Laura Honkasalo: Nuukaillen - eli kuinka pelastin kukkaroni ja maailman
Kirjapaja 2014
Kansi: Katja Kuittinen
Kesällä 2011 kirjailija Laura Honkasalo jää yhtäkkiä yksin kahden pienen lapsen kanssa avioeron myötä. Vaikka tulot olivat ennen eroa kohtalaiset, oli talousasioita silti mietittävä ihan tosissaan uudestaan. Kuinka saada rahat riittämään elämiseen ja perheen ruokkimiseen? Samaan aikaan kirjailijaa uuvutti valloilla oleva kulutushysteria, jossa uutta ostettiin vain piristykseksi tai pelkästä ostamisen ilosta, vaikka tavaraa kotona oli ennestään nurkat täynnä.
"Ihminen käyttää elämänsä ensimmäiset neljäkymmentä vuotta tavaran hankkimiseen ja seuraavat neljäkymmentä vuotta siitä eroon pääsemiseen."
Miksi nykyihminen ostaa niin paljon? Miksi kuluttaminen on mennyt niin överiksi? Honkasalo pohtii kriittisesti nykyajan kuluttamista ja miettii syitä sen taustalla; yritetäänkö ostamisella parantaa elämänlaatua ja määrittää identiteettiä? Pönkitetäänkö sillä haavemielikuvaa itsestään?
Ihmisten kulutuskäyttäytymistä on ollut aina mielenkiintoista seurata, mutta sitä on silti vaikeaa ymmärtää. Kotitaloudet velkaantuvat reippaasti yli varojensa, mutta jokavuotisesta ulkomaanmatkasta ja tuliterästä autosta on pidettävä kiinni. Miksi? Ja jos aikuiset ihmiset haluavat niin palavasti kuulua joukkoon, ja olla aina muodin mukainen vaikkapa sisustuksen suhteen, mitä esimerkkiä he samalla näyttävät lapsilleen?
Nuukaillen antaa jonkun verran käytännön vinkkejä nuukailuun, mutta vaikka talouden suhteen kannalta kannattaakin olla tarkkana, viesti on silti hyvin selkeä: liiallinen hamstraaminen pahan päivän varalle ei ole hyväksi. Itselleni kirjan vinkit eivät kuitenkaan olleet omiaan. Nimittäin vaikka tarkkaan mietinkin perheen ruoka-asioita, en ole se joka tienvarresta poimii teehensä tai ruokaansa rikkaruohoja/villiyrttejä.
Nuukaillen oli ihan mielenkiintoinen kurkistus kirjailijan arvomaailmaan ja elämään, myönnän silti että itselleni se ei tuonut ajatusmaailmaani mitään uutta. Tai ostokäyttäytymiseenkään, se nimittäin pysyy jatkossakin ennallaan; ostetaan kun tarvitaan. Ja kyllähän se vain totta on, että ihminen pärjää hyvin vähällä kun sen lopulta ymmärtää.