriko Morishita kertoo kirjassa matkastaan japanilaisen teeseremonian maailmaan niiden oivallusten kautta, joita hän on opiskellessaan kokenut. Morishita on käynyt teeopissa viikoittain yli 25 vuoden ajan rouva Takedan luona.

Kirja on henkilökohtainen kokemus siitä, mitä teeseremoniaan kuuluu ja mitä se voi merkitä ihmiselle. Yksi Morishita tärkeistä havainnoista on se, että jokaisen teepolku on erilainen. Ei kaikkien tarvitse tulla teemestareiksi ja joillakin tee on suorastaan veressä. Morishitan polku on hitaampi ja kivisempi, mutta hän saapuu kuitenkin aina itselleen tärkeisiin pisteisiin.

Tykkäsin paljon kirjoitustyylistä ja osa kunniasta kuuluu tietenkin suomentajalle eli Markus Mäkiselle. Morishita on välillä pohtiva, välillä hauska, joskus kumpaakin. Tekstistä tuntee selvästi sen, miten hän oppii kunnioittamaan teetä ja perinteistä teeseremoniaa. Takedan opastuksella hän ymmärtää, mikä teeseremoniassa on tärkeintä: elää juuri tässä hetkessä.

Heitin taakan selästäni. Hartiani rentoutuivat ja oloni kävi äkkiä kevyeksi. Istuin siinä, vain minä itse.

Äh, vai niinkö se oli! Tämäkö siis riittää.

(s. 152)

Kirjan tiedot:
Noriko Morishita: Tyttö ja teeseremonia: 15 oivallusta elämästä | Otava 2019 | 198 sivua | Kirjastosta
Japaninkielinen alkuteos: Nichinichi kore kojitsu (2002) | Suomennos: Markus Mäkinen

Luettu myös:
Oksan hyllyltä, Kirjan pauloista, Niittykukkia ynnä muut

Haasteet:
* Herkulliset kirjat: Kirjan kannessa on teekuppi
* Luonto sivuilla: Rauhoittava kirja

Jarrett Melendez [ja muita]: Chef's Kiss

Ben Cook valmistuu opiskeltuaan englantia, mutta työllistyminen omalle alalle tuntuu mahdottomalta. Epätoivoissaan hän päättää kokeilla töitä ravintolassa, sinne kun ei tarvitse olla työkokemusta. Kuuma kokki Liam on iso plussa ja pian Ben hääriikin keittiössä kuin kotonaan.

Olen suuri MasterChef Australian fani, joten kun silmiini osui ruoanlaitosta kertova sarjakuva, piti se tietenkin lainata. Harmi vain ettei tämä oikeastaan herättänyt sen kummemmin tunteita puoleen tai toiseen.

Ben on kyllä realistinen hahmo, eipä sillä. Vanhemmat ovat sysänneet hänet urapolulle, joka ei ehkä sittenkään olisi ollut hänen oma valintansa. Työnhaku on yhtä vaikeaa kuin monilla nuorilla oikeassa elämässä ja aivan samasta syystä. Joka paikkaan vaaditaan työkokemusta, jota vastavalmistuneella ei voi mitenkään olla.

Myös Benin ystävä Liz oli kiva hahmo. Hänen kauttaan kuvataan sitä, miten tärkeää on olla läsnä ja kiinnostunut ystävästään jos haluaa säilyttää kyseisen ystävyyden. Uuden työn ja ihastuksen huumassa Ben meinaa unohtaa tämän.

Kaikki muut tarinan hahmot olivatkin sitten enemmän tai vähemmän turhakkeita. Liamista emme tiedä muuta kuin sen, että hän on kuuma ja kokki. Ravintolan omistaja on outo tapaus, samoin koemaistajana toimiva lemmikkipossu. Liziä lukuun ottamatta Benin muilla kämppiskavereilla ei ole mitään virkaa tarinassa, ovatpahan vain sivujen täytteenä.

Pidin kyllä sarjakuvan selkeästä piirrosjäljestä ja värityksestä, ja olihan tämä nopea lukea.

Ben & Liam, ensitapaaminen.

Kirjan tiedot:
Jarrett Melendez [ja muita]: Chef's Kiss | Oni Press 2022 | 160 sivua | Kirjastosta

Haasteet:
* Herkulliset kirjat: Kirjassa on reseptejä
* Aakkoshaaste : C

Erica Bauermeister: Elämän lempeät maut

Lillianin mielestä hetki ennen valojen sytyttämistä oli kaikkein mukavin.

Lillian pitää ravintolassaan Lempeiden makujen kokkikoulua. Joukko erilaisia ihmisiä kokoontuu kerran kuussa valmistamaan yhdessä ruokaa, jossa ei seurata tarkkoja reseptejä. Lillian luottaa enemmän vaistoonsa kuin tarkasti mitattuihin ainesosiin ja opettaa oppilaansakin kuuntelemaan itseään.

Varoitus: tätä kirjaa lukiessa tulee nälkä. Bauermeisterin ruokakuvaukset ovat niin yltäkylläisiä, että ainakin minun alkoi tehdä mieli todella hyvin valmistettua ruokaa. Kuvauksissa vedotaan kaikkiin aisteihin, koska ruoka on tässä kirjassa kokonaisvaltainen kokemus. Sillä ei hemmotella vain makuhermoja, koska hyvä ruoka myös tuoksuu, näyttää ja tuntuu hyvältä.

Helen kastoi oman palasensa pataan ja pisti sitten suuhunsa haarukallisen, jossa gruyere- ja emmentaljuusto sekoittuivat valkoviinin puraisuun ja muuttuivat yhdessä joksikin pehmeämmäksi, lempeämmäksi, ennen kuin ne kohtasivat leivän vakaan käden, joka hallitsi koko yhdistelmää. Hyvin hentoina niiden alla, niin että Helenin täytyi maistaa varmuuden vuoksi uusi palanen, tuntuivat Kirschin leikkisä suudelma ja muskottipähkinän kuiskaus.

(s. 184)

Kokkikurssi tuo yhteen ihmisiä, jotka löytävät itsestään uusia puolia sen aikana. Lillianin lempeät oppitunnit ja tarkkaan valitut ruokalajit saavat oppilaat pohtimaan omaa elämäänsä. Maut ja tuoksut nostavat pintaan tunteita ja muistoja, jotka käsitellään viimein loppuun. Kotiäiti kysyy viimein itseltään, mikä hänet tekee onnelliseksi. Vuosikymmeniä naimisissa ollut pariskunta palaa kumpikin tahollaan suhteensa suurimpaan kipupisteeseen ja sen seurauksiin. Leskeksi jäänyt mies löytää yllättäen yhteyden iäkkääseen naiseen, jonka muisti on alkanut oikutella.

Kokonaisuutena kirja on juuri sellainen, kuin suomennoksen nimi lupaakin. Lempeä hyvän mielen kirja, jossa edetään verkkaisesti oppitunnista, ruokalajista ja näkökulmasta toiseen. Lillian ja kaikki hänen oppilaansa saavat omat kappaleensa, joissa tutustutaan heihin paremmin. Jokaisella on oma syynsä olla kurssilla ja oma suhteensa ruokaan ja ruoanlaittoon.

Kirjan tiedot: 
Erica Bauermeister: Elämän lempeät maut | Bazar 2009 | 217 sivua | Kirjastosta
Englanninkielinen alkuteos: The School of Essential Ingredients (2009) | Suomennos: Helinä Kangas

Luettu myös mm.:
Kirjarikas elämäni, Ankin kirjablogi, Kajaanin kaupunginkirjaston lokikirja ynnä muut

Haasteet:
* HelMet-lukuhaaste 2021 - 44. kirjassa on reseptejä [46/50]
* Luonto sivuilla - Rauhoittava kirja