Paluu arkeen

Hei taas pitkästä aikaa!

 

Lomat on nyt lusittu, ja on aika tarttua taas tavalliseen arkeen kiinni. Kirmailu kesälaitumilla teki todella hyvää, jopa niin hyvää että paluu blogimaailmaan on käynyt aika kankeasti. Olen tällä hetkellä täysin ulapalla siitä mitä blogimaailmassa tapahtuu, mutta enköhän pääse vähitellen kiinni tähän kaikkeen. Loman aikana avasin koneen vain kerran!

 

Olin tehnyt suuria suunnitelmia kesäkirjoistani, mutta saldo jäi hyvin laimeaksi. Esimerkiksi aivan mahtava Keltainen kesä -haaste on pian lopuillaan, enkä yrityksistäni huolimatta saanut luetuksi haasteen aikan kuin yhden (!) kirjan. Toivottavasti muilla haasteeseen osallistujilla tilanne on parempi. Yleisesti ottaen voisi kuvitella, etää loman aikana saisi luetuksi paljon kirjoja. Näin olin suunnitellutkin tekeväni, mutta valitettavasti myös viime kesänä vaivannut lukujumi iski päälle pahasti kaikkien kesäkirmailujen ohella, että oli aika kaivaa Neiti Etsivät kehiin. Aivan kuuten viime vuonnakin. Kesäjumi taitaa olla vieläkin vähän päällä, mutta enköhän tästä vielä syty.

 

Tähän kaikkeen jumittamiseen ja poissaoloon täältä on kuitenkin syy. Kesää ja paluuta arkeen on sekoittanut yksi aika iso ja mahtava asia, joka asustaa tällä hetkellä masussani. Helmikuussa meille syntyy pieni kirppu, tuleva lukija ♥ Alkukesän pahoinvoinnit, kuumuus ja lukujumi tekivät sen, että päätin blogilomalle ylipäänsä lähteä. Tarkoituksenani oli esitellä teille hieman e-kirjan lukulaitetta jonka kesällä ostin omassa postauksessaan, mutta niin älyttömältä kuin se kuulostaakin, luin yhtä kirjaa pahimman pahoinvoinnin aikaan, ja nyt miellän väkisinkin pahanolon ja lukulaitteen yhdeksi ja samaksi asiaksi. Lisäksi luettava kirjakin jäi lukukokemuksena paljon kauemmaksi kuin olin etukäteen ajatellut. Kokeilen syksyn aikana uudemman kerran ja raportoin sitten enemmän.

 

Syksy saa kuitenkin tulla. Kuuman ja paahteisen kesän jälkeen vesisateen jälkeinen raikkaus tuntuu mielettömältä. Syksy on merkinnyt minulle aina uusia alkuja ja uusia seikkailuja, ja muutoksia onkin kovasti luvassa. On aivan mieletöntä kokea omassa henkilökohtaisessa elämässä suuria muutoksia, mutta myös työrintamalla. Tänä päivänä saamme lukea paljon irtisanomisista ja muista negatiivisista työasioista, mutta pakko hehkuttaa nykyistä työnantajaani: kuinka moni yritys palkkaa uuteen työtehtävään raskaana olevan naisen? Työsopimukseni piti päätty piakkoin, mutta sitä jatkettiin ja suurella todennäköisyydellä palaan samaan tehtävään mammaloman jälkeenkin.

 

Elämä sitten osaa välillä olla ihmeellistä. 

 

Ymmärrätte ehkä siis, että elämäni on viime aikoina ollut vauhdikasta ja täynnä suuria asioita, ja kirjoihin keskittyminen on ollut hankalaa. Vähitellen palaan kuitenkin linjoille, ja yritän saada piakkoin muutaman kirja-arvioni julkaistua. Nyt tekee mieli lukea jotakin vahvaa, väkisinkin palaan ajatuksissani viime syksyyn jolloin luin upean Kotiinpalaajat Adichielta sekä Tähtikirkas, lumivalkean Haahtelalta vain muutaman mainitakseni. Nyt haluaisin käsiini jotain yhtä upeaa.

Ihanaa loppuviikkoa kaikille! ♥