36. Casablanca (1942)

Humphrey Bogart on kyllä niin hassu nimi, kuten totesin jo aikaisemmin katsottuani Treasure of Sierra Madre -elokuvan. Ei nimi miestä pahenna jos ei mies nimeä. Tässäkin elokuvassa Humphrey tekee nimestään huolimatta ihan vakavan roolin.

Naispääosassa elokuvassa nähdään hätkähdyttävän kaunis Ingrid Bergman. Katsokaapa vaikka tästä tätä haikeissa tunnelmissa hyräilevää kaunotarta:


"You must remember this, A kiss is just a kiss, a sigh is just a sigh. The fundamental things apply, As time goes by."

Elokuvassa on romantiikkaa ja jännitystä, kaunista musiikkia ja haikeutta. Elokuva on kaunis ja mielenkiintoinen. En kuitenkaan ymmärrä, mikä tästä tekee niin hienon, että se on päässyt pronssisijalle AFI:n listalla ja että IMDb:ssä tämä on saanut 8.7 tähteä. Onko Casablanca todellakin elokuvahistorian kolmanneksi paras elokuva?

INFOLOOTA
Casablanca

Ohjaus:
Michael Curtiz

Pääosissa:
Humphrey Bogart
Ingrid Bergman

AFI:n sija 3.
IMDb:n sija 25.
IMDb:n arvio 8.7

Kuva Wikipediasta

35. A Streetcar Named Desire (1951)

Kun elokuvalle paiskataan näin erikoinen nimi, on vaikea tehdä mitään järkeviä arvauksia leffan aihepiiristä tai juonesta ennakolta. Nimi tuntui pitkään kovin kaukaa haetulta ja tuulesta temmatulta. Nimelle tulee kuitenkin ihan järkevä selitys, tai ainakin viittaus siihen mistä nimi on elokuvalle temmattu. Kysehän on kuitenkin kuvainnollisesta hyppäämisestä "Viettelysten vaunun" kyytiin.

Elokuvassa Blanche tulee siskonsa Stellan luokse vierailulle. Sisarukset ovat viimeiset rippeet ennen voimissaan olleesta plantaasin omistaneesta perheestä. Nyt omaisuutta ei enää ole. Stella elää köyhissä oloissa avioliitossa rahvaanomaisen puolalaistaustaisen miehen kanssa. Liitto ei ole erityisen ruusuinen. Elokuvan kuuluisin kohtaus onkin vaimoaan ikkunan alla epätoivoissaan huutava Stanley.


"Hey Stellaaaaaaaa!"

Tykkäsin tästä elokuvasta. Oli mielenkiintoista nähdä Marlon Brando nuorena miehenä sekä Vivien Leigh jossain muussa elokuvassa kuin Tuulen viemässä. Vivien tekee hienon roolityön tässä elokuvassa. Hänen keimailuaan ja flirttailuaan on mukava seurata.

Naisten mekot olivat ihastuttavia, vaikka mustavalkoisesta elokuvasta ei voinutkaan päätellä millaisia leningit todella olivatkaan. Blanchen matka-arkku lipastomaisine lokeroineen näytti niin upealta, että haluan sellaisen itsekin. Ei tosin kovin käytännöllinen matkustamisen kannalta, mutta ehkäpä pienenä vaatekaappina makuuhuoneessa...

INFOLOOTA
A Streetcar Named Desire / Viettelysten vaunu

Ohjaus:
Elia Kazan

Pääosissa:
Vivien Leigh
Marlon Brando
Kim Hunter

AFI:n sija 47.
IMDb:n sija 224.
IMDb:n arvio 8.0

Kuva Wikipediasta

31.&32. Tuntematon sotilas (1955&1985)

Itsenäisyyspäivää juhlistin tänä vuonna katsomalla molemmat urakkalistan Tuntematon sotilas -elokuvat. 1955 valmistunut Edvin Laineen versio on Suomalaisen listan ykkössijalla ja Rauni Mollbergin 1985 valmistunut versio on sijalla 39. Molemmat ovat mukana myös Kotimaisen elokuvan Top 10 -listalla.

Tuntemattoman sotilaan esitysajan ympärillä oli tänä vuonna kohua ja kuohuntaa. Laineen versio todettiin liian raa'aksi lapsikatsojille, joten sen esitysaikaa piti siirtää kolmella tunnilla. Minulle asialla ei oikeastaan ollut mitään väliä, mutta ymmärrän kyllä kohinan molempia puolia. Elokuva on näytetty joka itsenäisyyspäivä vuodesta 2000 lähtien, joten onhan se jo perinne. Muistan kuitenkin itse kuinka Lehdon kuolema järkytti minua, kun näin elokuvan pienenä. En voinut ollenkaan käsittää tapahtumaa silloin.

Elokuvahan perustuu Väinö Linnan kirjaan. Mainittakoon tämä siltä varalta, että tämä asia ei ole itsestäänselvää. Luin kirjan viime vuonna ja katsoin Laineen elokuvaakin vähän puolihuolimattomasti. Laineen verisio tarinasta on hyvin uskollinen alkuperäisteokselle. Mollbergin versiosta taas mietin, että jos ei olisi lukenut kirjaa tai katsonut vanhempaa elokuvaa, saisiko leffasta yhtään mitään irti? Molbergin versio on jotenkin haahuileva eikä siinä meinaa saada otetta tarinasta. Itseasiassa tämä uudenpi versio oli niin puuduttavan pitkä, että menin nukkumaan ennen kuin se loppui. Ei vaan pystynyt enää.

Laineen versio tarinasta on varsinainen komedia verrattuna Mollbergin vakavaan ja ilottomaan kerrontaan. Ehkä uudempi on realistisempi tai sitten ei. Nauru ja huumori ovat ihmisillä tärkeitä selviytymiskeinoja pahoissa paikoissa, joten sotilaat osaavat varmasti heittää huulta ja iloita menipä tilanne vaikka kuinka ankeaksi. Mollbergin näyttelijäkaartista löytyy toki Pirkka-Pekka Petelius, ja se jo sinänsä on melkeinpä huumoria. Vaikea sulattaa häntä vakavassa roolissa.

Metsässä rämpivät ja Jumalaan turvaavat sotilaat saivat minut pohtimaan paria asiaa. Mitäs jos meillä olisi nykypäivänä sota. Miten maallistuneessa ja ateistisessa maassa sotilaat tsemppaavat itseään hyökkäykseen? Jos kuolema on vain kaiken loppu, mikä saa laittamaan itsensä likoon ja tarttumaan aseisiin? Entäs kun kaikki kaupungissa ikänsä eläneet miehet lähetettäisiin sinne metsään, miten ne siellä pärjäisivät? Kuolisivat kulttuurishokkiin ennen kuin ehdittäisiin edes rintamalle.

Kirja peittoaa molemmat elokuvat. Eivät kaikki tykkää kyllä kirjastakaan.

PS: Kyllä se Rokka vaan on kova jätkä.

INFOLOOTAT

Tuntematon sotilas

Ohjaus:
Edvin Laine

Pääosissa mm.
Heikki Savolainen
Reino Tolvanen
Åke Lindman
Kaarlo Halttunen
Leo Riuttu

HS:n sija 1.
IMDb:n arvio 7.6

Tuntematon sotilas

Ohjaus:
Rauni Mollberg

Pääosissa mm.
Risto Tuorila
Pirkka-Pekka Petelius
Paavo Liski
Pauli Poranen

HS:n sija 39.
IMDb:n arvio 7.2

Kuvat Wikipediasta

29. All about Eve (1950)

Elokuva kertoo Evestä, nuoresta tytöstä joka idoloi suurta tähteä, upeaa näyttelijätärtä nimeltä Margo Channing. Tavallaan molemmat naiset ovat elokuvassa pääosassa, vaikka nimi viittaakin Even olevan merkittävämmässä osassa.

Tämä elokuva on hyvä osoitus siitä, miten helposti naiset höynäyttävät miehet toimimaan haluamallaan tavalla. Mies, älä luota varauksetta tähtikirkkaina loistaviin viattomiin silmiin!

Mukaansa tempaava ja hauska elokuva. Pidin tästä kovasti ja uskallan tätä suositella muillekin.

Margoa on ilo seurata ja hänelle on kirjoitettu paljon hyviä vuorosanoja.

Margo: I don't see why she hasn't given Addison heartburn.
Bill: No heart to burn!
Margo: Everybody has a heart - except some people.

Elokuvassa nähdään myös pienessä sivuroolissa Marilyn Monroe. Myös hänellä on varsin hupaisaa dialogia, joskaan ei kovin paljoa.

Infoloota

All about Eve/ Kaikki Eevasta

Ohjaus:
Joseph L. Mankiewicz

Pääosissa:
Bette Davis
Anne Baxter

IMDb:n arvio 8.4
IMDb:n sija 93.
AFI:n sija 28.

Kuva Wikipediasta

27. Mr. Smith Goes to Washington (1939)

Pienet isojen hampaissa. Korruptiota ja juonittelua. Voittaako oikeus?

Kohtalon oikusta (kirjaimellisesti, kolikon heiton tuloksena) Herra Smith valitaan senaattoriksi. Isoilla kihoilla on suuria suunnitelmia, ja toivoa sopii, että Smith ei aiheuta harmeja. Soppahan siitä syntyy ja Smith päätyy viivyttämään erottamistaan koskevaa äänestystä pitämällä parlamentissa vuorokauden pituisen puheen. Hurjaa. Ääni on kyllä käheä puhumisesta, mutta valitettavasti väsymyshysteriasta ei ole merkkejä. Luulisi moisen valvomisen ja puhumisen jälkeen edes vähän kikatuttavan.

En ollut otollisella tuulella keskittymään elokuvan kerrontaan, joten tämä ei tehnyt minuun suurta vaikutusta. Laiskana sunnuntai-iltapäivänä pitäisi ehkä katsoa jotain vauhdikkaampaa ja eloisampaa, eikä poliittisissa piireissä pyörivää elokuvaa. Tuntui, että tästä olisi voinut tiivistää aika paljon ja silti olisi jäänyt ihan riittävästi katsottavaa.

Sain kuitenkin tästä irti jotakin. Nautin erityisesti hauskasta hattukohtauksesta, joka on mielestäni hyvin erikoinen. Päähenkilö pyörittelee hermostuksissaan hattuaan, vaihtaa sitä kädestä käteen ja tiputtaa jopa lattialle. Vaikka hän koko ajan keskustelee muiden huoneessa olioiden kanssa, seuraa kamera vain ja ainoastaan hattua.

Toinen mielenkiintoinen juttu oli seurata toimittajien työtä. Varsinkin kun "vapaa lehdistö" ei ollutkaan kovin vapaa painamaan totuutta. Kuinka helposti kansa onkaan valtaa pitävien riepoteltavissa...

Infoloota
Mr. Smith Goes to Washington /Mr. Smith lähtee Washingtoniin

Ohjaus:
Frank Capra

Pääosassa:
James Stewart

AFI:n sija 26.
IMDb:n sija 108.
IMDb:n arvio 8.4

Kuva Wikipediasta

24. Some Like It Hot (1959)

Kun köyhä muusikkokaksikko sattumalta todistaa mafian suorittaman teloituksen, alkaa pakomatka etelän lämpöön vaikuttaa oikein mukavalta ajatukselta. Edessä onkin opettavainen sukellus toisen sukupuolen elämään:

"Will you look at that! Look how she moves! It's like Jell-O on springs. Must have some sort of built-in motor or something. I tell you, it's a whole different sex! "

Oikein viihdyttävä ja mukaansatempaava pätkä. En oikeastaan edes ehtinyt huomata, että tässä oli mukana Marilyn Monroe, niin hyvin elokuva piti otteessaan. Eräässä monologin pätkässä Marilyn oli kyllä loistava. Silmät säihkyivät ja siristelivät, koko naama loisti ja tekstiä tuli solkenaan. Tykkäsin.

Enemmän kuitenkin nautin pääosamiesten toilailuista ja keskusteluista. Sehän se on parasta huumoria, kun miehet pukeutuvat naisiksi, vai mitä?

"But, you're *not* a girl! You're a *guy*, and, why would a guy wanna marry a guy?"

Näppärää dialogia ja paljon hauskuutusta. Todellinen hyvän mielen elokuva. Tästä saisi varmasti mielenkiintoisen esseen jollekin naistutkimuksen kurssille, jos katsoisi tarkkaan sillä silmällä. Nyt panin merkille vain muutamia sukupuoliseikkoja, jotka tuotiin esille niin ilmiselvästi.

INFOLOOTA

Some Like It Hot /Piukat paikat

Ohjaus:
Billy Wilder

Pääosissa:
Marilyn Monroe
Tony Curtis
Jack Lemmon

AFI:n sija 22.
IMDb:n sija 85.
IMDb:n arvio 8,4

Kuva Wikipediasta

23. The General (1927)

Olen aikasemmin katsonut lähinnä Charlie Chaplinin mykkäelokuvia, ja muut äänettömän ajan taiteilijat ovat jääneet minulle tuntemattomiksi. Nyt on kuitenkin yleissivistystä paikattu Buster Keatonin elokuvalla The General.

Elokuva herätti minussa saman tunteen kuin lukuisat kirjat viime vuonna: Mahtavaa, että aloin tällaiseen urakkaan, sillä muutoin en olisi ikinä päässyt nauttimaan tästä. Tuskinpa nimittäin olisi halunnut tätä erityisesti katsoa, ellei elokuva olisi mukana listalla.

Vaikka tarinan taustalla ovat sekä rakkaussuhteen kiemurat että amerikan yhdysvaltojen sisällissota, on kyseessä hyväntuulinen komedia. Suosittelen vaikkapa sadepäivän ratoksi näin syksyllä. Varmasti piristää mieltä.

Minä tykkäsin myös elokuvan musiikista. Koetin etsiä siitä pätkää liitettäväksi blogiin, mutta löysinkin koko elokuvan ladattuna Youtubeen! Voit katsoa sen tästä:





INFOLOOTA

The General /Kenraali

Ohjaus:
Clyde Bruckman
Buster Keaton

Pääosissa:
Buster Keaton
Marion Mack

AFI:n sija 18.
IMDb:n sija 123.
IMDb:n arvio 8,3

Kuva Wikipediasta

21. Double Indemnity (1944)

Rakkautta ensi silmäyksellä, ja kuinka sitten kävikään? Kohtalokkaan naisen kynsissä mies tunnetusti tekee mitä tahansa. Elokuva kertoo vakuutuksia myyvästä miehestä ja kotirouvasta, joka tahtoisi ottaa miehelleen henkivakuutuksen. Tämän verran uskallan juonesta kertoa, koska nämä asiat palajstuvat jo ihan elokuva alussa.

Elokuvan suomennettu nimi paljastaa mielestäni vähän liikaa, koska se kertoo heti kenellä elokuvan henkilöistä ei ole aivan puhtaat jauhot pussissaan. Muuten tarina miellyttää varmasti dekkareista ja murhamysteereistä nauttivia katsojia.

Hihii, en voi olla nauramatta näille mustavalkoisen ajan suutelukohtauksille. Hieman erilainen tyyli kuin nykyleffoissa. Tiukasti suu suppuun ja jämäkkä ote naisen olkavarsista. Sitten piukka muisku kaikki lihakset jännittyneinä. Näyttää lähinnä kivuliaalta!

Pidin tästä elokuvasta, mutta koska leffa perustuu kirjaan, en voi olla pohtimatta kuinka hyvä tuo kirja mahdollisesti onkaan? Pitää lisätä se luettavien kirjojen listalle.

INFOLOOTA

Double Indemnity/
Nainen ilman omaatuntoa

Ohjaus:
Billy Wilder

Pääosissa:
Fred MacMurray
Barbara Stanwyck
Edward G. Robinson

AFI:n sija 29
IDMb:n sija 57
IDMb:n arvio 8,5

Kuva Wikipediasta

20. Dr. Strangelove (1964)

Otsikkoon mahtui vain lyhyt osa elokuvan nimestä. Kokonaisuudessaan nimi on Dr. Strangelove or: How I Learned to Stop Worrying and Love the Bomb. Sinänsä outo nimihirviö elokuvalle, joka perustuu lyhyesti ja ytimekkäästi nimettyyn Red Alert -kirjaan. Nimi kummastuttaa siksikin, että "Tohtori Outolempi" ei edes ole erityisen suuressa roolissa elokuvan tapahtumissa.

Pääosia kahmii itselleen näyttelijä Peter Sellers, joka esiintyy kolmessa varsin erilaisessa roolissa. Juuri katsomani Sierra Madren aarteen tapaan naisroolit olivat elokuvassa vähäisiä. Dr. Strangelovessa muutamia vuorosanoja sai bikiniasuinen hempukka, joka puhui puhelimessa. Elokuvan parhaat ja hauskimmat dialogit käytiinkin puhelimessa.

Nippeliyksityiskohta: Pienessä roolissa nähdään ja kuullaan Darth Vaderin äänenäkin tunnettu James Earl Jones. Mahtava ääni. Tykkään!

Hauska pätkä uhkaavasta maailmanlopusta. Onko lähenevästä tuhosta koskaan irronnut näin monia nauruja? AFI:n parhaiden komedioiden top 100 -listalta tämä elokuva onkin saanut ansiokkaan kolmannen sijan.

Infoloota

Dr. Strangelove/ Tohtori Outolempi eli: kuinka lakkasin olemasta huolissani ja opin rakastamaan pommia

Ohjaus:
Stanley Kubrick

Pääosissa:
Peter Sellers
George C. Scott
Sterling Hayden

AFI:n sija 39
IMDb:n sija 38
IMDb:n arvio 8,6

Kuva Wikipediasta

19. The Treasure of the Sierra Madre (1948)

Humphrey Bogart on niin hassu nimi, että voiko sellaisella esiintyä muussa kuin komediassa tai lasten animaatiossa? Noh, Sierra Madren aarre ei ole kumpaakaan, vaan traaginen kertomus köyhän miehen halusta päästä kiinni leivän syrjään. Rikkauksien tavoittelu uhkaa kuitenkin rappioittaa rehdin pummin. Elokuva antaa aihetta pohdinnalle: Kuinka pitkälle sinä olisit valmis menemään rikastumisen toivossa?

En ollut aluksi ihan selvillä tapahtumien ajankohdasta. Naisten lyhyet hameet vähän kummastuttivat, mutta olihan tapahtumapaikkana Meksiko, missä muoti on voinut olla hyvinkin toisenlaista kuin vaikkapa ameriikassa. Wikipediatarkastus varmisti, että tapahtumat sijoittuvat 1920-luvulle. Mainittava on vielä se seikka, että elokuvassa ei ole ainokaistakaan merkittävää naisroolia. Testosteroni jyllää, eikä naisille anneta suunvuoroa.

Kulttuurien kohtaamisen seuraaminen antaisi aihetta monenlaisiin antropologian esseisiin, ja valkoisen miehen "ylivertaisuutta" voisi tarkastella ja arvioida monesta vinkkelistä. Tapahtumapaikkojen kuumuus ja viidakon villeys välittyivät katsojalle hyvin, vaikka alkupuolen trikkikuvapätkät olivatkin nykyaikaisiin tehosteisiin tottuneelle huvittavia. Myös tappelukohtaus oli realistisen oloista nujakointia, verrattuna nykyaikaisiin mätkimispätkiin, joissa kehenkään ei oikeastaan edes satu.

Elokuva ei ole juoneltaan niin suoraviivainen, kuin voisi aluksi kuvitella. Yllätyksiä ja käänteitä on riittämiin pitämään mielenkiintoa yllä.


Infoloota

The Treasure of the Sierra Madre/ Sierra Madren aarre

Ohjaus:
John Huston

Pääosissa:
Humphrey Bogart
Walter Huston
Tim Holt

AFI:n sija 38
IMDb:n sija 75
IMDb:n arvio 8,5

Kuva wikipediasta

18. Tähdet kertovat komissario Palmu (1962)

Hupsista keikkaa! Katselin tuossa tuota leffalistaa vähän sillä silmällä, että mitäpä sitä katsoisi seuraavaksi. Yllätys oli suuri, kun huomasin listalla Tähdet kertovat komissario Palmu -elokuvan. Juurihan se tuli töllöstä ja näin sen ihan sattumalta ja lähes kokonaan! Alusta jäänyt pieni pätkä tuskin haittaa, sillä olenhan toki nähnyt tämän aikaisemminkin.

Komissaario Palmut ovat sellaisa lapsena moneen kertaan nähtyjä elokuvia, joihin ei tietenkään kyllästy ja joista ei kuitenkaan näin aikuisena muista ihan kunnolla että millainen se juoni olikaan.... ja kukas olikaan syyllinen! Kestävät katsomisen vähintäänkin kerran vuosikymmenessä.

Parasta elokuvasa on tietenkin ihana Matti Ranin. Hauska yksityiskoha on myös, kuinka silmiinpistävästi Esko Salminen on Tauno Palon näköinen.

INFOLOOTA:

Tähdet kertovat Komissario Palmu

Ohjaus Matti Kassila

Pääosissa:
Helge Herala
Leo Jokela
Aino Mantsas
Matti Ranin

IMDb:n arvio 7.2
HS:n sija 41.

Kuva Wikipediasta

16. Valkoiset ruusut (1943)

Kuka lähettää salaperäisiä valkoisia ruusuja kirjalija Arvo Helavallalle tämän jokaisena syntymäpäivänä? Kuka on tämä salainen ihailija, ja miksi ruusuja ei enää saavukaan kirjailijan 50-vuotissyntymäpäivänä?

Valkoiset ruusut on kurkistus 1900-luvun alun kaupunkilaisväen seurusteluelämään ja ns. pelimiesten elämäntapaan. Esiaviollista seksiä ja yhdenyönjuttuja on ollut jo ennen 1960-lukua vapaan rakkauden sanomineen. Elokuvassa annetaan huomiota myös syntyvyyden säännöstelylle ja aviottomille lapsille. Kun ottaa huomioon elokuvan ilmestymisvuoden, on pakko pitää tätä ajatuksia nostatavana ja yhteiskuntaa ja keskustelua herättelevänä.

Nämä Tauno Palon viikset ja hiusmalli muistuttivat minusta kovasti eräästä tunnetusta rakkauselokuvasta tutun Clark Gablen tyyliä.

Alla olevassa kuvassa viikset eivät näy yhtä hyvin, mutta verratkaapa.

Elokuva oli positiivinen yllätys. Tarina etenee mukavasti, kerrontatapa vetää mukaansa ja näyttelijät tekevät työnsä hyvin ja uskottavasti. Joskin alussa Helena Kara näyttää vähän turhan vanhalta teinitytöksi. Tapahtumapaikoista näyttelijän kotitalo on paras. Mahtavat suuret ikkunat ovissa. Komean näköistä!

INFOLOOTA
Valkoiset ruusut

Ohjaus:
Hannu Leminen

Pääosissa:
Tauno Palo
Helena Kara

Ilmestynyt 1943

HS:n sija 57

Kuva wikipediasta

11. Prinsessa Ruusunen (1949)

Kun näin tämän elokuvan pikkutyttönä, kokemus oli niin kiehtova, että monta mielikuvaa elokuvasta on säilynyt aikuisiälle saakka. Pienenä oli niin jännittävää, kun prinsessan ikäinen pieni tyttö kasvoi vanhaksi mummuksi kylässä hoviväen nukkuessa linnassa kaikkien unohtamana. Silloin kummastelinkin, että kuinka kukaan elää 115-vuotiaaksi. En ollut pienenä osannut kummastella elokuvassa kohtausta, jossa Ruusunen 5-vuotissyntymäpäivänään toivoo niin kovasti olevansa jo 15-vuotias, että ajanpyörä pyörähtää 10 vuotta eteenpäin ja prinsessa kasvaa isoksi.

Satu Ruususesta on (tietenkin) minulle tuttu. Luin hiljattain Grimmin satuja, joiden joukossa tämäkin klassikkosatu on. Siksipä voin myös tällä elokuvalla osallistua Lue kirja katso elokuva -haasteeseen. Pienenä minulla oli satukasetilla Prinsessa Ruusunen kuunnelmana. Jo sieltä on painunut mieleen kohtaus, jossa palveluspoika meinaa saada korvapuustin juuri hoviväen nukahtaessa, ja saakin rangaistuksensa sata vuotta myöhemmin. Kohtaus on omana muunnelmanaan mukana myös elokuvassa.

Elokuva on pääpiirteissään melko uskollinen alkuperäiselle sadulle, vaikka tarinaan on lisätty kaikenlaista extraa kuten läheisen kylän asukkaat, ja veikeän hoviväen rooli on merkittävämpi. Persoonallisena hovineitinä nähdään Siiri Angerkoski! Räikein eroavaisuus alkuperäiseen tarinaan löytyy tarinan loppupuolelta, jossa prinssin on taisteltava linnaa vartioivaa jättiläishämähäkkiä vastaan päästäkseen etsimään nukkuvaa prinsessaa.

Elokuvasta tuttu Prinsessa Ruususen häämarssi on suosittu häämarssi suomalaisissa häissä. Kuinkakohan moni kappaleen omiin häihinsä valinneista on nähnyt tämän elokuvan?

INFOLOOTA:
Prinsessa Ruusunen

Ohjaus:
Edvin Laine

Pääosissa:
Aarne Laine
Tuula Usva
Mirjam Novero
Annika Sipilä

Ilmestynyt 1949
HS:n listan sija 46
IMDb:n arvio 6.4

Kuva Wikipediasta

9. Sunrise (1927)

Sunrise: A song of two humans (Auringonnousu) on koko leffaurakan toiseksi vanhin elokuvateos. Arvelin elokuvan päässeen listalle lähinnä ikänsä vuoksi, enkä odottanut ennalta siltä paljoa. Virhe! Elokuva on mitä mainioin ja teki minuun vavahduttavan vaikutuksen. Uskallan suositella tätä lämpimästi.

Elokuva on kolmiodraama maalla asuvasta pariskunnasta ja kaupunkilaisheitukasta, joka koettaa napata miehen itselleen keinoja kaihtamatta. Tämä saattaa kuulostaa aika mälsältä alkuasetelmalta, mutta elokuvasta ei jännitystä puutu.

Näin helmikuisin saamme Suomessakin nauttia suorasta Oscargaalalähetyksestä. Ajankohtaan osuvasti mainittakoon, että Sunrise on historiallisesti ensimmäinen parhaan elokuvan Oscarin voittaja. Yhteensä elokuva on palkittu kolmella Oscarpalkinnolla. Ihan siis yleissivistyksen kannalta jokaisen leffafriikin must see.

INFOLOOTA:

Sunrise: A song of two humans /Auringonnousu

Ohjaus: F.W. Murnau
Pääosissa:
George O'Brien
Janet Gaynor
Margaret Livingston

Ilmestynyt 1927
AFI:n sija 82
IMDb:n sija 160
IMDb:n arvio 8.4

Kuva Wikipediasta

7. Duck Soup (1933)

Kuuluisat Marxin veljekset ja ankkakeitto! Tässä minulle entuudelta tuntemattomassa leffassa kaaos valtaa Freedonian valtakunnan, kun presidentin tointa alkaa hoitaa eksentrinen herra Firefly. Naapurimaa Sylvanian lähettämät vakoojat tuovat lisää tuulta purjeisiin ja koomisten kommellusten soppa alkaa.

Dialogi on toki vitsikästä, mutta juttuja luetellaan kuultavaksi sellaisella tasapaksulla tahdilla, että ainakin näin 80 vuotta myöhemmästä vinkkelistä moinen panee epäilemään näyttelijöiden lahjakkuutta. Ehkä noihin aikoihin vuorosanat vain on ladeltu tuohon tapaan, siitä en voi olla varma kun näitä vanhoja elokuvia on tullut katsottua vasta niin vähän. Välillä näyttelijät ryhtyvät lauluun, joten mukana on vivahdus musikaalia.

Elokuvan viihdyttävin hetki on peilikohtaus, jossa presidentti Firefly luulee katsovansa peiliin, mutta oikeasti häneksi pukeutunut naapurimaan vakooja vain matkii hänen liikkeitään oviaukossa. Hahaa! Oivaa ja viihdyttävää!

Yksi kysymys jäi minua vaivaamaan. Miksi katukauppiasta kiusattiin? Aika ilkeää! Moinen ei minua naurata.

INFOLOOTA:

Duck Soup
Ohjaaja: Leo McCarey
Pääosissa:
Groucho Marx,
Harpo Marx,
Chico Marx,

Ilmestynyt 1933
AFI:n sija 60
Ei IMDb:n TOP 250:ssä
IMDb:n arvosana 8.1


Kuva Wikipediasta

6. Pojat (1962)

Boys will be boys. Pojat on poikia. Olenhan toki nähnyt tämän elokuvan parikin kertaa joskus pienenä, mutta silti (tai juuri siksi) katsomiskokemus oli nyt isona mielenkiintoinen. Alkuperäistä kirjaa en ole lukenut, mutta viimeisin kosketukseni tarinaan on keväältä 2005, kun näin tästä musikaalisovelluksen Madetojan lukion musikaalikurssilaisten esittämänä. Kun nyt huomasin, että Yle Teema tarjoaa elokuvan katsottavakseni, en tietenkään jättänyt tilaisuutta väliin. Muistikuvat tarinasta kuitenkin olivat edellisistä katsomiskerroista huolimatta hyvin hatarat.

Tarinassa seurataan Raksilan ja Tuiran -kaupunginosien poikajengien kolttosia ja yhteenottoja jatkosodan aikaisessa Oulussa. Keskiössä on Vesa-Matti Loirin esittämä Jake. Inhoan sanaa "kasvutarina", mutta tässä yhteydessä sitä on melkein pakko käyttää. Sota-ajan pikkupojat kasvavat nuoriksi tarkkaillen, kuinka saksalaiset sotilaat riiaavat suomalaisneitoja. Loppukohtaus on suorastaan legendaarinen ja se onkin tehnyt minuun suuren vaikutuksen jo pikkutyttönä sen ensi kertaa nähdessäni.

Parasta antia elokuvassa minulle henkilökohtaisesti oli Oulun murteen kuunteleminen ja tutunoloisten paikkojen näkeminen. Onhan Oulu minulle tuttu paikka, vaikka ei kotikaupunkini olekaan koskaan ollut. Tällainen tuttuus elokuvassa toi lisämielenkiintoa elokuvan katselemiseen.

Sitten vielä yksi sivuhuomautus. Turhapuron appiukko ja Uuno ovatkin tavanneet jo Vesa-Matti Loirin uran alkumetreillä, sillä myös Tapio Hämäläisellä on osansa tässä elokuvassa. Viime aikoina on tullut katsottua niin paljon Muumilaakson tarinoita, että Hämäläinen on tuttu lähinnä Hemulin roolista. Jännä nähdä hänet siis toisenlaisessa kontekstissa.

INFOLOOTA:
Pojat /Grabbarna /Boys
Ohjaus: Mikko Niskanen

Pääosissa:
Vesa-Matti Loiri
Pentti Tarkiainen
Liisa Nevalainen
Kauko Helovirta

Ilmestynyt 1962
HS:n sija 11.
IMDb:n arvosana 7.2

Kuva Wikipediasta

5. Tulitikkuja lainaamassa (1938)

Kuinka pitkäksi voi venähtää tulitikkujen lainausreissu, kun matkaan tulee monta mutkaa ja kommervenkkiä? Kuinka monta väärinkäsitystä saadaan aikaan, kun juoruja levitetään suusta suuhun samalla vähän liioitellen? Vastaus: Riittävän, mutta ei liikaa. Katsoja viihtyy, mutta ei ehdi kyllästyä. Tämä on oikeasti hauska pätkä ja juoni vei mukanaan. Huomasin ihan jännittäväni sydän tykyttäen, että miten niiden tulitikkujen kanssa käy!

Olen aivan innoissani siitä, millaisia aikaikkunoita menneisyyteen tällaiset vanhat elokuvat ovatkaan. Kahvin ryystämistä lautaselta, hevospeleillä ajelua, leivän tekoa leivinuunissa ja pannukahvia. Puhumattakaan veikeistä vaateparsista. Saatan helposti kuvitella mummuni mukaan noihin maisemiin noin 11-vuotiaana tyttösenä, millainen hän elokuvan valmistumisen aikaan oli.

Elokuvassa nähdään pienehkössä roolissa Siiri Angerkoski. Siirihän tunnetaan myöhemmin Pekka Puupään vaimona, äkäisenä ja kaulinta heiluttavana Justiinana. Oli siis ihan hauska nähdä Siiriä erilaisessa roolissa ja vähän nuorempana ja leppoisempana.

Elokuva perustuu Maiju Lassilan (Algot Untola) julkaisemaan romaaniin vuodelta 1910. Lataa Tulitikkuja lainaamassa ilmaisena eKirjana. Elokuvasta on myös tuoreempi versio vuodelta 1980, mutta oletin listalla mainitun olevan tämä vanhempi versio.

Infoloota:
Tulitikkuja lainaamassa
Ohjaus: Yrjö Norta
T.J. Särkkä
Pääosissa:
Aku Korhonen
Uuno Laakso
Ilmestymisvuosi 1938
IMDb:n arvosana 6,7
HS:n listan sija 44

Kuva Wikipediasta

4. The Gold Rush (1925)

Kolmas kerta toden sanoo, katsoinpa siis samaan syssyyn vielä yhden Charlie Chaplinin mustavalkoisista klassikoista. Chaplin on lisännyt kertojan äänen muutamiin elokuviinsa jälkikäteen. The Gold Rush (Kultakuume) on ensimmäinen elokuva, johon Chaplin kokeili tätä uudistustekniikkaa. Katsoinkin nyt ihan mielenkiinnosta tästä elokuvasta tämän 1942 valmistetun uusintaversion.

Tuoko kertojan ääni lisäarvoa mykkäfilmiin? Ensi järkytyksen jälkeen on periaatteessa se ja sama, tuleeko selitys tapahtumista ruutuun tekstilaatikkona vai taustalta puheena. Puheessa tietysti kerrottiin vähän enemmän kuin ruutuun olisi kerralla tekstiä mahtunut, mutta onneksi tarina eteni suurimmaksi osaksi tuttuun mykkäfilmityyliin ilman liiallista selostusta. Kertomisessa parasta on tietenkin se, että homman hoitaa Chaplin itse.

Tätä elokuvaa en ole varmastikaan nähnyt aikaisemmin, mutta tässäkin on tuttuja kohtauksia mukana. Todennäköisesti niitä on näkynyt Chaplin-dokumenteissa ja muissa elokuva-alan muistelupätkissä. Ainakin tuttua on kielekkeellä keikkuvan talon sketsi ja haarukkasämpylä-tanssi. Myös kenkien syöminen vaikutti tutulta hutulta, ja sai minut miettimään kuinka hyvä idea todellisuudessa olisi keittää nälkäänsä keittoa nahkakengistä tai -vyöstä. Miten se käytännössä onnistuisi? Olisiko ruoalla mitään ravintoarvoa ja tulisiko mahanpuruja? Missä vaiheessa huomaisi, että kengät olivatkin keinonahkaa?

Tämä elokuva on kahta aikaisempaa katsomaani Chaplinin elokuvaa pelottavampi. Pyssyjen kanssa heilumista ja kirveen kera kaverin perässä juoksemista. Juttuja, jotka eivät välttämättä sovi kaikenikäisille tai heikkohermoisille katsojille. Tehosteet (Special Effects) ovat kyllä elokuvan valmistusvuosi merkille pannen hienoja. Viihdyttävä leffa.

Infoloota:
The Gold Rush / Kultakuume
Ohjaus: Charlie Chaplin
Pääosissa: Charlie Chaplin
Mack Swain
Tom Murray
Georgia Hale
Ilmestyi 1925
Uusi versio 1942
IMDb:n arvosana 8,3
IMDb:n sija 147
AFI:n sija 58

Kuva Wikipediasta

3. Pekka Puupää (1953)

Asiahan ei varsinaisesti minulle kuulu, mutta kun tämä pätkä kerran tänään tuli televisiosta, niin pitihän se katsoa. Varmasti olen nähnyt tämän joskus puoli ikääni sitten. Siitä on kuitenkin niin kauan, että hataratkin muistikuvat olivat kovin hämäriä.

Elokuvan alussa Pekan pirttihirmun maineessa oleva Justiina-vaimo lähtee sukuloimaan. Pekka ja hänen hyvä kaverinsa Pätkä mieluusti nauttisivat tästä vapaudesta juhlien ja huvitellen, mutta kun ei ole laisinkaan rahaa käytettävissä. Pitää siis keksiä tienauskeinoja. Samaan aikaan kaupungin toisella laidalla kidnapataan vauva. Kun nämä kaksi juonikuviota törmäävät yhteen, niin siitähän syntyy takuuvarma soppa.

Pekka Puupää -elokuva on hyväntuulinen ja iloinen pätkä, jossa pahiksetkaan eivät ole kovin pahoja roistoja. Nokkelia sutkauksia vilisee hahmojen puheissa vilkkaasti. Ihanan vanhanaikaisen oloisia letkauksia siihen suuntaan, että "tätä ei lopeteta vaikka liivistä lähtisi hihat!". Puheen lisäksi on ilo seurata vanhoja maisemia, autoja, vaatetusta, sisustusta ja käyttäytymistä. Hurmaavaa!

Leffassa luikautettiin useampikin laulun luritus, joten uskallan asettaa tämän varovasti musikaali-kategoriaan. Pääasiallisesti kyseessä on kuitenkin komedia. On aika hassua, että kolmesta tähän mennessä katsomastani elokuvasta tämä on jo toinen, jossa on pitkästyttävä nyrkkeilykohtaus. Kuinkahan monta niitä on vielä edessä?

Infoloota:
Pekka Puupää 1953
Ohjaus: Ville Salminen
Pääosissa: Esa Pakarinen,
Masa Niemi
Siiri Angerkoski
Tuija Halonen
Tapio Rautavaara
IMDb:n arvosana 5,4
HS:n listan sija 50
Kuva Wikipediasta

2. Modern Times (1936)

Huomaan väittäneeni mykkäelokuvan aikakauden lopuksi jo Chaplinin teosta City Lights. Yllätyinkin aika lailla, kun huomasin Modern Times (Nykyaika) -elokuvan ilmestyneen viisi vuotta myöhemmin. Faktojen tarkastus paljastikin, että Chaplin suunnitteli Modern Times -elokuvsta alunperin dialogillista äänielokuvaa, mutta totesi äänen antamisen Kulkurille olevan huono idea. Elokuva onkin mykkäelokuvan ja äänielokuvan välimuoto. Vaikka varsinainen dialogi puuttuu on mukana puhuttuja äänitteitä ja lauluja. Kuulemmepa jopa Kulkurin esittämän hienon lauluesityksen.

Laulu ei ole kuitenkaan tämä alla olevan videon Smile. Panin merkille elokuvaa katsellessani, että Smile-kappaleen melodia soi usein tapahtumien taustalla. Olen kyllä tiennytkin, että kappale on Charlie Chaplinin, mutta nyt tiedän sen liittyvän juuri Modern Timesiin. Kappaleen sanoitetun version on tehnyt tutuksi Nat King Cole, mutta ovathan sitä laulaneet useat muutkin artistit. Kappale on yksi ehdottomista suosikeistani. Haikeudessaan sydäntä sykähdyttävä.


"Smile though your heart is aching, Smile even though it's breaking. When there are clouds in the sky you'll get by."

Tässä elokuvassa vinoillaan nykyaikaiselle tehokkaalle liukuhihnatyöskentelylle ja sitä kautta myös kerrotaan teollistumisen aiheuttamista ongelmista. Tehtaiden koneet vipuineen, vempaimineen ja suurine hammasrattaineen ovat mainiota katseltavaa. Kaikki tämä on kuitenkin vain taustaa rakkaustarinalle, jota varjostavat City Lightista tuttuun tapaan taloudelliset ongelmat.

Mukava ja viihdyttävä pätkä, joka vangitsi toisinaan myös pienen tyttäreni huomion. Onneksi hän on hyvinkin liian pieni ymmärtämään vitsit, joissa Kulkuri käyttäytyi hassusti huumeiden tai alkoholin vaikutuksen vuoksi. Muuten voisin sanoa elokuvaa passeliksi koko perheen yhteiseen iltapäivään, mutta tietyssä iässä sedän nenään päätyvä valkoinen jauhe voi aiheuttaa hankalia kysymyksiä.

Infoloota:
Modern Times / Nykyaika
Ohjaus: Charlie Chaplin
Pääosissa: Charlie Chaplin,
Paulette Goddard
Ilmestyi: 1936
IMDb:n arvosana 8,5
IMDb:n sija 60
AFI:n sija 78

Kuva Wikipediasta