Kirjankansirunoutta

Ystäväni linkasi minulle vinkin Mikkelin kaupunginkirjaston sivuilta, koska tulin siitä kuulemma mieleen. Kirjaston sivuilla kerrotaan kirjankansirunoudesta. Homman ideana on koota kirjojen selkämyksistä runoja. Tämähän on suorastaan nerokasta!

Kirjastoista löytyy loputtomasti mahdollisuuksia sisäisen runoilijan vapauttamiseksi. Oman kirjahyllyn äärellä pitää jo vähän käyttää mielikuvitusta. Tämä runo syntyi kuitenkin noin minuutissa.

Ihmisyys

Ihminen, vapaus.
Sielun pitkä pimeä teehetki.
Vieraan turva. Ensimmäinen yhteys.
Pelon valtakunta.

Runoanalyysiä voi tehdä postauksen kommenttiosioon. Odotan mielenkiinnolla!

Kirjankansirunous ei ole uusi juttu. Runoja voi löytää Instagramista ja blogeista. Lumiomena-blogissa kirjankansirunoiluun haastettiin jo vuonna 2012. Nyt muutama vuosi myöhemmin minä haastan mukaan kaikki, keneltä tämä hauska juttu meni edellisellä kerralla ohi tai jotka eivät saa tarpeekseen runoilusta! Minkälaisia runoja sinun kirjahyllystäsi löytyy? Päästä luovuus valloilleen ja löydä oma sisäinen runoilijasi.

Garpin maailma (1982)

YLE Teema hemmotteli katselijoitaan hetki sitten John Irvingin maailma -dokumentilla, jonka perään näytettiin Garpin maailma -elokuva. Luin teoksen kirjana viime vuonna, ja jo silloin ajattelin, että tämä elokuva olisi katsottava. Nyt kun tämän katsoin, voin samalla osallistua tällä myös Lue kirja katso elokuva -haasteeseen. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Tämä elokuva ei kuulu leffaurakkalistalleni.

John Irvingistä kertova dokumenttipätkä vuodelta 2012 oli sykähdyttävä. Mielenkiintoinen kurkkaus mieheen kirjojen takana. Irving kertoi työprosesseistaan ja taustatyön tekemisen pikkutarkkuudesta. Monet hänen haastattelemansa ihmiset kertoivat omia kokemuksiaan siitä, miten heidän inspiroimansa hahmo oli päätynyt mukaan kirjaan. Dokumentti on vielä läehes kolmen viikon ajan katseltavissa YLE Areenasta, joten suosittelen kurkkaamaan, jos kyseinen kirjailija kiinnostaa.

Entä itse elokuva? Voin kertoa ihan suoraan ja kiertelemättä, että Garpin maailman elokuvaversio on vain nippa-nappa tunnistettavissa oleva haalea varjo alkuperäisteoksesta. Tapahtumat toki seuraavat toisiaan kirjan tarinalle uskollisena, mutta missä ovat kaikki ne pienet hienot seikat, kuvaukset ja kytkökset, kaikki ne pienet yksityiskohtien purot ja sattumien dominoefektit, jotka tekevät kirjasta erinomaisen?

Gerpin maailma on ihan tavallinen elokuva muiden joukossa. Siinä on paljon huumoria, mutta ei muuten mitään mieleenpainuvaa tai erityistä. Tuttuja näyttelijöitä mukana on ainakin Robin Williams, Swoosie Kurtz ja John Lithgow.

Jos pidit elokuvasta, mutta et vielä ole lukenut kirjaa, kehotan tarttumaan siihen pikimmiten. Jos taas rakastat kirjaa, etkä ole nähnyt elokuvaa... et jää paljosta paitsi vaikka jättäisitkin väliin. Elokuva ei tee suoraan vääryyttä kirjalle, joten vireiden bongaamiseen ei tarvitse varautua. Elokuva vain on kovin valju hienon kirjan rinnalla.

INFOLOOTA

The World According to Garp / Garpin maailma

Ohjaus:
George Roy Hill

Pääosissa:
Robin Williams
Mary Beth Hurt
Glenn Close

IMDb:n arvio 7.0

Kuva Wikipediasta

I love your blog

Sain tämän post it -lapun Luen ja kirjoitan -blogin Paulalta. On mukava saada tunnustusta. Se kannustaa jatkamaan blogin pitämistä, vaikka välillä uusien postausten kirjoittaminen jääkin muiden kiireiden jalkoihin. Kiitos Paula!

Lapun mukana tuli myös kehoitus jakaa tunnustusta eteenpäin. Ei tietenkään mielivaltaisesti, vaan näitä sääntöjä noudattaen:

1. Kiitä linkin kera blokkaajaa, jolta sait tunnustuksen.
2. Anna tunnustus eteenpäin viidelle suosikkiblogillesi ja kerro heille siitä.
3. Kopioi tunnustuksen Post it -kuva ja liitä se blogiisi.
4. Ole iloinen saamastasi tunnustuksesta vaikka se onkin kerrottu vain Post it -lapulla ja toivo, että lempiblokkaajasi jakavat sen eteenpäin.

Kappas vain, kolme neljästä kohdasta onkin jo tehty! Sitten vain sen vaikeimman homman pariin eli valitsemaan viisi omaa suosikkia kymmenien mielenkiintoisten blogien seasta!

Ihan ensimmäiseksi annan tunnustuksen ihan juuri bloggaamisen alkuun päässeelle Emanille, joka ei oikein tiennyt mitä aihealuetta blogissaan käsittelisi, ja päätyi antamaan e-päiväkirjalleen nimen Sekametelisoppa kohtaa sillisalaatin.

Toinen tunnustus menee Idalle ja Veeralle 100 kirjaa -blogiin. "Been there, almost done it", eli oman luku-urakkani vuoksi tällä klassikkokirjablogilla on erikoinen paikka sydämessäni... tai jossain siellä päin. You go girls! Ei enää paljoa puutu!

Erittäin viihdyttävää oli myös seurata Whispletin blogia Ruokapäiväkirja kuvin. Valitettavasti tässä blogissa on ollut viimeaikoina hiljaista. Hauska idea ja hyvä toteutus. I love it.

Kun aloitin oman bloggaamiseni kirjojen parissa, olin aluksi aika yksin omien kirjoituksieni kanssa. Ensimmäinen blogi, jonka löysin kun lähdin etsimään kirjablogeja oli Sonjan lukuhetket. Tämän blogin kautta avautui minulle ihan uusi kirjabloggaajien maailma.

Viimeinen tunnustus menee sitten tänne elokuvablogien puolelle. Sinin leffablogissa on pirteällä ja raikkaalla tyylillä rvosteltuna monen moisia elokuvia ja aiheeseen liittyvää. Mukana myös erittäin hauskoja tunnistustehtäviä.

Olkaapa hyvät! :)

10 hyvänmielen elokuvaa

Erilaisia variaatioita 10 hyvänmielen asiaa -haasteesta voi keksiä oman bloginsa aihetta sivuten. Kokosin jo lukemistani kirjoista kymmenen listan, muta jäin vielä miettimään hyvänmielen elokuvia. Leffoja on tullut katsottua tuhansia ja taas tuhansia, eikä kaikkia voi muistaakaan. Tässäpä siis kymmenen ensimmäiseksi mieleen pälkähtänyttä epämääräisessä järjestyksessä.

Little Miss Sunshine
Mustaa huumoria ja synkyyttä, silti myös iloa ja oivalluksia

Mamma mia!
Menevää musiikkia, yhteislaulua ja Meryl Streep

August Rush
Kaunista musiikkia ja taianomainen maailmankuva

Bucket List
Elä elämä ennen kuin se on ohi

Dodge Ball
Yhteishenkä, hassuja tilanteita ja piraatti

Son of Rambow
Kesä, ystävyys ja yllättviä erikoistehosteita

Calendar Girls
Grandmoms gone wild

Love Actually
Joulu lähestyy ja rakkautta riittää kaikille

Nim's Island
Nuoren tytön elämää autiosaarella

Amelie
Maailman valloittava puutarhatonttu ja elämään positiivisesti suhtautuva tyttö

Hih, tulin hyvälle mielelle jo pelkästään elokuvien listaamisesta. :)

Maailman paras elokuva?

HS uutisoi brittiläisen Sight & Sound -elokuvalehden valinneen äänestyksellä maailman parhaaksi elokuvaksi Vertigon.

Äänestys on järjestetty aina kymmenen vuoden välein, mutta useimmiten voiton on vienyt Citizen Kane. Viidennellä sijalla komeilee urakan alkupuolella katsomani Auringnnousu.

Koska listassa on kyse maailman parhaasta elokuvasta, on kärkisijoilla mukana elokuvia monista eri maista. Ehkäpä nämä listalle päässeet voisivat olla niitä extraleffoja, joita katsoisin suomalaisten ja amerikkalaisten pätkien lisäksi?

Listan "muun maalaiset" ovat:
- Yasujiro Ozun Tokio Monogatari (Japani)
- Jean Renoirin Pelin säännöt (Ranska)
- Dziga Vertovin Mies ja elokuvakamera (Venäjä)
- Carl Theodor Dreyerin Jeanne d'Arcin kärsimys (Tanska)
- Federico Fellinin 8 ½ (Italia)

Voin tunnustaa, että en ole näistä nähnyt ainoatakaan.

Elokuvien katsomisen vaikeus

Miksi elokuvapostauksia ei ole tullut blogiin pitkään aikaan?

1. Pakkohan se on myöntää, että elokuvien katsomiseen tarvittavan ajan varaaminen tämän kotiäidin päivärytmistä on yllättävänkin haasteellista. Jos haluaa katsoa elokuan kokonaan ilman taukoja, pitäisi ns. omaa aikaa saada pari kolmekin tuntia.

2. Sitten kun vihdoin jonkun elokuvan on saanut katsottua, pitäisi saada varattua myös vähän aikaa mielekkään postauksen kirjoitamiseen.

3. Elokuvista tuntuu olevan vaikeampi keksiä mitään sanottavaa, kuin kirjoista. Tämä on sikäli nurinkurista, että elokuvissa voi arvioida niin monenlaisia asioita näyttelijöiden työstä taustamusiikkiin ja puvustukseen ym.

4. Elokuvien saatavuus on huonompi kuin kirjojen. Kiitos erinomaisen kirjastosysteemimme, lähes minkä tahansa kirjan voi saada käsiinsä kohtuullisessa ajassa.

Näiden neljän perustelun jälkeen vakuutan vielä, että aion kyllä katsoa jatkossakin elokuvia valitsemiltani listoilta, mutta en pidä mitään tiettyä aikaraamia enää niin tärkeänä. Katson elokuvia sitä mukaa kun ehdin.

11. Prinsessa Ruusunen (1949)

Kun näin tämän elokuvan pikkutyttönä, kokemus oli niin kiehtova, että monta mielikuvaa elokuvasta on säilynyt aikuisiälle saakka. Pienenä oli niin jännittävää, kun prinsessan ikäinen pieni tyttö kasvoi vanhaksi mummuksi kylässä hoviväen nukkuessa linnassa kaikkien unohtamana. Silloin kummastelinkin, että kuinka kukaan elää 115-vuotiaaksi. En ollut pienenä osannut kummastella elokuvassa kohtausta, jossa Ruusunen 5-vuotissyntymäpäivänään toivoo niin kovasti olevansa jo 15-vuotias, että ajanpyörä pyörähtää 10 vuotta eteenpäin ja prinsessa kasvaa isoksi.

Satu Ruususesta on (tietenkin) minulle tuttu. Luin hiljattain Grimmin satuja, joiden joukossa tämäkin klassikkosatu on. Siksipä voin myös tällä elokuvalla osallistua Lue kirja katso elokuva -haasteeseen. Pienenä minulla oli satukasetilla Prinsessa Ruusunen kuunnelmana. Jo sieltä on painunut mieleen kohtaus, jossa palveluspoika meinaa saada korvapuustin juuri hoviväen nukahtaessa, ja saakin rangaistuksensa sata vuotta myöhemmin. Kohtaus on omana muunnelmanaan mukana myös elokuvassa.

Elokuva on pääpiirteissään melko uskollinen alkuperäiselle sadulle, vaikka tarinaan on lisätty kaikenlaista extraa kuten läheisen kylän asukkaat, ja veikeän hoviväen rooli on merkittävämpi. Persoonallisena hovineitinä nähdään Siiri Angerkoski! Räikein eroavaisuus alkuperäiseen tarinaan löytyy tarinan loppupuolelta, jossa prinssin on taisteltava linnaa vartioivaa jättiläishämähäkkiä vastaan päästäkseen etsimään nukkuvaa prinsessaa.

Elokuvasta tuttu Prinsessa Ruususen häämarssi on suosittu häämarssi suomalaisissa häissä. Kuinkakohan moni kappaleen omiin häihinsä valinneista on nähnyt tämän elokuvan?

INFOLOOTA:
Prinsessa Ruusunen

Ohjaus:
Edvin Laine

Pääosissa:
Aarne Laine
Tuula Usva
Mirjam Novero
Annika Sipilä

Ilmestynyt 1949
HS:n listan sija 46
IMDb:n arvio 6.4

Kuva Wikipediasta

Muumipeikko ja pyrstötähti

Tämä elokuva on varsinaisen leffaurakkalistan ulkopuolelta, mutta silti maininnan arvoinen. Elokuva on ensimmäinen, jolla osallistun Lue kirja ja katso elokuva -haasteeseen. Kirjasta olen postannut vuosi sitten tammikuussa, joten ihan tuoreessa muistissa tämä lukukokemus ei ole.

Elokuvaa en ole nähnyt aikaisemmin, vaikka se onkin ilmestynyt jo vuonna 1992. Joulupukki toi elokuvan tyttärelleni lahjaksi, ja koska hän (tytär, en tiedä pukista) on ihan hullaantunut muumeihin, katsoimme tämän nyt yhdessä. Hullaantumisesta johtuen Muumilaakson tarinoita on tullut viimeaikoina katsottua Yle Areenasta ihan urakalla. Siksi korvaan särähti pahasti, että osa ääninäyttelijöistä olikin elokuvassa erejä.

Pätkä viihdytti ja pelottikin välillä. Kirja on kuitenkin parempi, ja suosittelenkin ennemmin sen lukemista kuin elokuvan katsomista. Eiköhän tämä meillä kuitenkin katsota vielä moneen kertaan nuoremman yleisön pyynnöstä. Juonesta ja tarinasta en elokuvan perusteella voi sanoa mitään sellaista, mitä en olisi jo sanonut kirjan lukemisen jälkeen tekemässäni postauksessa. Tunnelmaltaan kirja on lämminhenkisempi ja hupsumpi, elokuva enemmän seikkailuhenkinen ja jännä. Elokuva noudattaa alkuperäistä tarinaa hyvin uskollisesti, paitsi että en muista kirjassa olleen lainkaan Pikku Myytä... muistankohan väärin?

INFOLAATIKKO:
Muumipeikko ja pyrstötähti /Comet in Moominland

Ilmestynyt 1992
Ohjaaja: Hiroshi Saitô

IMDb:ssä arvion on antanut kolme henkilöä, joten 7,3 arvosana ei paljoa kerro.

Kuva Wikipediasta