Mark Sullivan: The Last Green Valley (Kohti vihreää laaksoa)

 

Mark Sullivan: The Last Green Valley. Lake Union. 2021. 445 sivua. (Kohti vihreää laaksoa)

Eletään toisen maailmansodan aikaa vuonna 1944 pienessä Freidenstalin kylässä Ukrainassa. Stalinin joukot tunkeutuvat maahan jättäen jälkeensä tuhoa, pelkoa ja kauhua. Emil ja Adeline Martellilla on kaksi mahdollisuutta, joko jäädä neuvostoarmeijan armoille tai lähteä saksalaisjoukkojen mukaan. Saksalaiset lupaavat turvaa puhdasverisille saksalaisille, joita mm. Martellit ovat, koska heidän esivanhempansa tulivat aikoinaan viljelemään maata Ukrainaan. Martellit pakkaavat vaatimattoman omaisuutensa hevosvaunuihin. Mukaan pakomatkalle lähtevät perheen kaksi poikaa Will ja Walt sekä Adelinen äiti ja sisko sekä Emilin vanhemmat.

Vastoinkäymisten täyttämä matka on äärimmäisen rankka. Martellit kärsivät, he pelkäävät ja he surevat. Heidän on luovutettava omaisuutensa ja hevosensa, heidän on matkustettava täpötäysissä junavaunuissa, riisuuduttava alasti, käytettävä tapettujen juutalaisten vaatteita ja asuttava Puolassa taloissa, joissa juutalaiset aikoinaan olivat asuneet. Mutta he kestävät. Jollakin tavoin he onnistuvat löytämään pieniä ilon hetkiä ja toivon kipinöitä, joita he vaalivat yrittäessään pysyä hengissä. Yksi toivon kipinöistä on Adelinen haave päästä kauniiseen vihreään laaksoon, jossa virtaa mutkitteleva joki. Ei edes Adeline tiedä, missä sellainen paikka on, mutta se ei ole oleellista. Tärkeintä on, että he tarvitsevat unelman, johon voi tarttua. 

Kun liittolaiset lähestyvät, Emil erotetaan perheestään ja viedään vankileirille hävittämään ruumiita ja sittemmin jälleenrakennustöihin. Hänen rakkautensa Adelinia kohtaan pitää hänet elossa. 

"If you must look back, try to find the beauty and the benefit in every cruelty done to you. If you must think about the future, try to have no expectations about it."

Martellin perheen tarina on osoitus, millainen voima rakkaudella ja päättäväisyydellä on. Mikään ei ole yksinkertaista eikä helppoa, mutta monen vuoden jälkeen perhe on jälleen yhdessä ja pääsee matkaamaan kohti vihreää laaksoa, joka löytyy meren tuolta puolen, USA:n Montanasta. 

The Last Green Valley perustuu tositapahtumiin. Kirjailija kuuli tämän tarinan vuonna 2017, kiinnostui tästä, matkusti Eurooppaan ja kulki Martellien matkan nykyisen Moldovan, Romanian, Unkarin, Tšekin ja Puolan halki. Kuulemaansa ja kokemaansa pohjautuen kirjailija rakensi historiallisiin tositapahtumiin pohjautuvan fiktiivisen tarinan täyttäen aukot kiehtovilla, mutta kuvitelluilla yksityiskohdilla ja tapahtumilla. Kirjailija toteaakin: "What you are about to read, then, is not narrative nonfiction, but historical fiction based on an extraordinary tale of World War II and its aftermath."

Huolellisesti luodut henkilöhahmot heräävät eloon kirjan sivuilla. Lukija pystyy tuntemaan ja kokemaan kaikki epätoivon, kauhun ja myös onnellisuuden tunteet, joita Emil ja Adeline tunsivat. Kukaan ei voi olla ihailematta Adelinen uskoa ja ehdotonta rakkautta perhettään kohtaan. Suosikkihahmokseni tuli rakastettava ja viisas korpraali Gheorghe. Todellisesta korpraali Gheorghesta kirjailija toteaa: "The real Corporal Gheorghe was, without a doubt, one of the more remarkable and enlightened individuals I have ever had the privilege of meeting."

 

"What you seek is what you will find, but only if you hunt it with all your heart and mind." 

"Not always," Emil said. 

"Always," Corporal Gheorghe insisted.

Kirja on arvokas lisä toisen maailmansodan kirjallisuuteen. Kirjan lopussa on kiinnostava valokuvaliite sekä havainnollistava kartta perheen pakomatkasta.

Pidin paljon tästä kirjasta. Lukukokemustani vahvisti se, että luin kirjan alkuperäiskielellä. Tosin vielä vahvempana ja koskettavampana tarinana minulle avautui Pino Lellan uskomaton tarina kirjassa Palavan taivaan alla (Sitruuna 2019). (linkki) The Last Green Valley ilmestyi suomeksi vuonna 2022 nimellä Kohti vihreää laaksoa (Sitruuna) Arto Konttisen suomentamana.

Lukupiirikirjana Mark Sullivanin Palavan taivaan alla

Mark Sullivan: Palavan taivaan alla. Sitruuna kustannus. 2019. Englanninkielinen alkuteos Beneath a Scarlet Sky. Suomentanut Seppo Raudaskoski. 615 sivua.

"Sinun pitää ymmärtää, että vaarannat henkesi. Saksalaisten uusien määräysten mukaan juutalaisten auttaminen on maanpetos, josta rangaistaan kuolemalla. Jos jäät kiinni, sinut luultavasti teloitetaan." (s.105-106)

Rauman Naisten Pankin lukupiirimme marraskuun kirja oli Mark Sullivanin Palavan taivaan alla. Meitä oli neljä lukijaa vaihtamassa ajatuksia tästä toisen maailmansodan aikaan sijoittuvasta romaanista. Heti kirjan esipuheesta käy ilmi, että kyse on biofiktiosta eli kirja on elämäkerrallinen romaani, jossa yhdistyvät fakta ja fiktio. Kirjan päähenkilö on italialainen Pino Lella, joka oli 79-vuotias silloin, kun kirjailija tapasi hänet ensimmäisen kerran. Sullivan pyysi Lellalta haastattelua. Ja mitä tekikään tämä mies, joka ei koko elämänsä aikana ollut kertonut kenellekään sanan sanaa toisen maailmansodan aikaisista sotatapahtumista. Lella suostui haastatteluun. Ja niin siinä sitten kävi, että Sullivan saikin kuulla koko Lellan tarinan, niin uskomattomat, niin yllättävät ja niin jännittävät sotakokemukset kuin myös kaikki murheelliset tapahtumat. 

Tapahtumien alkupaikka on Milano. Tapahtumien edetessä kirjassa liikutaan laajemminkin Italiassa. Koimme, että oli kiinnostavaa lukea toisen maailmansodan Italiasta, koska Italian sotatapahtumia ei juurikaan ole kuvattu ainakaan kaunokirjallisuudessa. Punaisen taivaan alla on sotakirja, mutta se ei ole taistelukirja eikä keskitysleirikirja. Se on kirja ihmisyydestä sodan keskellä. 

Kirjan päähenkilö on Pino Lella. Miten ihanasti sointuva nimi nuorukaisella onkaan! Pino on 17-vuotias nuorukainen, joka on kiinnostunut ihan tavallisista asioista, hyvästä ruoasta, tytöistä ja musiikista. Mutta Pinon, kuten muidenkin milanolaisten, elämä tulee muuttumaan, kun saksalaiset valtaavat kaupungin kesällä 1943. Pinon vanhemmat lähettävät pojan turvaan isä Ren luo pohjoiseen Casa Alpinaan. Mutta turvassa Pino ei ole Casa Alpinassa, päinvastoin. Isä Re antaa Pinolle vaarallisen tehtävän. Hänen tulee kuljettaa etupäässä juutalaisia ja myös brittilentäjiä vuorten poikki turvaan Sveitsin puolelle. Tehtävä on äärimmäisen vaarallinen. Pino ennättää tehdä monta vaarallista matkaa ennen kuin hänen vanhempansa kutsuvat hänet takaisin Milanoon. Sen jälkeen monien vaiheiden kautta Pino Lellasta tulee saksalaiskenraali Hans Leyersin autonkuljettaja. Käy ilmi, että Leyers ei olekaan mikä tahansa natsi, vaan hän on Hitlerin oikea käsi Italiassa. Leyersin autonkuljettajana Pino Lellalta edellytetään uskomatonta rohkeutta ja kylmäverisyyttä. 

Kirjan ehdoton vahvuus mielestämme oli ajankuvaus. On helppo uskoa, että näin tapahtumat toisen maailmansodan Milanossa etenivät. Sotatapahtumia kirjassa kuvataan yksilötason kautta, lähinnä Pino Lellan kokemina. Keskustelimme siitä, miten rankka kokemus sota niin Italiassa kuin muissakin maissa olikaan nuorille miehille, joilta Pinon Lellan lailla edellytettiin ja vaadittiin äärimmäistä rohkeutta. Huolettomat nuorukaiset aikuistuivat nopeasti, kun käsky kävi taistelukentille. Piti olla rohkea, piti uskaltaa ja piti luottaa itseensä.

"Jos menetämme rakkauden, menetämme kaiken." 

Onneksi Pino löytää ihanan Annan, jonka hän oli tavannut jo ennen Casa Alpinaan menoaan ja jonka kuvaa hän oli kantanut mielessään heidän ensitapaamisestaan asti. Syntyi rakkaustarina, joka auttoi Pinoa kestämään päivät Hans Leyersin palveluksessa. Pino Lella joutui näkemään paljon julmuutta, mutta onneksi moni päivä päättyi yhteiseen hetkeen Annan kanssa. 

Kirjassa oli monia vaikuttavia, järkyttäviä ja hyvin uskottavasti kuvattuja tapahtumia. Yksittäisistä tapahtumista meille jäivät erityisesti mieleen Annan kohtalo ja irtopäät lumisissa aidanpylväissä sekä Mussolinin ja hänen rakastajattarensa Claretta "Clara" Petaccin teloitetut ruumiit roikkumassa Milanon keskusaukiolla. Punaisista tavaravaunuista pilkistävät pienet sormet herkistivät meidät. Totesimme, että näinkin voi kuvata juutalaisvainoja, taitavasti, eleettömästi ja vaikuttavasti.

Kirjan perustarina on uskottava. Näin tapahtumat ovat hyvinkin saattaneet mennä. Mutta joitakin tapahtumia on mielestämme höystetty liikaakin fiktiolla ja myös toistolla, erityisesti niiden tapahtumien osalta, kun Pino Lella kuljetti juutalaisia vuorten yli Sveitsiin. Uskoimme kyllä, että Pino oli lujaluonteinen, mutta mietimme, oliko niin nuorella miehellä todellakin tarvittavaa rohkeutta uhkarohkeisiin vuorten ylityksiin. Olisi ollut kiinnostavaa lukea kuvausta kuljetettavien juutalaisten taustoista ja myös siitä, mitä heille tapahtui, kun he pääsivät Sveitsiin.

Palavan taivaan alla oli kokonaisuudessaan kiinnostava lukukokemus. Pino Lellan tarinaa täydensi kirjan loppuluku, jossa kirjailija kertoo päähenkilöitten myöhemmistä vaiheista. Kirja on sujuvasti kirjoitettu, helppolukuinen ja johdonmukaisesti etenevä. Suuresta sivumäärästä huolimatta kirja pysyi hyvin koossa. Kirjasta olisi saanut myös tietokirjan, mutta fiktiivinen tarina on varmasti lukijalle kiinnostavampi. Tiivistämisen varaa olisi ollut erityisesti Casa Alpinan kuvausten osalta. Eli kuten eräs lukijamme totesi: "Vähemmälläkin olisi uskonut, että Pinolle annetut toimeksiannot olivat vaarallisia." Giacomo Puccinin aaria Nessun Dorma kulkee taitavasti valittuna punaisena lankana läpi kirjan. 

Lopuksi keskustelumme kääntyi kirjojen kansiin. Totesimme, että on tärkeää, että kansi sopii kirjan teemaan. Näin Ville Hänninen kiteyttää kansien merkityksen kirjassaan Kirjan kasvot (SKS 2017): "Kirjan henki tiivistyy usein kanteen". Joskus kirja saatetaan valita puhtaasti kannen perusteella. Palavan taivaan alla -kirjan kannen punaisen eri sävyt viehättivät meitä, mutta kansi kokonaisuudessaan olisi sopinut paremmin vaikkapa johonkin dystopia-aiheiseen teokseen. 

Kirja sai meiltä arvion 3,3 (asteikko 1-5). Seuraavan kerran kokoonnumme joulukuussa keskustelemaan Tara Westoverin kirjasta Opintiellä. 

Mark Sullivan: Palavan taivaan alla

Mark Sullivan: Palavan taivaan alla. Sitruuna kustannus. 2019. Englanninkielinen alkuteos Beneath a Scarlet Sky. Suomentanut Seppo Raudaskoski. 615 sivua.

Arvostelukappale kustantajalta

"Elämä on jatkuvaa muutosta, ja muutos on melkein aina draamaa ellei peräti tragediaa, ellei osaa löytää siitä komediaa. Mutta aina kun taivas on palanut uhkaavan punaisena, olen ajatellut, että on onni olla elossa ja että jokaisen päivän ja jokaisen hetken ihmeestä täytyy kiittää, vaikka niissä olisi kuinka moittimista. Ja täytyy luottaa Jumalaan, maailmankaikkeuteen ja parempaan huomiseen, vaikka luottamus ei olisi aina ansaittua." (s. 609)

Tapahtumapaikkana on Milano. Vuosi on 1943, kesäkuu. Saksalaiset ovat juuri vallanneet Milanon, kaupunkikuva muuttuu, rakennuksia sortuu saksalaisten pommituksissa. Tähän saakka 17-vuotias Pino Lella on ollut kuin kuka tahansa italialainen nuori. Arkipäivän ilot ovat löytyneet hyvästä ruoasta, musiikista ja tytöistä. Saksalaisten tulo kotikaupunkiin muuttaa kaiken. Pinon vanhemmat haluavat säästää pojan sodan kauhuilta ja lähettävät hänet isä Ren luo pohjoiseen Casa Alpinaan. Isä Re antaa tehtävän Pinolle. Tämän tulee kuljettaa juutalaisia vuorten poikki turvaan Sveitsin puolelle. Tehtävä on äärimmäisen vaarallinen. Isä Re ei kaunistele tehtävän vaikeutta. "Sinun pitää ymmärtää, että vaarannat henkesi. Saksalaisten uusien määräysten mukaan juutalaisten auttaminen on maanpetos, josta rangaistaan kuolemalla. Jos jäät kiinni, sinut luultavasti teloitetaan." (s.105-106) Pino ennättää saattaa monet juutalaiset turvaan Sveitsin rajalle, kunnes Pinon vanhemmat kutsuvat hänet takaisin Milanoon. 

"Gestapo on kuin Jumala. Me kuulemme kaiken." (s. 187)

Sota jatkuu ja Pinon on aika värväytyä armeijaan. Vanhemmat eivät halua lähettää poikaansa lähes varmaan kuolemaan itärintamalle. Sen sijaan Pino liittyy Saksan armeijaan. Monien vaiheiden kautta hänestä tulee saksalaiskenraali Hans Leyersin autonkuljettaja. Käy ilmi, että Leyers ei olekaan mikä tahansa natsi, vaan hän on Hitlerin oikea käsi Italiassa. Autonkuljettajana toimiminen antaa Pinolle erinomaisen mahdollisuuden välittää Leyersin kautta saatuja tietoja liittoutuneille, eli näin Pinosta tulee liittoutuneille arvokas vakooja.  "Sinä olet nyt tärkeän kenraalin henkilökohtainen autonkuljettaja. Menet sinne minne Leyerskin. Näet mitä hän näkee. Kuulet mitä hän kuulee. Sinusta tulee meidän vakoojamme Saksan sodanjohdossa!" (s. 226) Pino kokee natsimiehityksen ja sodan kauhut yhdessä Leyersin kanssa. Hän näkee irtopäitä lumisissa aidanpylväissä, hän näkee pieniä sormia, jotka pitkistävät punaisesta tavaravaunusta, hän näkee Mussolinin ja hänen rakastajattarensa Claretta "Clara" Petaccin teloitetut ruumiit roikkumassa Milanon keskusaukiolla.

Onneksi löytyy ihana Anna. Anna, jonka Pino oli tavannut jo ennen Casa Alpinaan menoaan, Anna, jonka kuvaa hän on kantanut mielessään heidän ensitapaamisestaan asti. Leyersin naissuhteen ansiosta Pinolla ja Annalla on mahdollisuus viettää aikaa yhdessä. Yhteisen tulevaisuuden suunnittelu auttaa Pinoa jaksamaan. Pinon ohella lukijalle tulevat tutuiksi Pinon nuorempi veli, hurjapäinen Mimmo, hyvä ystävä Carletto ja karismaattinen Tullio. Sekä luonnollisesti Pinolle kaikkein tärkein ihminen maailmassa, kaunis Anna.

Totuus on tarua ihmeellisempi

Jo heti kirjan esipuheessa käy ilmi, että kysymyksessä on tosi tarina. Kyse on faktaan perustuvasta fiktiosta, jossa päähenkilönä on Pino Lella. Kirjailija tapasi 79-vuotiaan Lellan ja pyysi haastattelua. Lella, joka oli koko elämänsä vaiennut sotatapahtumista, suostui haastatteluun, avautui ja kertoi sotamuistoistaan, myös kaikkein murheellisimmistakin. Sullivan halusi saada vielä tarkemman kuvan sota-aikaisista tapahtumista ja kuljetti Pinon mukanaan Italiaan, jossa he kävivät kaikissa Pinolle tutuissa paikoissa. Sullivan haastatteli katolisia pappeja ja partisaaniliikkeen jäseniä. Kävi selväksi, että monet papeista olivat pystyneet rohkeilla toimillaan pelastamaan monien juutalaisten elämän. 

Tapahtumat alkavat Milanosta, mutta lukija saa laajemmankin kuvan Italian sotatapahtumista. Kirja on tervetullut lisä toisen maailmansodan sotakirjallisuuteen, koska toisen maailmansodan Italia on paljolti jäänyt unohduksiin. Sullivan olisi voinut kirjoittaa Pinon  uskomattoman rohkean tarinan tietokirjaksi, mutta uskon, että fiktioratkaisulla Pino Lella saa enemmän lukijoita. Pino Lellan sotakokemukset ansaitsevat tulla kerrotuiksi ja ansaitsevat tulla luetuiksi. Lella asuu nyt Yhdysvalloissa ja on 92-vuotias.

Huomiota kiinnitti se, että  Sullivanin tavatessa Pinon sodasta oli kulunut kuutisenkymmentä vuotta. Näistä hurjista sotakokemuksista Pino ei ollut kertonut kenellekään. Sotakokemukset ovat varmasti varjostaneet Pinon elämää, ehkä hän halusi vaikenemisella unohtaa kaiken. Mutta voiko tällaisista kokemuksista koskaan vapautua? Sullivan tunsi itsensä etuoikeutetuksi, koska Lella oli antanut hänelle kunnian kertoa hänen tarinansa. Kirjan kiitossanoissa käy ilmi, että Sullivan on tehnyt kirjaa varten laajaa taustatyötä ja perehtynyt yksityiskohtaisesti Pinon tarinan tapahtumympäristöihin.

Sullivanin elämänkerta Pino Lellasta on vaikuttava lukukokemus.  Kirjassa on monia teemoja, on seikkailua, dekkarinomaista jännitystä, rakkautta, ystävyyttä, politiikkaa ja sotaa. Monista teemoista huolimatta kirja pysyy hyvin koossa. Tapahtumien vauhti kiihtyy loppua kohti, kirjailija hukuttaa lukijan uskomattomien sattumusten ja tapahtumien vyöryyn. Kirjaa on vaivatonta lukea, lukukokemukseni olisi tosin ollut vielä täydellisempi, jos kirjaa olisi hieman tiivistetty. Luin kustantajan sivuilta, että kirjasta ollaan tekemässä elokuvaa, jossa Tom Holland esittää Pino Lellaa. 

Sitruuna Kustannus, hienoa että olette ottaneet tämän unohtumattoman kirjan julkaisuohjelmaanne. 

Pino Lella nuorena