Terhi Rannela: Kiivaat. Karisto. 2019. Kansi: Laura Noponen. 210 sivua.
Arvostelukappale kustantajalta
On vuosi 1941. Salme, Veksa, Arvo, Kerttu, Toivo ja Kurki ovat ihan tavallisia tamperelaisia nuoria. Porukkaan kuuluu muitakin, mutta näistä kuudesta muodostuu porukan sydän. Nuoret pitävät hauskaa nuorten tapaan, mökki-iltoja Teiskossa, hauskanpitoa, yhdessäoloa, aina ilman alkoholia. Mutta tupakanpoltto pitää kyllä opetella, vaikka vähän pakollakin. Kerttu kannustaa Salmea tupakointiin: "Tietäisitpä, miten tyrmääviltä me näytetään. Ajattele edes sitä." (s. 77) Monista muista nuorista nuo kuusi nuorta erottaa se, että he ovat Tampereen sosiaalidemokraattisen nuorisoseuran jäseniä.
Kirjan minä-kertoja on 16-vuotias Salme Kiivas. Salmen sukunimellä lienee vaikutuksensa myös kirjan nimeen. Salme asuu mummonsa ja veljensä kanssa Pispalassa. Mummo on sydämellinen, huolehtivainen, oikea mummojen mummo ja jaksaa ottaa vastuun tyttärensä lapsista. Salme oli jo koululainen, kun hän sai veljen. Äiti toi mummolle vauvan hoidettavaksi. Kävi ilmi, että veli oli kehitysvammainen, mutta siitä huolimatta aina yhtä rakas. Kaarina, mummon tytär, Salmen äiti, on aatteen naisia, hän agitoi jossakin päin Suomea tai istuu vankilassa, jos ei syystä, niin ainakin varmuuden varalta, kuten jatkosodan aikana.
"Äiti haettiin keskellä yötä. Mikään ei ole pelottavampaa kuin herätä lempeästä unesta tuntemattomien miesten huutoon. Roikuin äidissä ja kiljuin niin, että naapureiden ikkunat aukesivat. Mummo vaikeroi. Äiti tuupattiin kovakätisesti mustaan maijaan ja vietiin Hämeenlinnaan ilman kuulusteluja." (s. 71)
"Uskoimme, että pystyisimme muuttamaan maailmaa." (s. 125)
Salme oli mummon kanssa nälkälakossa olleen agitaattori Pauli Tuomirannan hautajaisissa. Tämä tapahtuma, joka päättyi mielenosoitukseen, jätti pienen siemenen Salmen mieleen tulevaisuutta varten. Kun siihen vielä lisätään mummolan vasemmistolainen ilmapiiri, keskustelut - joskus kiihkeätkin - Veksan, Arvon, Kertun, Toivon ja Kurjen kanssa, niin Salme onkin valmis pitämään esityksen opintopiirissä kirjasta Ruskeat paidat. Seuraava askel on jo konkreettisen toiminnan vaihe. Salme suostuu lentolehtisten tekstien kirjoittajaksi ja levittää lehtisiä yhdessä Toivon kanssa. Siitä syntyy romanssi, salaisia halailuja ja suudelmia pimeyden turvin. Lentolehtisten levittämisestä ei ole enää pitkä matka järeimpiin sodanvastustustoimiin. Pidetään ampumaharjoituksia, sytytetään tulipaloja, kannetaan dynamiittia, syöstään junia raiteilta.
"Olin jo melkein kotona, kun kuulin voimakkaan räjähdyksen.
En voinut uskoa, että olin saanut sellaisen aikaan. Naapurustossa syttyi valoja. Kiirehdin sisään. Saappaat pitäisi piilottaa heti. Mummo keksisi niille paikan." (s. 177)
Valtiollinen poliisi on valppaana, ensin pidätetään Kurki, joukon johtaja. Sitten on muiden vuoro, myös Salmen.
Kirja koostuu Salmen kirjoittamista kirjeistä Helmi-Sofialle, Toivon uudelle vaimolle. Vuonna 1955 kirjoitetut kirjeet muodostavat muistelon vuoden 1941-42 tapahtumiin. Salme kertoo tapahtumista mitään säästelemättä, kaikki paljastaen.
Outokumpulaislähtöinen Rannela on pidetty nuortenkirjailija. Aikuisten kirjoista olen lukenut Punaisten kyynelten talon (Karisto 2013) sekä Fraun (Karisto 2016). Olen pitänyt paljon näistä kirjoista. Ihailen kirjojen historiallista tarkkuutta ja kuvauksen aitoutta. Rannela kertoo, että Kiivaat-kirjalle hän on saanut aineistoa Frau-kirjan tiedonhankinnasta. Historiallista pohjaa Kiivaat-kirjassa todellakin on, mm googlaus Pauli Tuomirantaan toi esille, että hän on todellakin se sama Tuomiranta, joka kirjassa haudattiin. Kirjassa siteeratut Kansan Lehden uutiset vuodelta 1943 tuovat esille sen, että kirjassa kuvattu nuorten sabotaasitoiminta pohjautuu tositapahtumiin. Myös kirjan lopussa oleva lähdeluettelo osoittaa, että Rannela on tehnyt perusteellista taustatyötä kirjaa varten.
Pidän Rannelan kirjoitustyylistä. Kieli on toteavaa, melko lyhytvirkkeistä, loppuun asti mietittyä. Hän kirjoittaa rankoista asioista kiihkoilematta. Hän ei ota kantaa eikä tuomitse, vaan antaa lukijan päättää, millainen moraalinen oikeutus sabotaasitekoihin tämän kirjan nuorilla oli. Kiivaat ei ole poliittinen pamfletti. Vaikka nuorista tulee sodanvastustajia, kirja kuvaa myös näiden nuorten tavallista elämää ilonpitoineen ja rakastumiseen sekä rakentaa hyvää 40-luvun alun ajankuvaa.