Vera Vala: Aprikoosiyöt. Gummerus. 2021. Kannen suunnittelu: Eevaliina Rusanen. 368 sivua.
Arvostelukappale kustantajalta
"Kesä on täynnä sagroja, kyläjuhlia, joita odotellen ihmiset selviävät kolean, sateisen talven yli. Tänä iltana kylän keskustassa järjestetään kesän ensimmäiset juhlat, ja ihmismäärästä päätellen mustatryffelin festivaalille ovat tulleet kaikki lähiseudun asukkaat. Toisin kuin vaalea tryffeli, tumma kesätryffeli kypsyy syötäväksi jo kevätkesällä, ja jo se riittää saamaan ihmiset hilpeälle tuulelle." (s. 82)
Laurasta tuntuu, että hänen elämänsä junnaa paikallaan, on junnannut jo hyvän tovin. Kirjailija hänestä olisi pitänyt tulla, mutta hän on työskennellyt jo neljä vuotta palkanlaskijana. Parisuhde Robinin kanssa takkuaa eikä Laura ole enää varma tunteistaan miesystäväänsä kohtaan. Ja gradukin on tekemättä. Eikä Laura ole enää mikään ihan nuori tyttönen, hänellä on ikää jo liki neljäkymmentä vuotta. Laurasta tuntuu, että hän on riittämätön eikä kelpaa mihinkään eikä kenellekään. "Minusta tuntuu, että elämäni on rikki", toteaa Laura. (s. 66) Kati-sisko on Lauran vastakohta, älykäs, itsevarma, tyylikäs ja urallaan menestynyt. Kati pyrkii pitämään huolta pikkusiskostaan. "Siskon mielestä Lauran olisi pitänyt vihdoin valmistua. Vihdoin hankkia asuntolainan mahdollistava työpaikka. Vihdoin lopettaa typerä vitsailu. Vihdoin kasvaa aikuiseksi." (s. 52)Lapsuuden tavaroiden joukosta Laura löytää arvoituksellisen kirjeen. Kirje vie hänet keväiseen Italiaan Aino-tädin luo, joka asuu viehättävässä Villa Alba -huvilassa Toflan vuoristossa. Lauran viimeisestä Villa Alban käynnistä on kulunut jo parikymmentä vuotta. Kirjeenvaihtokaveri Alexin kanssa vietetty aika palautuu elävänä Lauran mieleen, mutta huomion vie nyt Aino-täti, joka makaa sairaalassa pudottuaan raunioilta. Laura vaistoaa, että Aino-tädin putoaminen ei ehkä ollut puhdas onnettomuus.
Tädin ollessa sairaalassa Laura asuu Villa Albassa seuranaan Harlekiini-kissa ja koira, jonka Laura oli nimennyt Cujoksi "Stephen Kingin raivotautisen piskin mukaan". Laura nauttii kauniista Villa Albasta. Hedelmätarhassa viikunapuut tuoksuvat ja aprikoosit roikkuvat houkuttelevina. Mutta jotakin häiritsevää ja pelottavaakin tapahtuu huvilalla. Ehkä hänellä on vain liian vilkas mielikuvitus, selittää Laura itselleen.
"Että aina on mahdollista palata oikealle tielle." (s. 290)
Kun toisessa aikatasossa seurataan Villa Alban tapahtumia liki neljäkymmentä vuotta sitten, alkavat sukusalaisuudet aueta ja arvoituksellisen kirjeen sisältö selittyy Lauralle. Samalla moni muukin arvoitus saa selityksensä. Laura alkaa ymmärtää syitä, miksi hän on koko elämänsä ajan kokenut itsensä epävarmaksi ja riittämättömäksi.
"Perhe on tärkeintä maailmassa." (s. 268)
Liikuttiinpa kummassa aikatasossa tahansa, italialaisuus - ihmiset, elämäntapa, luonto ja ruoka - on läsnä kirjan tapahtumissa. Italialaiset nauttivat elämästä kaikilla aisteillaan. Riemu "loistaa hymyinä ja täyttää korvat rehevällä naurulla. Ihmiset luovat sanoilla seittejä toisiinsa, kun he kyselevät kuulumisia, juoruilevat ja alkavat väitellä politiikasta." (s. 82) Kaikesta nautitaan yhdessä perheen ja ystävien kanssa. Ruoka on Italiassa elämäntapa. Kirjassa on kaunis kuvaus rakkaudella valmistetusta sacherkakusta. "Otan sacherkakun esiin jääkaapista. Se on täydellinen. Olen sulattanut suklaaseen myös kaikki Ludovicoa koskevat unelmani, olen vaahdottanut sokerin ja kananmunien sisään kaikki ne sanat, jotka haluaisin kuiskata hänelle." (s. 93)Laitan hyvän kiertoon. Ensi viikolla blogissani on kevätarvonta, jossa palkintona on tämä Vera Valan Aprikoosiyöt.