Granta 1. Uuden kirjallisuuden areena. Otava 2013
Grantasta kuulin ensimmäisen kerran kirjablogien kautta. Kiinnostus tähän Suomen ensimmäiseen Grantaan oli valtaisa, ja hain omani pois kirjakaupasta pikaisesti. Lisää Grantan historiasta voit lukea Otavan blogista
täältä, joka vastaa Suomen Grantan päätoimittaja Aleksi Pöyryn toimesta kysymykseen
Mikä ihmeen Granta? Myös
Luutii -blogissa on hyvin tyhjentävästi kirjoitettu Grantasta.
Suomen ensimmäisen Grantan teemana on ruoka.
Antti Tuurin Leipä aloittaa Grantan, ja jää teoksen parhaimmaksi ruokaa käsitteleväksi teokseksi. Täydellisen leivän reseptin etsiminen on kyllä tekninen mutta myös sympaattinen, ja tämän ensimmäinen tekstin luettuani aloin vastoin normaalia toimintaani lukea muita tekstejä sieltä täältä. Eniten minua kiinnostanut teksti oli jo lähtökohtaisesti
Taiye Selasin Afrikkalaistyttöjen seksielämä. En sanoisi että Selasin tekstillä oli hirveästi tekemistä ruoan kanssa, vaikka kyllähän siellä esimerkiksi hedelmiä vilahteli, ja osa tapahtumista sijoittui keittiöön. Taiye Selasiin haluan tutustua jatkossa tarkemmin.
Grantan lukemisen jälkeen olen ennen kaikkea hieman hämmentynyt. Ruoka ei nouse kaikissa teksteissä kovinkaan keskeiseksi asiaksi, toisinaan se on suorastaan sivuseikka. Samoilla linjoilla on myös
Noora, joka pettyi tarjoiltavaan ruokaan tällä kertaa pahasti. Minulle ruoka teemana antaa odottaan paljon, ehkä suoranaisia kulinaarisia makuelämyksiä, joka tapauksessa ruokaan liittyviä kertomuksia. Näin ei todellakaan aina tapahtunut.
Suurimman hämmennyksen sai aikaan chileläis-espanjalaisen
Roberto Bolañon novelli
Everstin poika, jossa mässäillään zombien lihanhimolla. Novelli on kirjoitettu erään (huonon) zombie -elokuvan juonikertomuksesta. Noh, kyllähän zombienkin täytyy syödä, mutta olen hämmentynyt.
Grantassa on tekstejä laidasta laitaan, on runoja, katkelmia romaaneista, novelleja, listoja sekä alun perin TV-elokuvan käsikirjoitukseksi kirjoitettu pätkä. On tuttuja suomalaisia kirjailijoita, ja on isoja ulkomaalaisia tähtiä.
Minusta Grantan rantautuminen Suomeen on kuitenkin hieno juttu, ja toivon sille
onnea, menestystä ja pitkää ikää. Onhan kyseessä pitkän
historian omaava aikakauskirja joka on kansainvälisesti yksi
vaikutusvaltaisimmista kirjallisuusjulkaisuista. Näin myös suomalaisten
kirjailijoiden tekstit pääsevät liikkumaan maasta toiseen, kun
käännöksiä ilmestyy muiden maiden Grantoissa.
Minulle tarjoiltu ruoka jäi tällä ensimmäisellä kerralla hyvin keskinkertaiseksi, mutta en luovuta vielä. Tulevien julkaisujen teemoista en tiedä, mutta olen silti kiinnostunut hankkimaan seuraavankin Grantan. Toivottavasti seuraava valittu teema toimii kuitenkin läpi julkaisun, eikä lukijan tarvitse ihmetellä miten se liittyy aiheeseen.