12. Paha maa (2005)

Tunnustan heti aluksi, että olen katsonut hyvin vähän uusia suomalaisia elokuvia viimeiseen 10-15 vuoteen. Inhorealistiset ja harvasanaisen masentavat tekeleet tekivät tehtävänsä murrosikäisenä nähtyinä. Kiinnostus suomalaisia leffauutuuksia kohtaan on ollut hyvin matalaa. Koska en ole aktiivisesti pyrkinyt näkemään Paha maa -elokuvaa, se onkin jäänyt toistaiseksi kokematta. Onneksi siis aloin tähän leffaurakkaan, jonka myötä tämäkin pätkä päätyi nähtäväkseni!

Keskeltä kumpujen
Mullasta maan
Isät ylpeinä katsovat poikiaan
Työttömyys, viina, kirves ja perhe
Lumihanki, poliisi ja viimeinen erhe
- Eppu Normaali -

Tämä Eppu Normaalin kappale kertoo aika hyvin elokuvan aiheen. Melko perinteistä suomalaista melankoliaa, mutta vain aihepiiriltään. Kerrontatapa on kiehtova, ja muistuttaa hieman Crash-elokuvan tyyliä, jossa tuntemattomien ihmisten tarinat kietoutuvat yhteen. Kerronnallisesti ja ohjauksellisesti elokuva tarjosi mukavia pieniä yksityiskohtia ja oivalluksia. Miellytävä katselukokemus ja toimiva kokonaisuus.

Leffassa oli kaksi yllätystä. Ensiksi yllätyin siitä, että muutamia vuosia sitten teinityttöjen kovastikin ihannoima Jasper Pääkkönen osaa näytellä. Toinen yllätys oli, että kovin luihun ja epäluotettavan näköinen Mikko Leppilampi on parrakkaana todella sympaattinen ja hellyyttävä.

INFOLOOTA
Paha maa / Frozen land

Ohjaus:
Aku Louhimies

Pääosissa:
Jasper Pääkkönen
Mikko Leppilampi
Pamela Tola
Petteri Summanen
Matleena Kuusniemi
Mikko Kouki
Sulevi Peltola

Ilmestynyt 2005
HS:n listan sija 18
IMDb:n arvio 7,5

Kuva Wikipediasta

4. The Gold Rush (1925)

Kolmas kerta toden sanoo, katsoinpa siis samaan syssyyn vielä yhden Charlie Chaplinin mustavalkoisista klassikoista. Chaplin on lisännyt kertojan äänen muutamiin elokuviinsa jälkikäteen. The Gold Rush (Kultakuume) on ensimmäinen elokuva, johon Chaplin kokeili tätä uudistustekniikkaa. Katsoinkin nyt ihan mielenkiinnosta tästä elokuvasta tämän 1942 valmistetun uusintaversion.

Tuoko kertojan ääni lisäarvoa mykkäfilmiin? Ensi järkytyksen jälkeen on periaatteessa se ja sama, tuleeko selitys tapahtumista ruutuun tekstilaatikkona vai taustalta puheena. Puheessa tietysti kerrottiin vähän enemmän kuin ruutuun olisi kerralla tekstiä mahtunut, mutta onneksi tarina eteni suurimmaksi osaksi tuttuun mykkäfilmityyliin ilman liiallista selostusta. Kertomisessa parasta on tietenkin se, että homman hoitaa Chaplin itse.

Tätä elokuvaa en ole varmastikaan nähnyt aikaisemmin, mutta tässäkin on tuttuja kohtauksia mukana. Todennäköisesti niitä on näkynyt Chaplin-dokumenteissa ja muissa elokuva-alan muistelupätkissä. Ainakin tuttua on kielekkeellä keikkuvan talon sketsi ja haarukkasämpylä-tanssi. Myös kenkien syöminen vaikutti tutulta hutulta, ja sai minut miettimään kuinka hyvä idea todellisuudessa olisi keittää nälkäänsä keittoa nahkakengistä tai -vyöstä. Miten se käytännössä onnistuisi? Olisiko ruoalla mitään ravintoarvoa ja tulisiko mahanpuruja? Missä vaiheessa huomaisi, että kengät olivatkin keinonahkaa?

Tämä elokuva on kahta aikaisempaa katsomaani Chaplinin elokuvaa pelottavampi. Pyssyjen kanssa heilumista ja kirveen kera kaverin perässä juoksemista. Juttuja, jotka eivät välttämättä sovi kaikenikäisille tai heikkohermoisille katsojille. Tehosteet (Special Effects) ovat kyllä elokuvan valmistusvuosi merkille pannen hienoja. Viihdyttävä leffa.

Infoloota:
The Gold Rush / Kultakuume
Ohjaus: Charlie Chaplin
Pääosissa: Charlie Chaplin
Mack Swain
Tom Murray
Georgia Hale
Ilmestyi 1925
Uusi versio 1942
IMDb:n arvosana 8,3
IMDb:n sija 147
AFI:n sija 58

Kuva Wikipediasta