Han Kang: Vegetaristi

Han Kang: Vegetaristi

Gummerus 2017

Suomennos Sari Karhulahti, käännetty Deborah Smithin englanninnoksesta The Vegetarian, 2015

Arvostelukappale kustantajalta

Kirjablogeissa on kevään ajan kuhistu Etelä-Koreassa syntyneen Han Kangin Booker- palkitusta romaanista Vegetaristi siihen malliin, että kirja heilahti lukulistalle sukkelaan. Romaania on kehuttu niin hätkähdyttäväksi, rajuksi, oudoksi kuin henkeäsalpaavaksikin. Sitä kaikkea Vegetaristi nimittäin on. Ja kuitenkin: Vegetaristi jättää hämmentyneen olotilan lukemisen jälkeen. Ensimmäinen ajatus kun oli vain: mitä ihmettä juuri luin?

Yeong-hye päättää lopettaa lihansyönnin kokonaan nähtyään toistuvia brutaaleja painajaisia. Hän on ennen kasvissyöjäksi ryhtymistään taipunut aina muiden tahtoon, kokkaillut miehelleen ja ollut vaatimaton sekä vaitonainen. Yeong-hyen päätöstä ei kuitenkaan oteta suopeasti vastaan perhepiirissä, ja Yeong-hyen aviomies, lanko ja sisar yrittävät saada Yeong-hyen luopumaan päätöksestään ja saamaan kaiken ennalleen. Päätös kasvissyöjäksi ryhtymisestä suistaa vähitellen kaiken raiteiltaan. Pienellä päätöksellä on lopulta suuret seuraukset, sillä Yeong-hyen ruumis ja mieli ovat saavuttamattomissa.

"Yeong-hye muistutti häntä asioista, joita hän ei enää kestänyt. Hän ei voinut antaa Yeong-hyelle anteeksi sitä, että Yeong-hye oli ylittänyt yksinään rajan, jonka tuolle puolen hän ei ikinä kykenisi menemään, eikä sitä, että Yeong-hye oli viitannut niin tavattoman vastuuttomasti kintaalla sovinnaisuussäännöille mutta jättänyt hänet niiden vangiksi. Eikä hän ollut edes tiennyt olevansa kaltereiden takana, ennen kuin sisar oli murtanut omansa."

Kirjan rakenne on totuttua erilaisempi, sillä itse päähenkilö ei saa puheenvuoroa. Äänessä ovat ensin Yeong-hyen aviomies (äärimmäisen vastenmielinen tapaus kaikinpuolin), Yeong-hyesta pakkomielteen saanut lanko sekä Yeong-hyen sisar, jonka kautta valottuu sisarusten lapsuusaika. Yeong-hye näyttäytyy lukijalle vain näiden kolmen henkilön kautta.

Vegetaristia voi lukea monesta näkökulmasta, sillä näkökulmia tässä teoksessa riittää. Itse olin etukäteen tarttumassa teokseen ihmisen oikeudesta omaan vartaloon -ajatuksella, mutta lopulta kuvaan astui niin monta teemaa, ettei teosta voi kuvailla mitenkään yhdellä sanalla. Kontrolli, halu, mielenterveyden menettäminen, naisen asema ja toisaalta kasvutarina ovat myös kaikki kuvauksia jotka kirjaan sopivat.

Kirja oli lopulta niin monimerkityksellinen, outo, rujo, jopa vastenmielinenkin, etten lopulta kuitenkaan ihastunut. Ja myönnän auliisti, etten välttämättä ehkä edes ymmärtänyt kaikkea (toisella lukukerralla tilanne voisi olla eri). Oli jotenkin hirvittävän vaikeaa päästä jo alussa sen yli, että niinkin tavallinen asia kuin kasvissyöjäksi ryhtyminen suistaa jokaisen henkilön elämän raiteiltaan niin järjettömästi kuin tässä tapauksessa tapahtui. Mutta eteläkorealainen kulttuuri ei ole tietämykseni vahvimmasta päästä, tässä siis ehkä yksi kompastuskivistä mikä lukemiseen vaikutti.

Vegetaristi onnistuu siis hätkähdyttämään vaan ei ihastuttamaan. Jotain jää puuttumaan, vaikka monia tasoja kirjasta löytyykin.


Helmet-lukuhaaste: 16. Ulkomaisen kirjallisuuspalkinnon voittanut kirja

Kyung-sook Shin: Pidä huolta äidistä

Kyung-sook Shin: Pidä huolta äidistä

Into Kustannus 2015

Suomennos Taru Salminen

Alkuperäinen teos Omma rul put’akhae

Arvostelukappale kustantajalta

E-Kirja

Pidä huolta äidistä kertoo lyhykäisyydessään siitä, kuinka perheen äiti katoaa Soulin metroasemalla. Park So-nyo, 69-vuotias neljän lapsen äiti katoaa ja perheenjäsenet ryhtyvät etsimään häntä. Vuorotellen kertojat vaihtelevat ja tarina avautuu vähitellen; miksi äiti katosi, mitä ennen sitä oli tapahtunut ja ennen kaikkea miten äidin puuttuminen havahduttaa koko perheen siihen kuinka tärkeä äiti onkaan. Tunsivatko he äitiä itseasiassa ollenkaan?

Kiinnostuin kirjasta sen aiheen ja kirjailijan vuoksi. Kyseessä on ensimmäinen suomennettu eteläkorealainen teos joka on ollut maailmallakin melkoinen bestseller. En äkkiseltään muista lukeneeni yhtäkään kirjaa joka edes sivuaisi Koreaa.

Kirjan lukeminen kuitenkin kesti kauan. Osasyy oli ajanpuute mutta suurimmaksi syyksi taisi loppupeleissä nousta kirjaa kohtaan kokemani vastenmielisyys. Tällä tarkoitan sitä, että en voinut sietää siinä esiintyviä henkilöitä, perheenjäseniä. En voinut käsittää millään aluksi sitä, että mies kadottaa vaimonsa kesken matkan, enkä tarinan edetessä oikein sitäkään, kuinka välinpitämättömästi ja huonosti lapset ja aviomies käyttäytyivät äitiä kohtaan. Ei minun tehnyt mieli sellaista lukea, nousi vähän kiukkukin. Alussa takeltelin myös kirjoitustyylin kanssa, sillä sinä-muotoon kirjoitettu teksti ei meinannut kolahtaa ei sitten niin millään.

Lopulta sain kirjan kuitenkin luettua. Ymmärsin, että niin lapsista kuin aviomiehestäkin tuntui pahalta ja että he kärsivät syyllisyydestä. Oli silti vaikeaa asettua heidän puolelleen ja ymmärtää heitä täysin, kun vasta syyllisyydentunto sai heidän silmänsä aukeamaan. Vasta kun äitiä ei ole, ymmärtää hänen arvonsa.

Ymmärrän kirjan hienouden ja tunnustan sen ansiot, mutta en kokenut sen kuitenkaan olevan ihan minulle suunnattu. Kerrontatyyli vaihteli kirjan edetessä ja se oli omalla tavallaan aika nerokaskin. Näiden vaihtelevien tyylien lomassa lukijalle aukeaa yhden ihmisen elämä vähitellen. Harmi vain että ainakin omaa lukuintoani se hieman hidasti kun jouduin miettimään kenestä tai kenen äänellä välillä puhutaan. Se täytyy kyllä myöntää, etten ole vähään aikaan lukenut kirjaa joka saa minussa aikaan niin monia erilaisia tunteita.

Jos jotain, niin tämän luettua et ajattele äidistäsi enää koskaan samalla tavalla kuin ennen.

"Pidä huolta äidistä, pidäthän." Kuiskaa Hyong-chol rukouksensa Neitsyt Marialle.