Boel Westin - Tove Jansson: Sanat, kuvat, elämä

Boel Westin - Tove Jansson: sanat, kuvat elämä
Schildts 2008
Suomennos Jaana Nikula


"Ensimmäisen kerran kun saavuin uuteen ateljeehen, tuli hälytys ja tykistö ampui minulle tervetuliastoivotuksen. Seisoin hiljaa ja vain katselin ja olin onnellinen. Tuuli puhalsi sisään rikkinäisistä ikkunanpuitteista, romuttuneen kamiinan putkista, seinien halkeamien alla oli suuria laastikasoja. Kaksitoista ikkunaa valoa kohti, korkeita kuin kirkossa. Asetin maalaustelineen keskelle lattiaa ja olin täydellisen onnellinen."

Boel Westin kirjoittama Sanat, kuvat, elämä kertoo lahjakkaan Tove Janssonin värikkäästä elämästä, jolle sanat ja kuvat, työ ja rakkaus olivat tärkeintä elämässä. Westin on kirjoittanut tiiviin, syvällisen  ja paksunkin opuksen taiteilijasta jolla oli koko elämänsä ajan vahva ilmaisuntahto. Tove Jansson oli alunperin ensisijaisesti taidemaalari, mutta Muumit jättivät Tove Janssonin kuvataiteilijan uran varjoonsa. Ympäri maailmaa Tove Jansson muistetaan juuri Muumeista, vaikka lahjakas taiteilija rakasti maalaamista, ja kaipasi välillä maalaamista palavasti.

Olin alkuvuodesta ajatellut lukevani kirjaa pitkin Toven juhlavuotta, mutta jossain välissä kerronta vei mennessään, enkä halunnut lopettaa lukemista. Ajatukset ja tunteet Muumi- tarinoiden ja maalaustöiden takana kiehtoivat ja veivät syvälle taiteilijan maailmaan lopulta ihastuen täydellisesti. Sain kirjasta todella paljon irti, ja kirjaa voi hyvin pitää myös hakuteoksena - niin kattavasti Toven töistä kirjassa kerrotaan. Mukana on paljon kuvia Toven töistä.

Kirja on kerrottu ensisijaisesti Toven töiden ja ajatusten näkökulmasta, on paljon otteita Toven päiväkirjoista, luonnoksista ja kirjeistä joista paistaa välillä selkeästi onnellisuus, toisinaan suuri kamppailu velvollisuuksien ja toiveiden, oman tahdon ja vastuun välillä. Muumibuumin alettua taiteilija kaipasi yksityisyyttä ja rauhaa, mitä oli välillä vaikeaa löytää. Tuo tunne välittyi usein myös töihin.

Westin on kirjoittanut hienosti pääpainon olevan Toven töissä, ei yksityiselämässä. Kuitenkin Toven rakkaus perheeseen ja elämänkumppani Tuulikki Pietilään paistaa tekstistä kauniisti, ja tulee lukijalle selkeästi esiin. Erityisesti Toven suhde äitiinsä kuvaillaan useasti, kuinka rakas äiti Tovelle aina oli.

Minulle kirja avasi paljon Tovea, hän oli todella paljon muutakin kuin rakastetun Muumihahmon luoja. Teos tutustutti hyvin Toven maailmaan, ja kirjaa lukiessani ymmärsin kuinka vajavaiset tietoni Tovesta ovat olleetkaan. Taustatyö kirjassa on ollut varmasti valtava, mutta se on kannattanut, sillä Westin on kirjoittanut todellisen aarteen jokaiselle Tove -fanille, ja myös meille jotka vasta tutustuvat Toveen. Tällä kirjalla osallistun mukaan haasteeseen, jossa luetaan ja blogataan Toven kirjoista.

http://www.tove100.fi/

Kirjan on lukenut myös Katri

Tove Jansson - Muumipappa ja meri

Tove Jansson - Muumipappa ja meri
WSOY 1965
Suomennos Laila Järvinen
Alkuteos Pappan och havet

Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa.

Muumipappa tuntee itsensä tarpeettomaksi, eikä tavallinen arki tunnu miltään. Muumipappa haaveilee muutoksista ja uusista seikkailuista, jonka seurauksena Muumiperhe pakkaa itsensä ja Pikku Myyn veneeseen jättäen Muumilaakson taakseen ja muuttaakseen kaukaiselle majakkasaarelle. Muumipappa on innoissaan kaikesta uudesta ja haluaa olla paitsi hyödyllinen myös sankari perheelleen.

Elämä saarella ei kuitenkaan suju niin kuin on haaveiltu. Majakka on pimeänä, eikä pappa osaa sytyttää sitä uudestaan. Omituinen kalastaja ei halua puhua uusien asukkaiden kanssa saatikka neuvoa kuinka majakan saisi uudestaan toimintaan. Elämä on toisenlaista kuin kotona Muumilaaksossa, jossa mammalla oli oma ihana puutarhansa. Saarella ei voi kuin haaveilla puutarhasta, mutta ikävää voi helpottaa maalaamalla puutarhan majakan paljaille seinille. Muumipeikko käy myös läpi melkoisia tunnemyrskyjä sisällään, oikeastaan näen asian Muumipeikon kasvukipuina ja itsensä löytämisenä. Elämä saarella saa jokaisen perheessä vajoamaan mietteisiinsä.

Pidin kirjasta paljon. Nyt kun olen lukenut kirjan näin aikuisiällä, sen teemat aukeavat paremmin. Uskon, että nuorempana en välttämättä olisi osannut hahmottaa asioita, ja olisin pitänyt kirjaa jopa ahdistavana. Olihan kirja tummasävyinen - myrskyjä, pelkoa, yksinäisyyttä ja voimattomuuttakin esiintyy paljon - mutta lopussa kajastaa valoa. Majakka on sytytetty.

Kun luin tämän kirjan jälkeen Toven elämänkerran Sanat, kuvat, elämä , aukesi kirja minulle nyt vielä paremmin kuin mitä olin itse pohtinut. Muumipapassa ja meressä muumiperheessä on säröjä, joita aikaisemmin ilmestyneissä kirjoissa ei ole ollut. Kirjan kirjoittamiseen meni lähes kaksi vuotta aikaa, ja vaikka se on kertomus muumiperheen muutoksesta, on siinä myös kertomus kirjailijasta muutoksen kourissa.

Tähän loppuun teen vielä pienen tunnustuksen.

En ole lukenut aikaisemmin muumikirjoja.

Kamalaa, nyt kaikki varmasti miettivät että mitä tuo tyyppi on sitten elämässään lukenut jos ei Muumeja? Niinpä, sitä sopii kysyä. Kaksi Toven kuvakirjaa ovat minulle lapsuudesta tuttuja, mutta ihan nämä romaanit eivät. Korjaan kuitenkin parhaillaan tätä katastrofaalista tilannetta, sillä Tove Janssonin juhlavuosi saa minut (ja toivottavasti monet muutkin!) nyt lukemaan Janssonin tuotantoa. Tällä kirjalla osallistun mukaan haasteeseen, jossa luetaan ja blogataan muumikirjoista.

http://www.tove100.fi/

 "Maailma on täynnä suuria ihmeitä sille, joka on valmis ottamaan niitä vastaan."

John Boyne - Leijuva poika

John Boyne - Leijuva poika
Bazar 2014
Suomennos Laura Beck
Kuvitus Oliver Jeffers
Englanninkielinen alkuteos The Terrible Thing That Happened To Barnaby Brocket


Tämä on kertomus Billy Brocketista. Voidaksesi ymmärtää Billyä sinun täytyy ensin ymmärtää hänen vanhempiaan, kahta ihmistä, jotka pelkäsivät niin kovasti kaikkea erilaista, että päätyivät tekemään erään kauhean asian, jonka seuraukset järkyttivät kaikkia heidän läheisiään.

Billy syntyy perheeseen, joka on aivan tavallinen. Itse asiassa lakimiesvanhemmat kaihtavat kaikkea, mikä poikkeaa tavallisesta ja normaalista. Liika huomion herättäminen ei ole normaalia, ja he pyrkivät kaikessa tavallisuuteen. Muu perhe Billyn siskoineen ja veljineen on täysin normaali, mutta yksi tavallisuudesta poikkeava asia perheessä on: painovoimaa uhmaava Billy.

Heti syntymästä lähtien Billy alkaa leijua, ja saa tuoreet vanhemmat kauhistuneiksi. Billy poikkeaa täysin normaalien vanhempien normaalin perheen käsitteestä. Billy asuu käytännössä neljän seinän sisällä, sillä vanhemmat eivät halua että naapurit näkevät Billyä. Eräänä päivänä vanhemmat saavat tarpeeksi, ja tekevät kauhean ratkaisun. Kauhean tapahtuneen seurauksena Billy joutuu seikkailuun, joka vie häntä ympäri maapalloa päämääränä kuitenkin koti.

Leijuva poika ottaa teoksella kantaa erilaisuuteen; kuka määrittelee outouden, mikä oikeasti on nornaalia? Vanhempien ajatukset ja reaktiot poikaansa sekä erilaisuutta kohtaan ovat hyvin mustavalkoisia ja aika järkyttäviäkin. Leijuva poika on ensisijaisesti satu, mutta tätä voi hyvin lukea kaikenikäiset, sillä aihe saa jokaisen lukijan pohtimaan erilaisuutta.

Kirjaa oli helppo lukea, ja sitä värittivät myös muutamat kuvat. Koin kirjan lapsilukijoita ajatellen hyvin opettavaiseksi, kun Billy kohtaa matkallaan erilaisia ihmisiä ja tarinoita erilaisuudesta. Lapsi ja aikuinen saavat tästä yhdessä paljon pohdittavaa ja keskusteltavaa. Pidinkin kirjasta muuten paljon, mutta loppuratkaisuun en ollut tyytyväinen. Koska kirjan loppuratkaisua pohtimalla tulee paljastaneeksi ehkä liikaa, en takerru tähän enempää. Jonkun mielestä loppu on varmasti ihan hyvä, mutta itse jäin vähän närkästyneeksi.

Erikoinen juttu muuten, että englanninkielisessä teoksessa Billy on ilmeisesti ollut Barnaby (kirjan englanninkielisen nimen perusteella), mutta tosiaan tässä suomenkielisessä sitten Billy. Ehkä Billy kääntyy suomalaisten suussa paremmin kuin Barnaby?

Pääsiäisen lukusuunnitelmat

Pääsiäinen on täällä ihan pian, ja olen miettinyt innoissani lukemisia. Suunnitelmissani on paitsi syödä suklaamunaöverit (meillä ei käynyt ainuttakaan virpojaa, joten "joudumme" syömään kaikki suklaamunat itse), myös tehdä pihatöitä lukemisen ohella. Ovat luvanneet niin hyviä ilmoja että pihalla lukeminen onnistuu nyt hyvin. Hartaasti pyörittelin kirjoja käsissäni ja päädyin seuraavanlaiseen pinoon:

Tuula Karjalainen: Tove Jansson - Tee työtä ja rakasta
Boel Westin: Tove Jansson - Sanat, kuvat, elämä
Parinoush Saniee: Kohtalon kirja
John Boyne: Leijuva poika
Tove Jansson: Taikurin hattu

Olen jo aika loppusuoralla Westinin teoksen kanssa, ja kirja onkin täyttynyt erilaisista muistilapuista kuten kuvasta voi huomata. Ajattelin, että olisin lukenut kirjaa pitkin Toven juhlavuotta mutta en raaski lopettaa kesken, niin hyvää luettavaa kirja on. Haluan lukea kirjan myös siksi, että voin tarttua toiseen Tove Janssonin elämänkertaan jonka juuri äsken ostin, nimittäin Tee työtä ja rakasta. Täytyy lukea siis alta pois ensin toinen elämänkerta että voi aloittaa toisen :)

Parinoush Sanieen kirja kiehtoo, ja siinä alkaa kirjaston laina-aika taas tulla vastaan joten yritän saada tuon paksukaisen palautettua luettuna takaisin kirjaston hyllyyn. Kevään uutuuskirja John Boynelta on satu jonka mielelläni luen, olen ainakin ennen viihtynyt Boynen kirjojen parissa hyvin. Lisäksi pinon päällä keikkuu vielä yksi Muumikirja, Taikurin hattu. Aika Tove -painotteinen pino siis!

Melkoisen kunnianhimoinen pino pelkäksi pääsiäiseksi, mutta toisaalta, seuraavat pitkät vapaat pidänkin jo heti vappuna joten tavallaan tämä pino koskee myös niitä lomapäiviä. Ja kyllähän tiedätte, lukusuunnitelmien miettiminen on vain niin kivaa :)

Joko teillä on pääsiäisen lukusuunnitelmat mietittynä?

Ihania asioita

Lumiomenan Katja teki joku aika sitten todellisen hyvänmielen postauksen listaamalla ihania asioita elämässään. Tästä inspiroituneena tartun minäkin tähän aiheeseen. Koko syksy ja talvi on ollut raskas jo ihan pimeydenkin takia, mutta myös työelämän suhteen. On ollut enemmän kuin kerran hetkiä, jolloin olen vakavasti miettinyt alanvaihtoa. Tämän kaltaiset asiat ovat vieneet todella paljon energiaa, sillä tyytyväisyys ja onnellisuus eivät ole olleet huipussaan. Onnellisuuskysymys on pyörinyt taustalla koko ajan ja juuri siksi haluan tehdä tämän pienen listauksen, mistä ihanista asioista minä saan juuri nyt iloa ja voimaa.

KEVÄT. Kevät tuo aina lupauksen kesästä, joka on keskikesällä syntyneelle vuoden parasta aikaa. Lintujen sirkutus aamuisin, grillikauden avajaiset ja tietenkin se ihana, voimaannuttava aurinko.

VIIKONLOPPU. Tänä viikonloppuna ohjelmaani kuuluu perjantain kirjastokäynti (käyn usein muuten juuri perjantaina kirjastossa, silloin siellä on hyvin rauhallista), pizzalla herkuttelu ja saunominen. Lauantaina laitan kotia pääsiäisasuun, täytät kipot karkeilla ja jään odottamaan sunnuntain pikkuvirpojia. Lisäksi ihmettelen maasta ponnistavia krookuksia joita ei pitänyt enää kukkapenkissä olla, leikkaan omenapuuta ja tietysti luen.

PUUTARHA. En tiedä ikäkö sen tekee vai mikä, mutta sisäinen puutarhurini on heräämässä. Olen viime aikoina saanut mielettömästi iloa ja energiaa kukista, pienen puutarhamme tutkailusta ja sen suunnittelusta. Erään raskaan työpäivän jälkeen ajoin kukkakauppaan ja kiertelin kasvien keskellä, oloni tuli heti rauhallisemmaksi ja seesteisemmäksi. Kyllä, kasveissa taitaa olla voimaa.

KIRJAT. Tietenkin kirjat! Ei mene päivääkään ettenkö miettisi kirjoja tai lukemista. Lukuintoni on taas korkealla ja samalla suunnittelen myös pääsiäisen lukemisia.

HYVÄN OLON JÄTTÄNYT HIERONTA. Päätin hemmotella itseäni menemällä hierontaan, mutta hieroja parahti heti kun kokeili selkääni sekä niska-hartiaseutua. Ei ollut vähään aikaan ollut asiaakkaana niin tukossa olevaa kuin minä. Sattui, auttoi ja teki hyvää! Nyt jatkan hierontaa ja itseni huoltamista.

YSTÄVÄT. Heidän kanssaan maailma näyttää paremmalta.

TULEVAN KESÄN SUUNNITTELU. Vihdoinkin minulla on kesäloma! Ei ihan täysiä lomapäiviä, mutta loma kuin loma, olen iloinen. Viime kesät ovat menneet vahvasti neljän seinän sisällä, nyt aion mökkeillä, matkustaa kotimaassa, lukea paljon auringossa, tehdä puutarhahommia ja kerrankin ihan vain nauttia. Enkä malta odottaa.

Viedään tätä Katjan blogista aloitettua hyvää mieltä eteenpän, joten kertokaahan omissa blogeissanne elämänne ihanista asioista! Ihanaa viikonloppua kaikille ♥

Kjell Westö - Kangastus 38

Kjell Westö - Kangastus 38
Otava 2013
Suomentanut Liisa Ryömä
Ruotsinkielinen alkuteos Hägring 38 


Eletään vuotta 1938 Helsingissä, jossa omaa asianajotoimistoaan pyörittävä Claes Thune palkkaa konttoristikseen rouva Matilda Wiikin. Matilda omaa moitteettoman ansioluettelon, on pätevä ja kaikinpuolin etevä, mutta ei kerro itsestään juuri mitään. Ja kun perinteinen Thunen ja ystävien Keskiviikkokerho kokoontuu Thunen toimistossa puhumaan politiikasta ja ryyppäämäänkin, kuulee rouva Wiik äänen menneisyydestä joka on suistaa tämän raiteiltaan. Menneisyys palaa kipeänä mieleen.

Samaan aikaan taustalla Helsinki valmistautuu mahdollisiin olympialaisiin, musiikki soi ja rouva Wiikin katselemat elokuvat pyörivät. Samaan aikaan ihmiset myös seuraavat huolestuneina uutisia Euroopasta jossa kuohuu, ja sodan uhka leijuu ilmassa pahaenteisenä. Edellisestä sodasta kannetaan edelleen kipeitä arpia mukana, eivätkä ihmiset ole vielä unohtaneet. Westö kuvaakin kipeän todellisesti Suomen vapaussotaa, sen julmuutta ja kauheita leirioloja, joita ei voinut kuin sydän syrjällään lukea.

Kangastus 38 kiinnosti minua jo ilmestymisestään saakka kovasti. Ensimmäisen kerran pääsin kosketuksiin Westön teksteihin viime marraskuussa matkalla Riikaan, jonne olin ostanut mukaan jonkun naistenlehden (olisikohan ollut Anna), ja sieltä löytyi pieni tekstinpätkä Kangastus 38:sta. En ollut vielä kertaakaan aikaisemmin lukenut Westön kirjoja, ja monista blogeista luin hyviä arvioita kirjasta. Olipa kirja viime vuoden Finlandia -ehdokkaanakin. Minun piti ostaa kirja hyllyyni, mutta jotenkin se jäi, kunnes löysin kirjan kirjastosta Bestseller -tarralla varustettuna. Lainasin kirjan mutta en ehtinyt alkua pidemmälle. Myönsin tappioni ja palautin kirjan kiltisti kirjastoon. Sen verran jäi palauttaminen kuitenkin harmittamaan, että varasin kirjan ja ajattelin jatkaa siitä mihin jäin. Nyt kun olen vihdoin pienien esteiden jälkeen saanut kirjan luettua, olen ehkä jopa hieman ärtynyt itselleni että vetkuttelin tämän kanssa - olihan kirja todella hyvä.

Kangastus 38 on kirja jossa on monta kerrosta ja josta voisi kirjoittaa paljonkin, mutta jonka lukemisen jälkeen olo on oikeastaan aika sanaton.Westö pääsee yllättämään, ja saa uuden lukijan pauloihinsa. Alun arvoitus koukutti minut jo tuolloin marraskuussa, ja loppu saikin yllättymään täysin ja ymmärtämään kuinka upean kirjan onkaan lukenut. Tästä oikeastaan sanattomuus. Kirjan lukemisesta on jo muutamia päivä aikaa mutta en edelleenkään osaa pukea kaikkia tunteita sanoiksi. Annoin kirjalle aluksi neljä tähteä, mutta muutamien päivien kypsyttelyn tuloksena tajusin kirjan ansaitsevan täydet viisi, niin mieleenpainuva kirja on. Nyt ymmärrän miksi Westöa kehutaan niin paljon, hän on kaiken ylistyksensä ansainnut. Samalla voi vain ihmetellä miksi tartun herran kirjoihin vasta nyt.

"-- te luulette että oikeudenmukaisuus on jotain itsestään selvää. Oikeudenmukainen kohtelu on etuoikeus."

Jos pitää kuolla, niin ei kai ole väliä millainen sää on?
En sanoisi niinkään. Pohjoisen valossa on jokin taika. On kovin irvokasta tulla murhatuksi kun kaikki hehkuu olemassaolon riemua. Olen joskus ajatellut meidän punaisiamme silloin kaksikymmentä vuotta sitten, sitä että heidät vietiin leireihin juuri touko- ja kesäkuussa... On parempi tuhoutua yössä ja usvassa, silloin maailma on sentään mukautuvinaan kohtaloosi.

Charlaine Harris - Veri kielellä

Charlaine Harris - Veri kielellä
Gummerus 2013
Suomennos Sari Kumpulainen
Englanninkielinen alkuteos Deadlocked


Sookie yllättää poikaystävänsä Eric Northmanin juomasta toisesta naisesta, joka on kaiken lisäksi Sookieta nuorempi. Vihaisella Sookiella olisi tapahtumasta paljonkin sanottavaa, mutta tällä kertaa Sookien on nieltävä kiukkunsa, sillä vampyyrikuningas Felipe de Castro on vierailulla selvittämässä mitä yhdelle hänen alaisistaan Victorille on tapahtunut Ericin alueella. Kesken kaiken Ericin etupihalta löytyy ruumis, joka sattuu olemaan sama nuori nainen josta Eric oli juuri äsken juonut. Sookie on siis jälleen kerran keskellä suurta sotkua ja nyt vielä murhatutkimustakin johon poliisi on sekaantunut.

Kun asioita aletaan selvitellä tarkemmin, huomaa Sookie että tapahtuneilla asioilla on yhteys häneen, ja vihollinen on kavalampi kuin hän voisi arvatakaan. Lisäksi Sookien elämää sekoittavat keijumaailman asiat ja sarastin, joka kiehtoo keijuja todella paljon. Myöskään Ericin ja Sookien välit eivät ole niin tuliset kuin edellisissä osissa on voinut huomata. Sookien läheisille tapahtuu paljon iloisia ja onnellisia asioita mutta Sookie on oman rakkauselämänsä kanssa melkoisessa umpikujassa. Sookien ja Ericin tilanne jääkin kovin avonaiseksi kirja lopussa...

En ole pitkään aikaan tuonut Sookie Stackhouse -sarjan kirjoja blogiini. Viimeisimmät ovat näköjään olleet Verta sakeampaa ja Veren perintö. Syy on yksinkertaisesti ollut se, että nämä kirjat ovat olleet minulle täysin välipala lukemista. Olen utelias tietämään kuinka sarjassa lopulta käy ja ahmin kirjan helposti päivässä, mutta silti Sookien maailma pysyy minulle kevyen viihteellisenä. Lisäksi sarjan edelliset osat eivät ole edes olleet kovin vahvoja, suorastaan tylsiä, että niistä olisi ollut hirveästi mitään kerrottavaa täällä blogin puolella.

Tällä viikolla huomasin kirjastossa Bestseller -tarralla koristellun Veri kielellä ja nappasin heti mukaani. Ja päivässähän minä kirjan sitten ahminkin (heh, hyvä käyttää sanoja välipala tai ahmia, kun puhutaan vampyyreistä!). Kirjan luettuani tajusin, että tässä todella vedetään viimeisiä, siis sarjan suhteen. Veri kielellä on toisiksi viimeisin osa, ja seuraava ilmestyvä onkin sitten jo viimeinen. Jotain koukuttavaa Harrisin luomassa maailmassa viihteellisyyden lisäksi silti on, että jään harmittelemaan sarjan loppumista. Palan halusta tietää miten sarja päättyy ja kenet Sookie valitsee. Onhan kuitenkin totta, että Sookien miesseikkailut ovat sarjan keskiössä.

Minusta kirja oli viihdyttävä, ja selkeästi parempi muutamaan viimeisimpään osaan verrattuna. Sivut kääntyivät kuin itsestään ja kirja oli luettu ennen kuin tajusinkaan. Nyt odotan kyllä innolla viimeisimmän osan ilmestymistä!

Pyörähdys kirjakaupassa

Ottaen huomioon lukutahtini, ostan suhteellisen paljon uusia kirjoja hyllyyni. Raskaan työpäivän jälkeen hemmottelen itseäni käymällä kirjakaupassa, mikä voi varmasti kuulostaa ei kirjahullun mielestä oudolta. Viimeksi tänään innostuin pyörähtämään Suomalaisessa kirjakaupassa joka juhlii synttäreitä. Mieleni olisi tehnyt ostaa vaikka mitä, mutta maltoin mieleni.

Lähdin ennen kaikkea ostamaan Tove Janssonin Tee työtä ja rakasta, jota en ole raaskinut sen kovan hinnan vuoksi vielä ostaa. Nyt kun kirja oli himpun alle kolmekymppiä, nappasin sen mukaani. Lisäksi silmiini tarttui vielä tarjous, jossa muumipokkarit olivat 12 € /2 kpl. Valitsin Muumipappa ja meri sekä Taikurin hattu. Olen vakaasti sitä mieltä että jostain vanhempieni luota löytyy nämä kaikki muumikirjat sellaisessa boksissa, siksi en ole viitsinyt näitä erikseen ostaa. Harmi vain että en ole etsinnöistä huolimatta boksia löytänyt, mutta etsinnät jatkuvat..

Muita kirjaostoksiani viime ajoilta ovat olleet

Haruki Murakami Kafka rannalla

Granta 2

Chimamanda Ngozi Adichie Puolikas keltaista aurinkoa

Joyce Carol Oates Haudankaivajan tytär

Karin Slaughter Pettävä hiljaisuus

Emily Brontë Humiseva harju 

Adichie, Oates ja Slaughter olivat pokkaritarjouksessa yhteensä 12 €, Humiseva harju lähti mukaan 1,95 €! Todella edullinen löytö, vaikka mielelläni ottaisin tämän kirjan kovakantisena hyllyyn. Jostain syystä klassikot ovat kaikista mieluisimpia juuri kovakantisina. Humisevan harjun lukemisesta on vuosia aikaa, enkä usko että lukioikäisenä olen täysin ymmärtänyt kaikkea, siksi hyvä lukea tämä vähän vanhempana.

Olisin halunnut ostaa vielä Tommi Kinnusen Neljäntienristeys sekä Anni Kytömäen Kultarinnan, mutta ei antanut kukkaro periksi. Voi kun kirjat olisivat halvempia! Kirjan ja ruusun päivänä (23.4) voisikin sitten taas käydä ihastelemassa kirjakaupan tarjontaa, ja kotiuttaa noista kirjoista toisen.

Aurinkoa viikonloppuunne!

Haruki Murakami - Kafka rannalla

Haruki Murakami - Kafka rannalla
Tammi 2011
Suomennos Juhani Lindholm (englanninkielisestä käännöksestä Kafka on the Shore, 2005)
Japaninkielinen alkuteos Umibe no Kafuka, 2002


Viidentenätoista syntymäpäivänäni minä karkaan kotoa, matkustan kaukaiseen kaupunkiin ja asun pienen kirjaston kulmauksessa. 
Kuulostaa vähän sadulta, mutta satua se ei ole, uskokaa pois. Ei vaikka sitä miten päin vääntelisi.

Kafka Tamura on asunut kahdestaan isänsä kanssa siitä lähtien, kun tämä oli neljävuotias. Tuolloin hänen äitinsä ja sisarensa häipyivät jättäen Kafkan yksin, ja noita arpia Kafka kantaa edelleen elämässään mukana. Välit isään ovat olemattomat ja nyt, viisitoistavuotiaana, Kafka päättää karata kotoa. Hänellä ei ole mitään syytä miksi jäädä. Takaraivossa jyskyttää isän julma ennustus, kohtalo jolta ei voi välttyä, mutta myös toive löytää äiti ja sisko.

Toisaalla on kuusikymmentävuotias Nakata, joka on lapsena joutunu omituiseen onnettomuuteen josta ei ole koskaan selvinnyt. Tapahtuman seurauksena Nakata menetti muistinsa kokonaan, eikä hän osaa lukea eikä kirjoittaa. Nakatalla on kuitenkin kyky keskustella kissojen kanssa, ja hän etsiikin työkseen kadonneita kotikissoja. Kun Nakata seuraa erään kissan jälkiä, päätyy hän Kafkan isän taloon. Tuo hetki muuttaa Nakatan elämän täysin ja Nakata pakenee.

Kafka on tuossa vaiheessa jo päätynyt Tokiosta Takamatsuun, ja löytänyt kauniin kirjaston jonne muuttaa myöhemmin asumaan. Myös Nakata matkaa Takamatsuun täysin tietämättä miksi, hän vain tietää että hänen on mentävä ja tehtävä jotain. Näiden kahden tarinat nivoutuvat yhteen ja vievät lukijan matkalle realismin tuolle puolen.

"Minulle tapahtuu kaikenlaisia asioita", minä aloitan."Osa on omia ratkaisujani, osa ei. Enkä pysty enää erottamaan, kumpi on kumpaa. Jotenkin vain tuntuu kuin kaikki olisi ennalta päätetty - että minä kulkisin tietä, jonka joku on piirtänyt valmiiksi minua varten. On ihan sama, kuinka paljon minä ajattelen tai ponnistelen. Itse asiassa tunnen itseni sitä huonommin, mitä kovemmin yritän. Ihan kuin minuus olisi kiertorata, jolta olen eksynyt kauas pois, ja se oikeasti sattuu. Ennen kaikkea se kuitenkin pelottaa. Säpsähdän kuin vain ajattelenkin sitä.

Nyt muutaman Murakamin kirjan lukeneena huomaan joidenkin asioiden toistuvan usein: usein juuri klassinen musiikki taustalla, päähenkilönä poika joka kärsii vaikeasta isä-suhteesta, seksi, kirjallisuus ja kirjat ja myös tässä törmään Tsehovin teoriaan "jos tarinassa esiintyy pistooli, sen pitää myös laueta". Ja tietysti se maaginen realismi. On muuten todella hämmästyttävää, kuinka Murakami saa perus arjenaskareetkin kuulostamaan mielenkiintoisilta, yleensä jos joutuu lukemaan päähenkilön ruoanlaittopuuhista tai jumppatuokiosta, pitkästyy väkisinkin. Murakamin kirjoittamana sekin on vallan mielenkiinoista, eikä vie tehoja tarinalta.

Tällä kertaa Murakami on saanut minut paitsi pauloihinsa myös hyvin hämmentyneeksi. Olen lukenut kirjaa nyt pari viikkoa ja se on todellakin vienyt minut täysin muihin maailmoihin. Hidas eteneminen parin sivun tahtia ja hajanaiset lukukerrat eivät kuitenkaan tehneet lukukokemukselle hyvää, valitettavasti. Nyt tuntuu siltä, kuin en olisi ymmärtänyt läheskään kaikkea. Ei niin, että Murakamin kirjoja välttämättä kukaan koskaan täysin ymmärtäisi, mutta tällä kertaa lukukokemusta ei voinut mitenkään verrata IQ84 -trilogiaan, joka vei tämän lukijan täysin mennessään. Tämä kirja jos mikä vaatisi toisen lukukerran ihan vain sen takia, että varmistaisin itseltäni ymmärsinkö mitään. Kafka rannalla herättää paljon ajatuksia hämmentävillä, todella oudoilla ja joskus suorastaan ällöttävillä kohtauksillaan, mutta Murakami on Murakami, ja hän vetää väkisinkin puoleensa. Voiko kirja olla samaan aikaan hyvä mutta outo? Sitä tämä minulle nimittän oli.

"Muistot ovat sellaisia, jotka lämmittävät ihmistä sisältäpäin, mutta samalla ne myös repivät häntä kappaleiksi."

"Niin kauan kuin aikaa ylipäänsä on olemassa, jokainen meistä viime kädessä saa jonkilaisen vahingon sielulleen, muuttuu joksikin muuksi. Niin käy ennemmin tai myöhemmin kaikille."