Minna Rytisalo: Sylvia

 

Minna Rytisalo: Sylvia. WSOY. 2025. Kansi: Ville Laihonen. 296 sivua.

Minna Rytisalo nostaa esille aikoinaan Suomen Lapissa tunnetun, mutta nyt jo unohdetun salaperäisen Sylvian. Nainen tunnettiin eri yhteyksissa eri nimillä. Milloin hän oli  Sylvia von der Moer, milloin Petronella von der Moer, milloin taas pelkkä Petronella tai sitten Antoinette tai Moore-McCormick. Hänellä oli monta nimeä, ja oli hänestä moneksi muillakin tavoin. Hän oli "journalisti, sodastaselviytyjä tai sankaritar, riehakas ja rauhallinen." 

Kirja alkaa Sylvian lapsuuden kuvauksista Hollannista. Eletään vuotta 1946. Sota on juuri päättynyt. Sylvian äidin vointi on heikko ja sisko Elsalla on vauva, jonka sotilasisä ei tiedä olevansa isä. Juutalaiskysymys on koko ajan läsnä. Äidistä tuntuu pahalta, että hänkin hyväksyi juutalaisten kohtalon tekemättä yhtään mitään. "Vaikka joillekin kävi huonosti, meillä ei ollut hätää missään vaiheessa, Elsa ajattelee, koska meidän suonissamme ei virrannut rikolliseksi sanottu veri eikä meidän tarvinnut ommella vaatteisiimme merkkiä niin kuin joidenkin muiden, ja vaikka kaikesta olikin pulaa, me olimme kuitenkin jollain lailla turvassa." Mutta tätä kaikkea Sylvia ei enää ollut näkemässä, sillä hän lähti pois kotoa heti miehityksen päätyttyä vuonna 1945.

Sylvian tie vei moniin maihin, ensin Ranskaan, sitten Venezuelaan ja sieltä edelleen Tunisiaan, Italiaan ja Saksaan. Joka paikasta löytyi ihmisiä, joiden kanssa Sylvia lyöttäytyi yhteen ja joiden kanssa pidettiin hauskaa, huijattiin toista tai ihan vieraita ihmisiä. Aina piti kuitenkin lähteä, levottomuus antoi vauhtia. Suomessa Sylviaa kiinnostivat Helsingin olympialaiset, ja vuonna 1949 hän saapui Helsinkiin toimittajana. Mutta pois oli lähdettävä, koska hotellilaskut jäivät maksamatta. Seuraavaksi tapaamme hänet Suomen Lapista Jäkäläpään tunturijonoilta vaeltamassa geologi Klaus Säynäjärven kanssa. Lemmenjoella Sylvia ystävystyi kullankaivajien kanssa.

Suojelupoliisin huomio kiinnittyi Sylviaan. "Rötösten lista on pitkä ja kuohuttava: petos, valehtelu, huijaaminen, väärällä nimellä esiintyminen, virkavallan pakoilu, vakoilu ja mahdollisesti valtiolliset motiivit!" Tapio Korhonen, suojelupoliisin kanslisti, huomaa tilaisuutensa tulleen. Hän, ja nimenomaan hän, pääsee nappaamaan tämän rikollisen naisen. Ja se kunnia, mitä siitä tulee seuraamaan! "Millaistahan olisi istua kahvilla presidentin kanssa? Tai pääministeri Fagerholmin? Saatan saada mitalin, ja ihan varmasti minusta kirjoitetaan lehdissä." 

Aloitin kirjan äänikirjana, mutta siitä ei tullut mitään. Aikatason vaihtelut hämmensivät, enkä yksinkertaisesti päässyt kiinni juoneen. Vaihdoin printtikirjaan, ja kirjan rakenne avautui. Kuvaillessaan Sylvian persoonallisuuden eri puolia kirjailija antaa puheenvuoron Sylvian eri maissa kohtaamille ystäville, tuttaville, huijatuille ja häntä huijanneille. Sylvia, joka on ollut todellinen henkilö, mutta josta tiedetään varsin vähän, herää eloon Rytisalon fiktiivisissä kuvauksissa. Rytisalo on kirjoittanut Sylvian taitavasti ja rakentanut juonen harkiten. Kaiken ytimessä on kaunis, lyyrinen kieli.

Pidin erityisesti kirjan alku- ja kirjan loppuosasta. Lapsuus ja sodanjälkeinen aika Hollannissa on kuvattu elävästi ja todentuntuisesti. Loppupuolen Lapin luontokuvaukset ovat kerrassaan upeita. Niistä olisin halunnut nauttia vielä enemmänkin. Petronellan kukkulat Lemmenjoella ovat muistona salaperäisestä Sylviasta.

Minna Rytisalo: Jenny Hill

 

Minna Rytisalo: Jenny Hill. WSOY. 2023. Päällys Ville Laihonen. 294 sivua.

Arvostelukappale kustantajalta

"Sinulla ja minulla on takanamme avioero, Brigitte. Me kumpikin olemme olleet naimisissa lastemme isän kanssa ja lopulta jättäneet hänet - sinä siksi, että rakastuit nykyiseen mieheesi, minä siksi, että mieheni ihastui milloin keneenkin, vaikka ei se ollut edes lopullinen syy. Sellaista se oli alusta asti, enkä odottanutkaan muuta. Kuvittelin kaikesta huolimatta, että vanhenisimme yhdessä."

Minna Rytisalo muistetaan kahdesta upeasta historiallisesta teoksesta: Lempi (Gummerus 2016) ja Rouva C (Gummerus 2018). Luimme Rouva C:n myös lukupiirikirjana (linkki). Rytisalon uutuuskirjalla on  edeltäjiensä lailla naisen nimi, mutta Jenny Hill ei ole historiaa huokuva hahmo, vaan päinvastoin, Jenny Hill on tämän päivän keski-ikäinen nainen, joka etsii omaa minuuttaan ja asemaansa.

Jenny Hill, aiemmin arkisemmin Jenni Mäki, on 48-vuotias eronnut nainen. Eronnut omasta tahdostaan, kuten hän mielellään korostaa. Takana on pitkä avioliitto Jussin kanssa ja kaksi jo kotoa pois muuttanutta lasta, Oona ja Olli-Pekka. 

Eräänä päivänä Jenni lähtee kodistaan mukanaan kaksi matkalaukkua ja kaksi pahvilaatikkoa. Näin jäävät taakse merenrantatalo, varakas elämä, pettävä aviomies, jälkimmäinen osa sukunimestä ja ennen kaikkea tiukasti kontrolloitu elämä. Sellainen elämä, jossa kaikki oli päällisin puolin hyvin, jopa tosi hyvin. "Hän olisi voinut jäädä mutta hän ei jäänyt, eikä tämä helppoa ole, jos joku niin luulee. Tämä on vaatinut vuosien kypsyttelyn ja paljon hitaita liikahduksia." Jenni haluaa jotakin uutta. Uusi alku vaatii uuden minän. Uutta minää ei lähde etsimään Jenni Mäki, vaan Jenny Hill. 

"Usein ajattelen, ettei tämä ole minun elämääni."

Jenny tuntee, että hän ei vieläkään 48 vuoden iässä tiedä, mihin hän kuuluu ja kuka hän on. Sen hän haluaa oppia ja myös sen, miten maailmaan asetutaan. Uuden alun etsimisessä Jennyllä on tukena terapeuttinsa. Terapeutti kehottaa Jennyä kirjoittamaan kirjeen jollekin, jolle voi avoimesti kertoa tunteistaan. Jenny tekee kiinnostavan valinnan, hän kirjoittaa Brigitte Macronille, Ranskan presidentin vaimolle, naiselle joka on ollut rohkea monessakin mielessä, mm. rakastuessaan itseään huomattavasti nuorempaan mieheen. Ensimmäisten kirjeiden sisältö Brigittelle on kovasti haparoivaa, mutta ajan myötä teksteihin tulee enemmän sisältöä ja avoimuutta. 

Suuri rooli Jennyn uudessa elämänvaiheessa on Johannalla, Jennyn siskolla, joka on hyvin läheinen Jennylle ja jonka kanssa on hyvä jakaa tuntemuksia ja muistella lapsuuden ja nuoruuden tapahtumia. Jennyn uutta elämää tarkkailee ja arvioi Jennyn tietämättä Ajattarien ryhmä, johon kuuluvat Ruusunen, Tähkätär, Tuhkimo, Lumikki ja Kerttu. He pyrkivät antamaan Jennylle neuvoja, jokainen omiin, joskus hyvinkin rankkoihin, kokemuksiinsa liittyen, sillä todellisuudessa Ajattarien kokemukset ovat hyvinkin erilaisia kuin ne prinsessatarinat, joihin olemme tutustuneet saduissa. 

Aika tekee tehtävänsä. Yllättäen Jenny huomaa pieniä liikahduksia käyttäytymisessään. Ulkopuolisen mielestä mitättömän pieniä ja merkityksettömiä asioita, mutta Jennylle tärkeitä. Jenny yllättyy huomatessaan, että hän osaa olla vihainen ja osaa suuttua, osaa osoittaa suuttumisensa ja osaa huutaa. Hän voi laittaa päälleen silittämättömän paidan ja hän voi lähteä töihin rajaamatta huuliaan.

Viime vuosina on ilmestynyt runsaasti feministisiä kirjoja. Sellainen Jenny Hillkin on, mutta Rytisalo osaa käsitellä teemaa tuoreesta näkökulmasta, runsaalla lämmöllä, huumorilla, ironiallakin ja yllättävillä oivalluksilla. Varmasti moni lukija löytää samaistuttavia ja tuttuja kokemuksia Jennyn lapsuudesta, nuoruudesta, avioliitosta, avioerosta, vaihdevuosista ja vanhenemisesta. 

Koin Jennyn kirjeet Brigittelle virkistävänä ratkaisuna. Tunsin, että Jenny oli kirjeissä avoimmillaan ja pystyi kirjoittamaan aroistakin asioista. Lieneekö kirjeiden kirjoittaminen yleinen terapiamenetelmä, sitä en tiedä, mutta itse muistan, kun kävin terapiassa tyttäreni kuoleman jälkeen, terapeuttini kehotti minua kirjoittamaan kirjeitä kuolleelle tyttärelleni. Minusta se oli hyvä ajatus. Kirjoitin kirjeen, laitoin kirjeen kuoreen ja kuoreen nimen. Osoitteeksi tuli Taivas. Vielä postimerkki kuoreen ja sitten postiin. 

Olipa kyseessä Lempi, Minna tai Jenny, Rytisalon kirjat ovat upeita lukukokemuksia. Rytisalon kaunis ja kerrassaan vangitseva kirjoitustyyli on hänen kirjojensa ehdoton vahvuus.

Kirjan kansi on ihastuttava. Kiitos Ville Laihonen. 

Lukupiirikirjana Rytisalon Rouva C.

Minna Rytisalo: Rouva C. 2018. Gummerus. 368 sivua.

Arvostelukappale kustantajalta

Seniorilukupiirimme huhtikuun kirjana oli Rytisalon Rouva C. Meitä kokoontui 10 innokasta lukijaa vapunaattona 😏 vaihtamaan mielipiteitä Rouva C:stä. Vaikka kirja ilmestyi jo viime vuoden syyskuussa, se on edelleen kirjaston varatuimpia kirjoja. Muutama lukupiiriläisistämme oli ostanut kirjan pitkien varausjonojen vuoksi ja mukana oli sellaisiakin, jotka tässä vaiheessa tulivat kuuntelemaan mielipiteiden vaihtoa.

Minna Rytisalo kuvaa fiktiivisessä romaanissaan Minnan elämän sitä vaihetta, jota ei niin hyvin tunneta: Minnan opintoja, avioliittoa, perheen kasvamista ja yhteiskunnallisen tietoisuuden heräämistä. Rytisalo herättää henkiin ja antaa hahmon patsaiden tuimakatseiselle kirjailija Canthille, joka Jyväskylässä asuessaan kiireisen perhe-elämän myötä teki hyväntekeväisyyttä, kirjoitti lehtiin ja kirjoitti ensimmäisen kirjansa. 

Luulen, että Rouva C. on blogini lukijoille jo niin tuttu, että avaan kirjan sisältöä ihan lyhyesti. Minnan isä piti lankakauppaa Kuopiossa. Ajan kaavan mukaan Minnan olisi kuulunut avioitua, mieskin oli hänelle jo katsottu. Mutta avioliiton sijaan Minna halusi itselleen itsenäisen uran. Isä antoi Minnalle luvan lähteä opiskelemaan opettajaksi rehtori Cygnaeuksen perustamaan seminaariin Jyväskylään.

Kuopioon jäi maalaismainen Miinu ja kohti Jyväskylää matkasi Minna Johnson, täynnä innostusta ja uuden odotusta. Seminaarista hän löysi Floran, sydänystävän, jonka kanssa jaettiin ilot ja surut. Opettajaa Minnasta ei tullut. Hän keskeytti opinnot ja hyväksyi yhdeksän vuotta vanhemman opettajansa Ferdinand Canthin kosinnan. Mutta vuonna 1879 Ferdinand nukkui pois Minnan ollessa vasta 35-vuotias. Minna odotti silloin seitsemättä lastaan. Minna päätti muuttaa Kuopioon.

"Joskus loppu on vasta alku, hän tiesi, sillä muuta ei ollut kuin todellisuus, ja tässä se oli ensimmäinen kahvikuppi Kuopiossa, se oli äiti joka ei jättäisi lapsiaan, se oli nainen joka astui kahden jalan varaan eikä horjunut, tämä ihminen joka ajatteli: en pelkää." (s. 362)

Tässäkin lukupiirikokoontumisessa totesimme, että kirjan lukukokemuksesta tulee rikkaampi ja monipuolisempi, kun kokemuksia jaetaan toisten kanssa. Jokaisella on oma lukukokemuksensa, jokaisen lukukokemus on arvokas. Vaikka Rouva C. oli kaikkien meidän mielestämme taitavasti kirjoitettu kirja, lukijoittemme huomio kiinnittyi hyvinkin erilaisiin näkökulmiin. Se, mistä me kaikki olimme yhtä mieltä, oli kirjan kieli. Rytisalo kirjoittaa "kaunista, upeaa, hersyvää ja niin lempeää kieltä".  

Rouva C pitää sisällään monia eri teemoja. Yhteiskunnallisia teemoja löytyy useita, mm naisen asema 1800-luvun lopulla, nälkävuodet, tyttöjen koulutus, alkoholin liiallinen käyttö,  perheiden suuri lapsiluku sekä kaiken kieltävä yleinen moraali. Eräs lukijoistamme kiinnitti huomiota siihen, miten kauniisti ja aidosti kirjassa kuvataan Minnan naiseksi kasvamista. Samanaikaisesti kuvataan syvällisesti miehen ja naisen suhdetta eli Minnan ja Ferdinandin rakkaustarinaa, rakkautta joka vuosi vuodelta voimistui ja syveni. 

Minna ja Ferdinand (Wikipedia)

 "Vahva nainen, esitaistelija monessa asiassa"

1800-luvun  naisille miehet olivat tärkeitä. Minnalla oli onni kohdata kaksi poikkeuksellista, vapaamielistä miestä. Isältään Minna sai luvan lähteä Jyväskylään opiskelemaan, aviomieheltään Minna sai paljon muille vaimoille erikoisiakin vapauksia. Ferdinand kehotti Minnaa kirjoittamaan, kehotti osallistumaan yhteiskunnallisiin keskusteluihin, kehotti Minnaa piirtämään heidän tulevan talonsa, kehotti hyväntekeväisyystyöhön. Minnasta kasvoi voimakastahtoinen nainen, joka erään lukijamme mielestä liikaakin määräili aviomiestään. Kirjan kuvausten perusteella Minnalla oli taipumuksia maanis-depressiivisyyteen, niin paljon hän mielialansa aika ajoin heittelivät masennuksesta innostuksen puuskiin. Ehkä juuri nämä energisyyden hetket olivat Minnalle tärkeitä luovuuden hetkiä, kuten niin monilla muillakin luovan alan ammattilaisilla, esimerkkeinä Beethoven, Waltari ja Leino, Cheekia unohtamatta.  

Rouva C syntyi fiktiosta ja faktoista 

Rouva C. ei ole tietokirjallisuutta, vaan se on tosiasioihin nojaavaa fiktiota. Tällaisten kirjojen kirjoittaminen on varmasti haaste kirjailijalle, mutta saattaa olla haaste myös lukijalle. Lukiessa pitää muistaa, että kyseessä on fiktio. Tässä kirjassa viimeinen luku selvittää fiktion roolia kirjan sisällön rakentamisessa. Puhuimme myös Floran ja Minnan ystävyydestä. Sillä ei liene merkitystä, onko Flora oikeasti ollut olemassa, tärkeämpää on se, miten hänet on kirjoitettu osaksi Minnan Jyväskylän vuosia. Flora jakoi mielipiteitä. Monet meistä olivat sitä mieltä, että Rytisalo kuvaa hienosti tätä nuorten naisten ystävyyttä, kun taas jotkut lukijoistamme kokivat Floran roolin keinotekoisena. 

Olimme sitä mieltä, että Cygnaeuksen kuvaukseen Rytisalolla on täytynyt olla vahva todellisuuspohja. Muuten olisi aika uhkarohkeaa kuvata hieman mustamaalaten tätä oikeasti elänyttä ihmistä, jonka suku edelleen elää. Eräs lukijoistamme pohti, onko Rytisalo kysynyt luvan Cygnaeuksen kuvaukseen hänen suvultaan.

Eräs lukijoistamme oli odottanut, että kirjassa olisi enemmän Minnan yhteiskunnallista toimintaa ja vaikuttamista. Mutta se ei kuulunut vielä tähän elämänvaiheeseen, vaan tämä ajanjakso antoi pohjaa tulevalle toiminnalle. Olisi mielenkiintoista, jos Rytisalo jatkaisi vielä Minnan elämän kuvausta Ferdinandin kuoleman jälkeen.

Minnan salonki Kuopion korttelimuseossa

Minna tänään?

Mietimme, millainen olisi tämän päivän Minna. Ainakin edelleen voimakastahtoinen, omat mielipiteensä vahvasti esille tuova, kuten vaikkapa Li Anderson tai sitten asioita tarkoin harkitseva, kuten vaikkapa Annika Saarikko. Itse kuvittelisin Minnan sopivana Naisten Pankin toimijana. Suomen koulutuslaitos on jo hyvällä mallilla, eli Minna haluaisi varmasti antaa panoksensa kehitysmaiden tyttöjen koulutusmahdollisuuksien parantamiseen.

Rouva C - romaani nuoresta Minna Canthista

Minna Rytisalo: Rouva C. 2018. Gummerus. 368 sivua.

Arvostelukappale kustantajalta

Liput liehuvat joka vuosi 19.3. Minna Canthin (1844-1897) ja tasa-arvon kunniaksi. Tänä vuonna päivä oli erityinen: Minna Canthin syntymästä oli kulunut 175 vuotta. Juhlavuoden kunniaksi Minna-aiheista kirjallisuutta on julkaistu runsaasti. Yksi Minnan elämää valottavista kirjoista on Minna Rytisalon Rouva C. Juhlavuoden kunniaksi olimme Joensuun Naisten Pankin Lukevissa Leideissä valinneet Rouva C:n yhdeksi kevään kirjoistamme. Kokoonnuimme tiistaina 26.3. keskustelemaan Minnasta. Meitä oli paikalla 12 naistenpankkilaista. Irja K:lla oli tällä kertaa vetovastuu.

Minna Rytisalo kuvaa fiktiivisessa romaanissaan Minnan elämän sitä vaihetta, jota ei niin hyvin tunneta: Minnan opintoja, avioliittoa, perheen kasvamista ja yhteiskunnallisen tietoisuuden heräämistä. Rytisalo herättää henkiin ja antaa hahmon patsaiden tuimakatseiselle kirjailija Canthille, joka Jyväskylässä asuessaan kiireisen perhe-elämän myötä teki hyväntekeväisyyttä, kirjoitti lehtiin ja kirjoitti ensimmäisen kirjansa. 

Opettajaopintoihin Jyväskylään 

Minnan isä piti lankakauppaa Kuopiossa. Ajan kaavan mukaan Minnan olisi kuulunut avioitua, mieskin oli hänelle jo katsottu. Mutta avioliiton sijaan Minna halusi itselleen itsenäisen uran. Minnan isä oli tiukka, mutta varsin poikkeuksellinen mies 1800-luvulla: hän antoi Minnalle luvan lähteä opiskelemaan opettajaksi rehtori Cygnaeuksen perustamaan seminaariin Jyväskylään.

Kuopioon jäi maalaismainen Miinu ja kohti Jyväskylää matkasi Minna Johnson, täynnä innostusta ja uuden odotusta. Seminaarista hän löysi Floran, sydänystävän, jonka kanssa jaettiin ilot ja surut. Florasta tuleekin yksi keskeisistä henkilöistä Minnan Jyväskylässä oloaikana. Ihastuimme tapaan, miten Rytisalo on kirjoittanut Floran osaksi Minnan Jyväskylän vuosia.

Minnan ja Ferdinandin kaunis rakkaustarina

Opettajaa Minnasta ei tullut. Hän keskeytti opinnot ja hyväksyi 9 vuotta vanhemman opettajansa Ferdinand Canthin kosinnan. Avioliitto jännitti ja pelottikin 21-vuotiasta Minnaa. Mielialat kimpoilivat äärilaidasta toiseen. Alkuvaikeuksien jälkeen avioliitosta kasvoi rakkaustarina. He löysivät yhteiselon ytimen, rakkauden ja toistensa arvostamisen. Monia meistä kiinnosti Ferdinandin persoonallisuus, edistyksellisen aviomiehen, joka tuolloin 1800-luvulla tarjosi vaimolleen mahdollisuuden kirjoittamiseen. Olisimmekin mielellämme lukeneet hänestä enemmänkin. Ehkä hän olisi ihan oman kirjan arvoinen?

Minna ja Ferdinand (Wikipedia)

Lapsia syntyi lähes vuosittain. Suurperheen äitinä Minnalla riitti työtä kotona, mutta hän halusi löytää itselleen myös omaa aikaa. Ja näin pikkuhiljaa esille sukeutui se Minna, jollaisena me hänet tunnemme: yhteiskunnallisesti tiedostava, köyhistä huolehtiva, tyttöjen koulutusta arvostava, raittiusaatetta ajava, kirjoittava Minna. Mutta sitten Ferdinand sairastui. Hän nukkui pois v. 1879 Minnan ollessa 35-vuotias. Minna odotti silloin seitsemättä lastaan. Nyt oli löydettävä uudet keinot selviytyä.

"Joskus loppu on vasta alku, hän tiesi, sillä muuta ei ollut kuin todellisuus, ja tässä se oli ensimmäinen kahvikuppi Kuopiossa, se oli äiti joka ei jättäisi lapsiaan, se oli nainen joka astui kahden jalan varaan eikä horjunut, tämä ihminen joka ajatteli: en pelkää." (s. 362)

Rouva C syntyi fiktiosta ja faktoista 

Rouva C ei ole tietokirjallisuutta, vaan se on tosiasioihin nojaavaa fiktiota. Listasimme kirjassa käsiteltyjä teemoja. Niitä löytyi paljon: avioliitto, rakkaus, koulutus, normien rikkominen, naisten asema, 1800-luvun lopun ajankuva, elämä yleensä. Eräs lukijoistamme totesikin, että eletty elämä on niin konkreettisesti läsnä tässä kirjassa. Rouva C todistaa, että Minnan ajatukset 1800-luvun lopulta eivät vieläkään ole vanhanaikaisia. Pohdimme, missä kaikessa yhteiskunta on kehittynyt Minna Canthin ajoista. Uskomme, että Minna Canth olisi ylpeä siitä, miten hyvällä mallilla koulutus ja kasvatus ovat tämän päivän hyvinvointivaltiossamme. Myös suvaitsevaisuus mm seksuaalivähemmistöjä kohtaan on lisääntynyt merkittävästi viime vuosikymmeninä.  

Minna Canth - oman aikansa naistenpankkilainen

Olimme lukupiirissämme varmoja, että Minna Canth olisi tänä päivänä naistenpankkilainen, niin hyvin hänen ajamansa asiat, mm tyttöjen koulutus, natsaavat Naisten Pankin arvovalintoihin. Minnan toimeliaisuudelle ja vahvalle arvomaailmalle on tarvetta yhä edelleen 2010-luvulla. 

Lukupiiriläisemme kuvasivat kirjaa aistivoimaiseksi, elämänmakuiseksi ja mukaansatempaavaksi. Rytisalo kirjoittaa kaunista ja kuulasta suomen kieltä, jota on helppo lukea. Pidimme kirjasta paljon, siitä on osoituksena myös antamamme arvosana: 4,75 (asteikko 1-5)