Liane Moriarty: Nainen joka unohti

Liane Moriarty: Nainen joka unohti
WSOY 2016
Suomennos Helene Bützow
Kansi Amor y Casualidad / Getty Images
Englanninkielinen alkuteos What Alice Forgot
Arvostelukappale kustantajalta

Viime aikoina on tullut luettua hyviä, mutta melkoisen raskaita kirjoja. Siksi olinkin innoissani kun minua muistettiin Liane Moriartyn uusimmalla Nainen joka unohti -kirjalla, joka varmasti veisi tunteet ja fiilikset hieman kevyempään suuntaan. Jo pelkästään kansi kutsui lukemaan, ja ahmaisinkin kirjan nopeaan tahtiin. Tämä oli kirja jota kaipasin tähän väliin.

Kuitenkin, kansi saattaa hieman hämätä kyseessä olevan pelkkää "hömppäkirjallisuutta", mutta yllättäen mukana oli isojakin teemoja joiden parissa hieman liikuttuu.

Alice lähestyy neljääkymmentä, ja kesken steppituntinsa putoaa pää edellä lattiaan. Tämän seurauksena Alice menettää muistinsa, tarkalleen ottaen kymmenen vuotta elämästään. Yllättäen hän onkin kolmen ventovieraan lapsen äiti joiden nimiä ei muista ja eroamassa rakkaasta aviomiehestään Nickistä. Alicen sisko käyttäytyy oudosti, ikään kuin siskokset eivät olisi kunnon väleissä. Peilissä näkyy vanhempi mutta hoikempi nainen, eikä hän ymmärrä alkuunkaan kuinka hänen elämänsä on voinut muuttua niin paljon kymmenessä vuodessa. Mitä ihmettä hänen elämässään on tapahtunut? Ja palaako hänen muistinsa koskaan ennalleen?

Nainen joka unohti on kaikessa keveydessään melkoisen oivaltava. On asioita joita haluamme muistaa ja niitä, joita yritämme unohtaa. Voisiko muistinmenetys itseasiassa olla hyväkin asia, ja mahdollisuus aloittaa elämä puhtaalta pöydältä? Mikä elämässä oikeasti on tärkeintä?

Moriarty kirjoittaa hauskasti ja koukuttavasti. Mukana on sopivan kokoinen henkilögalleria ja isojen asioiden äärelläkin Moriarty pitää tekstissään huumorin pilkkeen. Moriarty tarjoilee sopivasti erilaisia juonenkäänteitä, ja vielä viime metreilläkin on lukijana hieman epävarma kuinka tarina oikein päättyy. Tämä kirja siis pitää loppuun asti tyylinsä. 

Kate Morton - Hylätty puutarha ja arvonta

Kate Morton: Hylätty Puutarha

Bazar 2014

Suomennos Hilkka Pekkanen

Englanninkielinen alkuteos The Forgotten Garden

Arvostelukappale kustantajalta

"Syysaurinko oli tullut esiin piilopaikastaan ja viskoi hopealaikkuja pitkin joen pintaa. Thamesin. Joki oli nähnyt niin kovin paljon: määräämättömän monet ihmiset olivat eläneet elämäänsä ja lukemattomat kuolleet sen rannoilla. Thamesilta oli kerran vuosia sitten lähtenyt laiva, jossa pikkuinen Nell oli matkustajana. Alus oli vienyt Nellin pois hänen tuntemastaan elämästä kohti epävarmaa tulevaisuutta. Kohti tulevaisuutta joka oli nyt mennyttä, kohti elämää joka oli nyt ohi. Siitä huolimatta se oli edelleen tärkeää, se oli ollu tärkeää Nellille, ja nyt se oli tärkeää Cassandralle. Tämä arvoitus oli hänen perintönsä. Ja enemmänkin, se oli hänen velvollisuutensa."

Vuonna 1913 Britanniasta saapuu Australiaan laiva, joka tuo mukanaan pienen Nell -tytön. Kukaan ei tiedä kuka tyttö on, eikä tyttö suostu kertomaan edes nimeään. Niin oli sovittu leikissä Kirjalijattaren kanssa: hän ei kertoisi kenellekään kuka on. Tyttöä kuitenkin huolettaa, kun Kirjailijatarta ei näy, sillä hän oli luvannut pitää hänestä huolta. Satamassa on kuitenkin hyväsydäminen mies, joka ottaa tytön kotiinsa ja kasvattaa kuin omanaan suurta rakkautta tuntien. 

Nuorena aikuisena, juuri kihloihin menneenä, Nell saa kuitenkin kuulla isältään ettei ole perheen biologinen lapsi ja koko hänen siihen astiselta elämältään menee pohja täysin. Hän ei tiedä kuka on, ja kärsii asiasta koko elämänsä ajan. Kuka hänet oikein hylkäsi laivaan?

Vuosia, vuosia myöhemmin nuori australialaisnainen Cassandra saa isoäidiltään yllättävän perinnön. Pieni rantatalo Cornwallissa, Englannissa nyt Cassandran. Miksi isoäidillä oli rantatalo, jonka olemassaolosta Cassandra ei tiennyt mitään? Cassandra matkustaa Englantiin tutustuakseen perintöönsä ja saamaan selville isoäitinsä Nellin mysteerisen menneisyyden.

Kate Mortonin aiemmin suomennettu Paluu Rivertoniin oli mukava lukukokemus, ja olinkin kiinnostunut kirjailijan uusimmasta suomennetusta teoksesta heti kun siitä kuulin. Hylätty puutarha on monen aikatason, ihmisen ja kohtalon kirja ja sen yli kuudellesadalle sivulle kätkeytyy melkoinen sukutarina ja perhesalaisuus. Kirjan alku ei täysin tempaissut mukaansa, mutta tarina kuitenkin onnistui kietoa minut pauloihinsa. Blackhurstin yllä leijuva salaisuus kiehtoi ja halu selvittää Nellin menneisyys oli vahva.

Kuten aina ennenkin, kun romaanissa hypitään ajallisesti siellä ja täällä, on itselleni haastavinta palata aina sieltä menneisyydestä nykyisyyteen. Menneet tapahtuvat jaksavat kiehtoa aina enemmän kuin nykyhetki! Mietin kyllä useaan kertaan, olisiko kerrontaa voinut tiivistää, sillä reippaasti yli 600 sivua on melkoinen järkäle. Varsinkin, kun ajallisesti sinkoillaan useassa paikassa. Tuollaiseen sivumäärään mahtuu toki menneisyyttä ja nykyhetkeä, mutta myös paljon ihmisiä ja tapahtumia. Jokaisella kirjassa esiintyneellä ihmisellä oli oma roolinsa menneisyyden verhojen raottamisessa, mutta olisiko vähempikin riittänyt? 

Kirjaa lukiessa en voinut olla miettimättä, kuinka hyvin tarina voisi toimia valkokankaalla. Samoja ajatuksia oli mielessäni myös Paluu Rivertoniin kohdalla. Morton kirjoittaa siis paitsi elokuvamaisesti myös kiehtovasti niin, että sitä uppoutuu väkisinkin kirjan maailmaan. Paljon juonenkäänteitä, perhesalaisuus, mysteeri ja Iso-Britannia, siitä on Hylätty puutarha ja hyvä lukuromaani tehty.

Järjestän tähän loppuun myös pienen arvonnan. Mikäli olet kiinnostunut lukemaan tämän Kate Mortonin kirjan, osallistu kommentoimalla postaukseen mikä on kirjasyksysi odotetuin teos? Toki postaukseen saa kommentoida muutenkin, mutta ilmoitathan mikäli et osallistu arvontaan :) Aikaa osallistua on tämä loppuviikko, sunnuntaihin saakka. Maanantaina 15.9 julkistan voittajan.