Sadie Jones: Kotiinpaluu

Sadie Jones: Kotiinpaluu
Otava 2016
Suomennos Marianna Kurtto
Kansi Haywood Magee / Gettyimages
Englanninkielinen alkuteos The Outcast, 2008

Kirjastosta lainattu

"Isä oli jännittävä, ja ihailun kohde, mutta myös vieras joka muutti kodin tasapainoa. Gilbertin univormua ei ollut poltettu, vaan se roikkui vaatekaapissa vierashuoneessa, jossa hän pukeutui. Lewis olisi halunnut että Gilbert käyttäisi edelleen univormua ja olisi etäinen ja sankarillinen sen sijaan että oli todellinen ja vaikutti Lewisin päivittäiseen elämään kuten nyt vaikutti. Puvussaan ja tweed-takissaan Gilbert näytti isämäiseltä ja helposti lähestyttävältä, mutta vaikutelma oli petollinen, sillä hän oli muukalainen, ja olisi ollut helpompaa jso hän ei olisi näyttänyt joltakulta niin tutulta, kun hän ei kuitenkaan ollut."


Lewis Aldridge on vasta pieni poika kun hän näkee äitinsä kuolevan tapaturmaisesti. Tapahtumapaikalta kannetaan kotiin poika joka ei pysty kertomaan mitä tapahtui, ja viileä suhde isään viilenee entisestään. Isä suree, ja jättää samalla pienen pojankin suremaan yksin.

Vuosia myöhemmin 19-vuotias Lewis palaa kotiin vapauduttuaan juuri vankilasta. Kaikesta huolimatta Lewis suuntaa lapsuudenkotiinsa vaikka ahdistaakin. Kotiinpaluun myötä menneisyys palaa elämään ja kulissit alkavat murentua niin perhesuhteissa kuin pikkukaupungin tekopyhyydessäkin.

Alan varmasti pian toistamaan itseäni, mutta olen onnistunut alkuvuodesta lukemaan useita upeita teoksia, ja Sadie Jonesin Kotiinpaluu on ehdottomasti yksi niistä. Jones kiertää lukijan pikkusormensa ympärille täysin, ja vangitsee lukemaan kasvavan pojan kipeän tarinan. Lewisin menetys ja kasvutarina karussa ympäristössä koskettaa aivan mielettömästi, ja vaikka kirja on upea on se myös ehdottoman surullinen, synkkä ja ahdistavakin.

Kun Lewisin Elizabeth äiti kuolee, ottaa Gilbert-isä nopeasti uuden nuoren vaimon Alicen, joka on niin epävarma itsestään että ei pysty auttamaan Lewisia. Lewis jää täysin yksin, ulkopuolelle. Lukijana tuli tunne, että haluaisi ottaa tuon pienen pojan kainaloon ja lohduttaa. Kantaa poika pois keskeltä pinnallisuutta ja yksinäisyyttä. Antaa halaus, jota hän niin kovasti kaipaa.

Kirja vaikutti minuun syvästi, ja se todella heitti keskelle tunnemyrskyä. Välillä tuli mietittyä, onko maailmassa enää toivoa, mutta onneksi kirjan lopussa voidaan nähdä pieni valon pilkahduskin! Ihon alle menevä tarina olisi tuntunut suorastaan epätoivoiselta ja pahalta, jos Jones ei olisi loppuun antanut toivon hippusta.

Kotiinpaluu on Jonesin esikoisteos vuodelta 2008, mutta se suomennetaan vasta nyt. Tätä ennen Jonesilta on suomennettu vain yksi teos Ehkä rakkaus oli totta, ja se totta vie pongahtaa nyt lukulistalleni. Kotiinpaluun taitava kerronta ja mieleenpainuva tarina vakuuttivat minut siitä, että Jonesiin kannattaa tutustua jatkossakin.

Kotiinpaluu on yksi niistä kirjoista, jotka jälleen muistuttavat minua siitä miksi luen. Yksi vuoden parhaimmista lukemistani kirjoista.

E. Lockhart : We Were Liars

E. Lockhart: We Were Liars

Delacorte Press 2014

Englanninkielinen kirjallisuus

A beautiful and distinguished family.

A private island.

A brilliant, damaged girl; a passionate, political boy.

A group of four friends - the Liars - whose friendship turns destructive.

A revolution. An accident. A secret.

Lies upon lies.

True love.

The truth.

Jatkan itseni ja lukijoideni yllätyksenä tuomalla jälleen blogiini genren, jota ei täällä olla ennen nähty: englanninkielinen kirjallisuus. Olen jo joitakin aikoja seurannut ulkomaisia instagram kirjatilejä (mielettömän kauniita kirjakuvia!), joista saa helposti selville mistä kirjoista maailmalla nyt kohkataan. We Were Liars on niistä yksi. Hankin käsiini kirjan, koska sen suosio ja salaperäisyys kiehtoi, luettuani ymmärrän miksi. Kirjasta ei nimittäin voi kertoa ihan kauheasti paljastamatta siitä liikaa, joten kirja on luettava itse jotta tietää mistä on kyse. Kirjan takakannessakin kehotetaan: "if anyone asks you how it ends, just LIE."

En oikeastaan lue kirjoja muuta kuin suomeksi. Siksi olen hieman yllättynyt, että olen nyt innostunut lukemaan kirjoja muulla kuin omalla äidinkielelläni. Yksi syy on se, että haluan parantaa englanninkielen taitojani, mutta myös tavallaan se ajanhermolla pysyminen kiinnostaa. Ulkomaisia kirjoja ei kauhean nopealla tahdilla käännetä suomeksi, joten jos joku kirja nyt kiinnostaa, se pitää lukea alkuperäiskielellä. Tämäkin kirja on ilmestynyt jo vuonna 2014.

Mutta nyt itse kirjaan.

Alussa en tiennyt yhtään mihin tartun, sillä sen verran salamyhkäinen ilmapiiri kirjan ympärillä on ollut. Alussa luinkin hieman hitaammin, mutta koukutuin kirjaan sen verran nopeasti että ahmin sen parissa päivässä aina kun vain oli mahdollisuus lukea. Kirjan kieli oli paikoitellen hyvin runollista, mutta kuitenkin helppolukuista, ja päälle kahteensataan sivuun oli mahdutettu yllättävän paljon. Ja tämän sanon vain hyvällä, aina ei nimittäin tarvita paksuja romaaneja ollakseen hyvä kirja. 

Se, mitä ehkä kuvittelin kirjasta sen aloittaessani, keikahti nopeasti päälaelleen. Kaunis amerikkalainen ja menestynyt perhe, teinien välinen rakkaus, kesät yksityisellä saarella ja elämän tietty huolettomuus on kirjassa mukana, mutta niin on paljon muutakin. Heti alusta alkaen on selvää, että jotain kauheaa on tapahtunut ja kysymysmerkit leijailevat ilmassa. Mitä sinä yhtenä tiettynä kesäiltana oikein tapahtui, miksi kukaan ei kerro totuutta?

Kertoja on melkoisen epäluotettava, ja se saa lukijan keikkumaan juonen kannalta ääriasennoissa. Sitä miettii, että näin tämä nyt etenee, mutta mikään ei olekaan sitä miltä näyttää. Kertoja on yhtä pihalla kuin lukijakin etsiessään totuutta.

En osannut ollenkaan päätellä miten juoni kehittyy, millainen loppuratkaisu kirjassa on. Sellainen kuitenkin, että herkistyin. Traaginen ja surullinen, kun totuus lopulta selviää. Vaikka kirja ilmeisesti luokitellaan enemmän nuorten kirjaksi, on tämä kuitenkin hyvin erilainen ja älykäs sellainen. Kuten niin monesti aiemminkin, vaikka ulkokuori olisikin kunnossa, kulisseissa saattaa kuohua ja pahasti. Kirja näyttää myös ison rahan ja menestyksen toisen puolen, ja kuinka kierot perheenjäseneiden suhteet voivat olla. 

Minustä tämä oli todella hyvä, ja se on pyörinyt mielessäni viime päivät. Tämä on kirja, jonka voi lukea helposti uudestaan. Tämänkaltaisia kirjoja haluan lukea lisää!

Kirjaa on luettu myös suomalaisissa kirjablogeissa:
Reta Anna Maria
Nina Mari
Kirjaneidon tornihuone
Laura / Lukuisa

"Welcome to the beautiful Sinclair family.

No one is a criminal.

No one is an addict.

No one is a failure.

The Sinclairs are athletic, tall, and handsome. We are oldmoney Democrats. Our smiles are wide, our chins square, and our tennis serves aggressive."

Joyce Carol Oates: Sisareni, rakkaani

Joyce Carol Oates: Sisareni, rakkaani

Otava 2012

Suomennos Kaijamari Sivill

Kansi Chev Wilkinson / Getty Images

Englanninkielinen alkuteos My sister, my love

"Skyler auta minua

Skyler minä olen täällä ihan yksin

minua pelottaa

minuun sattuu kamalasti Skyler

ethän jätä minua tähän kamalaan paikkaan ethän Skyler?

 Yhdeksän vuotta, kymmenen kuukautta, viisi päivää.

Tämä lapsenääni päässäni."

Nouseva lapsiluistelijatähti Bliss Rampike löydetään murhattuna kotoaan New Jerseystä tammikuussa 29. päivänä 1997 seitsemänvuotispäivänsä kynnyksellä. Tapaus nostattaa valtaisan kohun perheen ympärille ja varsinkin Blissin äiti, joka toimii tyttärensä managerina, ottaa roolistaan traagisesti kuolleen lapsen vanhempana kaiken irti. Mutta kuka murhasi suloisen pienen tytön tämän omaan kotiinsa? Perheenjäseniä epäillään, myös Blissin tuolloin 9-vuotiasta isoveljeä Skyleria. 

Kymmenen vuotta myöhemmin tapaus on edelleen auki, vaikka yksi tasapainoton alueen pedofiili on periaatteessa tunnustanut tekonsa poliisille. Skyler on ajautunut laitos- ja lääkekierteeseen siskonsa kuoleman jälkeen, ja kirjan kertojaäänenä toimiva Skyler yrittää nyt avata menneisyyttä kertomalla elämästään omasta näkökulmastaan, hahmottamalla tapahtumia. Kysymys leijuu ilmassa koko ajan: kuka murhasi Bliss Rampiken?

Sisareni, rakkaani on valtava kirja sanan kaikessa merkityksessä. Kirjan lukemisesta on jo aikaa, mutta siitä tuntuu olevan hirveän vaikea kirjoittaa. Kirja vei hurjalla voimalla eteeenpäin, ja siinä on niin monia suuria teemoja joihin tarttua. Kirja on kirjoitettu hyvin erikoisesti, vastaavaa en ole aikaisemmin lukenut, sillä mukana on aivan järjettömän paljon alaviitteitä. Ärsyyntymiseen saakka. Tämä aiheuttaa turhaa rönsyilyä, katkoksia, sekavuutta lukemiseen ja samalla aiheuttaa lukijassa epäilyksiä kertojaäänen luotettavuudesta. Skyler tosiaan tuntuu olevan hukassa.

"Älä puhu siitä koskaan Skyler, älä koskaan äläkä kenellekään älä edes Jeesukselle. Älä puhu."

Kirja perustuu tositapahtumiin, mutta on silti fiktiivinen teos. Oates ottaa omalta osaltaan kantaa siihen kauheaan amerikkalaiseen unelmaan, jossa menestys on kaikki kaikessa. Koko Rampiken perhe tuntuu täysin tasapainottomalta ja vastenmieliseltä, etenkin siis vanhemmat, joiden koko avioliitto on yhtä suurta kulissia. 

Kirjasta tulee oikeasti todella paha olo. Kaikki on niin sairasta ja sekavaa, ja pieni tyttö on kuollut. Ja minkä tähden? Tunteet heilahtelevat ällöttävyyden ja pahan olon rajoilla koko ajan, niin tarkasti, viiltävästi ja osuvasti Oates kirjoittaa. Välillä mietin onko kirja liian skandaalinkäryinen ja tirkistelevä, mutta ei. Tästä pitääkin kirjoittaa, sillä kuten Katri on osannut järjettömän hyvin tiivistää kirjan koko olemuksen: " Kirja tarjoilee painajaismaista amerikkalaista unelmaa." Tämä on sen unelman nurja kääntöpuoli pahimmillaan. Pahaenteisyys väreilee ilmassa koko kirjan ajan.

Loppu ei pääse ihan kauheasti yllättämään sillä syyllinen oli minulle selvä jo aikaisemmin, mutta silti vielä lopussa Oates tarjoaa niin järkyttävän ihmiskuvauksen varsinkin äidistä, että raivostuttaa. Vanhempien ahneus nimittäin jaksaa yllättää loppuun saakka.

Sisareni, rakkaani on siitä erikoinen tapaus, että en voi suoralta kädeltä sanoa pitäneeni kirjasta. Sen lukeminen oli rankkaa kerrontatyylinsä ja sisältönsä vuoksi. Kaikki on niin sairasta. Mutta ehdottoman taitava ja mieleenpainuva se on. Oates on melkoinen kirjoittaja! Silti koin että tiivistämisen varaa olisi ollut. Teksti on paikoitellen aivan liian rönsyilevää, mutta toisaalta ymmärrän miksi Oates tekee niin. Näin Skyler tulee enemmän iholle, kaikkine tunteineen ja menneisyyden haamuineen. Skylerin ääneen on vaikea välillä luottaa täysin, joten mihin lukijan ylipäänsä pitäisi uskoa?

Oates ei siis todellakaan päästä helpolla. Mutta en voi kieltää etteikö kirja olisi koukuttanut ja tehnyt vaikutuksen. Minun on saatava lukea Oatesia lisää. Kun kirjan on lukenut ja sitä hieman sulatellut, ymmärtää miten valtavasta teoksesta tosiaan on kyse.

Tämä on toinen kirja jonka luen itselleni asettaman haasteen tiimoilta jossa luen vuodessa 10 kirjaa omasta hyllystäni. Tilanne siis 2/10.

Kate Morton - Hylätty puutarha ja arvonta

Kate Morton: Hylätty Puutarha

Bazar 2014

Suomennos Hilkka Pekkanen

Englanninkielinen alkuteos The Forgotten Garden

Arvostelukappale kustantajalta

"Syysaurinko oli tullut esiin piilopaikastaan ja viskoi hopealaikkuja pitkin joen pintaa. Thamesin. Joki oli nähnyt niin kovin paljon: määräämättömän monet ihmiset olivat eläneet elämäänsä ja lukemattomat kuolleet sen rannoilla. Thamesilta oli kerran vuosia sitten lähtenyt laiva, jossa pikkuinen Nell oli matkustajana. Alus oli vienyt Nellin pois hänen tuntemastaan elämästä kohti epävarmaa tulevaisuutta. Kohti tulevaisuutta joka oli nyt mennyttä, kohti elämää joka oli nyt ohi. Siitä huolimatta se oli edelleen tärkeää, se oli ollu tärkeää Nellille, ja nyt se oli tärkeää Cassandralle. Tämä arvoitus oli hänen perintönsä. Ja enemmänkin, se oli hänen velvollisuutensa."

Vuonna 1913 Britanniasta saapuu Australiaan laiva, joka tuo mukanaan pienen Nell -tytön. Kukaan ei tiedä kuka tyttö on, eikä tyttö suostu kertomaan edes nimeään. Niin oli sovittu leikissä Kirjalijattaren kanssa: hän ei kertoisi kenellekään kuka on. Tyttöä kuitenkin huolettaa, kun Kirjailijatarta ei näy, sillä hän oli luvannut pitää hänestä huolta. Satamassa on kuitenkin hyväsydäminen mies, joka ottaa tytön kotiinsa ja kasvattaa kuin omanaan suurta rakkautta tuntien. 

Nuorena aikuisena, juuri kihloihin menneenä, Nell saa kuitenkin kuulla isältään ettei ole perheen biologinen lapsi ja koko hänen siihen astiselta elämältään menee pohja täysin. Hän ei tiedä kuka on, ja kärsii asiasta koko elämänsä ajan. Kuka hänet oikein hylkäsi laivaan?

Vuosia, vuosia myöhemmin nuori australialaisnainen Cassandra saa isoäidiltään yllättävän perinnön. Pieni rantatalo Cornwallissa, Englannissa nyt Cassandran. Miksi isoäidillä oli rantatalo, jonka olemassaolosta Cassandra ei tiennyt mitään? Cassandra matkustaa Englantiin tutustuakseen perintöönsä ja saamaan selville isoäitinsä Nellin mysteerisen menneisyyden.

Kate Mortonin aiemmin suomennettu Paluu Rivertoniin oli mukava lukukokemus, ja olinkin kiinnostunut kirjailijan uusimmasta suomennetusta teoksesta heti kun siitä kuulin. Hylätty puutarha on monen aikatason, ihmisen ja kohtalon kirja ja sen yli kuudellesadalle sivulle kätkeytyy melkoinen sukutarina ja perhesalaisuus. Kirjan alku ei täysin tempaissut mukaansa, mutta tarina kuitenkin onnistui kietoa minut pauloihinsa. Blackhurstin yllä leijuva salaisuus kiehtoi ja halu selvittää Nellin menneisyys oli vahva.

Kuten aina ennenkin, kun romaanissa hypitään ajallisesti siellä ja täällä, on itselleni haastavinta palata aina sieltä menneisyydestä nykyisyyteen. Menneet tapahtuvat jaksavat kiehtoa aina enemmän kuin nykyhetki! Mietin kyllä useaan kertaan, olisiko kerrontaa voinut tiivistää, sillä reippaasti yli 600 sivua on melkoinen järkäle. Varsinkin, kun ajallisesti sinkoillaan useassa paikassa. Tuollaiseen sivumäärään mahtuu toki menneisyyttä ja nykyhetkeä, mutta myös paljon ihmisiä ja tapahtumia. Jokaisella kirjassa esiintyneellä ihmisellä oli oma roolinsa menneisyyden verhojen raottamisessa, mutta olisiko vähempikin riittänyt? 

Kirjaa lukiessa en voinut olla miettimättä, kuinka hyvin tarina voisi toimia valkokankaalla. Samoja ajatuksia oli mielessäni myös Paluu Rivertoniin kohdalla. Morton kirjoittaa siis paitsi elokuvamaisesti myös kiehtovasti niin, että sitä uppoutuu väkisinkin kirjan maailmaan. Paljon juonenkäänteitä, perhesalaisuus, mysteeri ja Iso-Britannia, siitä on Hylätty puutarha ja hyvä lukuromaani tehty.

Järjestän tähän loppuun myös pienen arvonnan. Mikäli olet kiinnostunut lukemaan tämän Kate Mortonin kirjan, osallistu kommentoimalla postaukseen mikä on kirjasyksysi odotetuin teos? Toki postaukseen saa kommentoida muutenkin, mutta ilmoitathan mikäli et osallistu arvontaan :) Aikaa osallistua on tämä loppuviikko, sunnuntaihin saakka. Maanantaina 15.9 julkistan voittajan.