Maija Kajanto: Talvikaupungin valot

Vilma raapaisi tulitikun, ojensi sen kohti takkaan ladottuja sytykkeitä ja katsoi, kuinka liekki lähti kiipeämään pieniksi pilkottujen klapien väliin.

Tämä Maija Kajannon Talvikaupungin valot oli se toinen tälle vuodelle varaamani joulukirja. Oikeastaan vähän harmittaa, että sain sen varausjonosta näin varhain. Olisin lukenut tämän mieluusti vielä lähempänä joulua, jotta tämän joulutunnelma olisi tuntunut vieläkin jouluisemmalta.

Tässä siis nelikymppinen Vilma lähtee viettämään jouluviikkoja Helsinkiin. Takana on tuore avioero, ja teini-ikäiset lapset viettävät joulun exän kanssa vanhassa kodissa. Vilma haluaa tehdä pienen pesäeron elämäänsä ja oppia olemaan itsensä kanssa. Tuttavan vapaa airbnb-yksiö tarjoaa tilaisuuden olla yksin kaikkien keskellä.

Tarinassa ollaan viettämässä viihdekirjallisuudelle aika epätavallista joulua. Yksin! Kaupungissa! Ilman riisipuuroa ja hössöttäviä sukulaisia! Salskea joulurakkaus onkin salskea jouluhoito!

Tykkäsin tästä todella paljon! Vilman elämäntilanne ei ole minun ja minusta on kiva viettää joulu niin kuin sen vietän. Mutta olen silti joskus miettinyt, millaista olisi viettää juuri tuollainen joulu: yksin isossa kaupungissa tehden juuri sitä, mitä haluan oli se perinteisen jouluista tai ei.

Vilma rakentaa tässä elämänsä ensimmäistä joulua, jolloin hän saa olla vain ja ainoastaan oma itsensä ja itseään varten. Oli mukavaa lukea siitä, miten hän alkaa muistaa millainen ihminen hän on äitiyden ja parisuhteen alla. Viestejä jatkuvasti lähettelevä, arjessa (muka-)avuton ex sai minultakin yhtä kirpeän vastaanoton kuin Vilmalta.

Tarina on myös oikea Helsingin matkailumainos, välillä vähän liikaakin. Puuttui vain pääsylippujen hinnat ja kartta, johon kohteet oli merkitty (mikä olisi itse asiassa ollut hyvä lisä). Vilman mukana kierrellään katsomassa Helsingin nähtävyyksiä ja osallistutaan kaupungin tarjoamiin tapahtumiin. Niistä muodostuu omanlaisensa joulutunnelma.

Oli myös kiva, että tämä ei ollut romanssi. Vilmalla on exä ja sutinaa ja ovi raottuu romanssiin tulevaisuudessa, mutta tarinan pääasia se ei ollut.

Eli suosittelisin joulukirjoja kaipaaville! Kirja oli sopivan pituinen, itsenäinen tarina. Se ei ainakaan minun mielestäni tarvitse jatko-osaa, koska tällainen joulu oli luultavasti Vilmallekin ainutlaatuinen kokemus.

Kirjan tiedot:

Maija Kajanto: Talvikaupungin valot | WSOY 2025 | 192 sivua

Enni Mustonen: Pikkupappilan joulu (Kytösavun tarinoita #0.5)

- Voi jutinan tähren, kyllä se ny pyryn lykkäs! Maija julisti jo kynnykseltä työntyessään puusylyksen kanssa ruokasaliin.

En oikein ole joulukirjojen lukija, mutta tälle sesongille varasin pari ihan vain kirjailijoiden vuoksi. Ensimmäisenä sain kirjastosta tämän Enni Mustosen Pikkupappilan joulun, joka aloittaa uuden Kytösavun tarinoita -sarjan.

Tässä on vain 140 sivua, joten tämän luki todella nopeasti. Kirja on selvästi kirjoitettu nimenomaan joulumyyntiä ajatellen, niin paljon wanhan ajan joulua ja hyvän mielen joulutunnelmaa tämä pursusi.

Tapahtumat sijoittuivat muutamalle joulunajan päivälle vuonna 1876. Pastorin vaimo Aino kertoo pariskunnan ensimmäisestä joulusta omassa kodissa uudella paikkakunnalla eli Lapualla. Pakkaa ilmestyy hämmentämään kopea ja itsekäs anoppi, josta joulun tapahtumat tietenkin paljastavat uusia puolia.

Kirjassa tiivistyivät Mustosen kerronnan hyvät ja huonot puolet. Kerronta on kovin toteavaa ja kirja vilisee nimiä. Onneksi alussa on hahmoluettelo, joskaan läheskään kaikkia tarinassa mainittuja ei ole listattu siihen. Palvelusväki puhuu murteella, joka saa heidät heti vaikuttamaan pappisperhettä maalaisimmilta ja suorastaan yksinkertaisilta vaikka he päteviä olivatkin.

Mutta luin tämän mielelläni, koska historiallisen arjen kuvaus oli niin mukavaa! Mustonen on selvästi perehtynyt aikaan ja paikkaan, ja esimerkiksi körttiliike on kirjassa vahvasti mukaana. Perheen jouluvalmisteluista tuli kotoisa tunnelma vaikka ajan ankara elämä taustalla näkyikin. Ei ollut helppoa huutolaisilla ja joulunakin menehtyy ihmisiä.

Jään nyt sitten odottamaan sarjan varsinaisesti aloittavaa Pappilan piikaa, joka ilmestyy ensi keväänä.

Kirjan tiedot:

Enni Mustonen: Pikkupappilan joulu | Otava 2025 | 140 sivua | Kirjastosta

Haasteet:

* Paha mieli, paras mieli : Itsekkyys

Maija Kajanto: Kardemummajoulu (Kahvila Koivu #05)

Pum.

Maija Kajannon Kahvila Koivu -sarja päättyy tähän Kardemummajouluun, joka on selkeästi sesonkikirja. Vähän jäi sellainen olo, että tämä on kirjoitettu nimenomaan joulumyyntiä varten, ei niinkään siksi, että Krissen tarinaa olisi vielä ollut jäljellä.

Tommi kokoaa pinnasänkyä ja Krisse ullataalasmaalailee kahvilassaan. Siinäpä se juoni heidän osaltaan onkin. Toisin kuin aiemmissa osissa, Krissen elämä ei muutu tässä lainkaan ja arki rullaa leppoisasta eteen päin ilman sen kummempia henkilökohtaisia draamoja.

Kirja keskittyykin sarjassa esiintyneiden sivuhenkilöiden elämiin, jotka laitetaan tässä näppärään joulupakettiin. On häät, tulee ero, alkaa uusi parisuhde, joku saa uuden työpaikan ja joku lähtee Balille. Hyvän mielen kirjaksi tässäkin on esillä aika paljon elämän varjopuolia äkillisestä työttömyydestä vaikean lapsuuden aiheuttamiin traumoihin.

Pisti myös silmään se, että tietynlaista ihmistyyppiä ja somepersoonaa kuvattiin tässä todella kurjasti ja suorastaan pilkkaa tehden. Epäilemättä se oli hauskaksi karikatyyriksi tarkoitettu, mutta minua ei kyllä naurattanut kertaakaan.

Tämä oli helppo ja joutuisa lukea, ja lukiessa alkoi kaivata jouluherkkuja. Kuitenkin sarjan edellinen osa Sitruunakevät oli mielestäni parempi päätös tälle sarjalle.

Tästä jäi itse asiassa vähän paha mieli, koska sarjan ainoalle sateenkaaripariskunnalle kävi kaikin puolin huonommin kuin muille. Tuntui aika epäreilulta, että kaikilla heteropareilla meni hyvin tai vielä paremmin, mutta naispari sai niskaansa valtavasti vastoinkäymisiä, joista ei herttaisen yhteisöllisellä joulutunnelmalla ja korvapuusteilla selvitty.

Kirjan tiedot:

Maija Kajanto: Kardemummajoulu | WSOY 2024 | 265 sivua

Luettu myös:

Ainakin Kirjakaapin avain

Haasteet:

* Herkulliset kirjat : Kirjassa on reseptejä

Miina Supinen: Mantelimaa

Miina Supinen:
Mantelimaa
317 s.
WSOY 2015
Kirjastosta

Kukaan ei koskaan keksinyt nimittää Jonne J. Halkiota pieneksi tulitikkutytöksi, vaikka juuri sellainen hän pohjimmiltaan oli: paleleva olento, joka katseli kylmissään ikkunan takaa toisten jouluja ja haaveili niistä niin että tärisi.

Hypistelin tätä kirjaa heti kun sen kirjaston uutuushyllyssä näin. Vierähti kuitenkin tovi ennen kuin sitten lainasin tämän, kotona nimittäin odotti jo kasa luettavaa. Supinen ei ole minulle mitenkään tuttu kirjailija. Muistan kyllä hänen kirjojensa nimiä, mutta en ole lukenut yhtään niistä. Nyt tykästyin kirjoitustyyliin niin, että pitänee jossain välissä lukea hänen aiempiakin teoksiaan.

Santa Pa- ei kun siis Mantelimaa on kaupallisen joulun huipentuma, kulutushysterian ihmemaa. Sieltä löytyy tontturykmenttejä, lapsiparkki pomppulinnoineen sekä K-18 alue strippareineen. Kaiken huipulla kököttää Jonne J. Halkio, joulupukki suoraan manalasta. Mantelimaalla ei kuitenkaan mene kovin hyvin ja tilannetta pelastamaan Jonne haluaa lasten TV-ohjelmista tutun Molli Niemisen. Molli kieltäytyy ensin, mutta kun hänen miehensä vajoaa onnettomuuden seurauksena koomaan, rahatilannetta ei pelasta mikään muu kuin Mantelimaa.

Minä en vihaa joulua kuten Molli, mutta jotain tuttua hänen asenteessaan kuitenkin oli. Nykyään kaupallinen joulu alkaa jo lokakuun puolella ja kun jouluviikko viimein koittaa, tuntuu että joulu pursuaa jo korvista ulos. Ihmisillä tuntuu olevan suuria paineita luoda täydellinen joulu ostamalla aina uusia koristeita ja kasoittain toinen toistaan hienompia lahjoja, unohtamatta tietenkään täydellisen jouluruokalistan metsästystä. Mikäs siinä jos sellaisesta tykkää, mutta kun sitä joulutuputusta ei voi välttää jos siitä ei tykkää. Mantelimaa ympärivuotisine joulukarnevaaleineen on oikea painajainen ja isot pisteet Supiselle mokoman kauhukartanon luomisesta.

Kirja oli taitavasti kirjoitettu ja tykkäsin kovasti Supisen tyylistä. Tarina sinänsä ei ollut kovin hauska ja oli paikoittain todella synkkä, mutta se oli kirjoitettu minuun uppoavalla huumorilla. 

Mantelimaa oli loukannut perustamisestaan asti kansan käsityksiä joulusta. Jonne J. Halkion epämääräisestä menneisyydestä, mahdollisesta osallisuudesta Kyykkään verijouluun ja talousrikosepäilyistö oli kohistu aina paljon. Äänekkäintä kritiikkiä oli tullut maallistuneilta kansanosilta, niiltä joiden omat joulut olivat jonkinlainen keitos suvulta, kristikunnalta ja telkkarista omaksuttuja perinteitä. Jonne J. Halkion ympärivuotiset joulubakkanaalit olivat saaneet heidät ymmärtämään omien joulujensa hillityn arvokkuuden.

Kirkkojouluja viettävät ihmiset eivät edes vaivautuneet vastustamaan Mantelimaata. Paikan nimittäminen syntiseksi tai maalliseksi olisi vähän kuin olisi sanonut, että meri on liian märkä.

(s. 206-207)

Omaksi suosikikseni nousivat vähän yllättäen Keke, Felix ja Lila. Lila on Mollin ja Keken vanhempi tytär, joka on fiksu, vastuuntuntoinen ja seikkailunhaluinen. Lapsihahmot ovat monesti ärsyttäviä, mutta Lilasta (ja Rosasta) pidin. Keke on Mollin mies, joka on suurimman osan ajasta koomassa. Jotenkin hän onnistui voittamaan minut puolelleen olemalla tavallinen, ystävällinen mies, jolla käy uskomattoman huono tuuri jouluvalojen kanssa. Felix puolestaan on Jonnen uusi oikea käsi, numeroilla ja verotiedoilla leikkivä nuori mies, jonka moraali on toisinaan kateissa. Hänen menneisyytensä liittyy yllättäen ja kummankaan sitä tietämättä Mollin menneisyyteen. 

Plussana mainittakoon, että Felix tykkää miehistä eikä kukaan tee hänen seksuaalisuudestaan numeroa. Se vain on. Samaan plussaan lisään Mollin pienen hairahduksen toisen naisen sänkyyn, jos kohta sen jutun loppu ja Mollin "joo siis olen täysin hetero (etenkin se tapa jolla kuolaan tisseillesi on!)" -tylytys olivat pettymyksiä. Siis sikäli, että toivoin onnellista loppua sillekin suhteelle vaikka se toivotonta olikin. Mollin hahmolle se oli aika järkeenkäyvää.

Harmi, että kirjan loppu tuntui vähän keskeneräiseltä. Olisin kaivannut enemmän selitystä Nukentekijälle, ja muutenkin loppu tapahtui turhan nopeasti. Silmänräpäys ja kaikki oli ohi aika sekavissa tunnelmissa. Kaksi viimeistä kappaletta olivat tosin hienoja, ongelmani olikin niitä edeltävien kanssa. Tykkäsin kirjasta todella paljon tuota loppua lukuun ottamatta ja olenkin tyytyväinen siihen, että luin sen lähempänä joulua enkä silloin kun sen ensimmäistä kertaa näin.

Luettu myös mm.

Amman lukuhetki, Mari A:n kirjablogi sekä Lillin kirjataivas

Haasteet

- 50 kategoriaa - 45. a book set during Christmas

- I Spy - 17. elements