Käyn miltei päivittäin Hietsun kirpputorilla. Kirjojen ostamiseen arkipäivät ovat parhaita, sillä silloin suurin osa myyjistä myy omia tavallisia tavaroitaan ja kirjojaan. Sitä kautta myös hinnat ovat kohtuulliset, tavoittena kun on päästä eroon itselle tarpeettomasta tavarasta. Tosin tutkiessani maassa olevan kirjalaatikon sisältöä hankalasti kyykistyneenä (kirpparireissulle ei kannata lähteä lyhyellä hameella) epäilen tätä tavoitetta. Onneksi monet myyjät laittavat kirjat hyvin esille.
Useimmiten palaan kotiin tyhjin käsin. Kirjoja on toki ollut myynnissä, paljonkin, ja niitä on tarjottu sanoilla "Tästä hyvää/kivaa kesälukemista". Eniten on tarjolla pohjoismaisia dekkareita ja jonkin verran klassikoita. Valikoima on aina sattumanvaraista ja juuri siitä pidän. Ei koskaan tiedä, mitä kirjoja löytää!
Eilen ostin kolme kirjaa.
Olen tyytyväinen siihen, että sain kirjantuoksuisen Ruusun nimen luettavakseni. Sujata Masseyn Rei Shimara ja zen-temppelin arvoitusostin puhtaasti viihdelukemiseksi.
Sunnuntaina tuli SVT2:lla dokumentti Harper Leestä. Hänen kirjansa Kuin surmaisi satakielen on yksi vaikuttavimmista kirjoista, joka on julkaistu. Mustien kansalaisoikeuksien käsittely lapsen näkökulmasta avasi silmiä USA:ssa. Kirjaa luetaan edelleen paljon etenkin maissa, joissa rotusorto on vallinnut - tai vallitsee.
Luin kirjan 10-vuotiaana ja olin liian nuori, tietämätön ja kokematon ymmärtääkseni kirjan kaikkia ominaisuuksia. Jopa kirjan nimen ymmärtäminen oli 10-vuotiaille aivoilleni mahdoton tehtävä. Silti kirja valloitti, kauhistutti ja jäi mieleen erinomaisen hyvänä kirjana. Kirjana, jonka luin ja luen yhä uudelleen.
10-vuotiaana saamani Kuin surmaisi satakielen on risaiseksi luettu, sivut ovat irti ja niitä jopa puuttuu. Sellainen hankaloittaa huomattavsti lukukokemusta. Pitkään olin harkinnut uuden kirjan ostamista, mutta vasta SVT2:n dokumentti vakuutti minut. Tarvitsen kirjasta myös lukukelpoisen kappaleen! Nyt on.