Tuula Ranta: Niinhän meille kerrottiin

Tuula Ranta: Niinhän meille kerrottiin. Myllylahti. 2023. 325 sivua.

"Mika on tuonut merkityksen hänen elämälleen heti ensimmäisestä kohtaamisesta lähtien. Vaikka tapaamiset Mikan kanssa ovat olleet vain ohikiitäviä tuokioita, ne ovat olleet suurinta ja kauneinta, mitä hänen elämässään vuosiin on tapahtunut. Niiden tapaamisten muisteleminen ja odottaminen ovat olleet hänen yksinäisten päiviensä sisältö."

Niinhän meille kerrottiin ei ole perinteinen rikosromaani. Yhtään ruumista ei tule eikä murhaajaa jahdata. Salaperäinen rikos on kyllä tapahtunut, ja sen selvittämiseen tarvitaan monen ihmisen panosta ennen kuin tiedetään, mistä kaikesta tässä rikoksessa on kysymys.

Maija Manninen-Orava on perhe- ja perintojuridiikkaan erikoistunut asianajaja. Työssään hän on hyvä, mutta yksityiselämässä puhaltavat muutoksen tuulet. Avioeroprosessi on edessä. Käy ilmi, että aviomiehellä on ollut ulkopuolinen suhde jo useiden vuosien ajan. Mutta "ei eroon ryhtyminen helppoa ole kolmenkymmenen avioliittovuoden jälkeen,"toteaa Maija. 

Eräänä päivänä Maijan asiakkaaksi tulee kuusikymppinen rouva Linnea Laine. Linnean huolenaiheena ovat hänen lapsensa, jotka hoputtavat Linneaa tekemään testamentin, jottei Linnea ennättäisi kuluttaa kaikkia rahojaan. "Minä olen vain lehmä, josta yritetään lypsää mahdollisimman paljon rahaa", valittaa Linnea Maijalle. Ilonaiheen arkeensa Linnea saa, kun hän kirjastoreissullaan tapaa sympaattisen Mika Koivun. Pian tapaamisia on yhä useammin. Mika kertoo sisarestaan Sinikasta, joka sairastaa Alsin tyyppistä lihasrappeumatautia. Taudin hoito vaatii rahoja, jollaisia Mikalla ei ole. Pian käy ilmi, että Sinikan veli - tosin eri nimillä esiintyvä - käy muissakin kirjastoissa ja tekee tuttavuutta varakkailta vaikuttavien rouvasihmisten kanssa. 

Ystävältään Sannalta Maija saa kuulla naisten kirjastotuttavasta. Maija tekee vakoilukäynnin kirjastoon, näkee miehen ja huomaa, että miehessä on jotakin tuttua, vaikka ulkonäköä on yritetty muuttaa irtoparralla ja silmälaseilla. 

Asiaa lähdetään selvittämään ja siinä ohella Maija tapaa eläkkeellä olevan rikosylikonstaapelin Janne Saarisen. Jannen avustuksella asiat rupeavat avautumaan ja rikos selviää ja rikollinen saa rangaistuksensa.

Kirjan juoni ei ole sitä, miltä se aluksi näyttää. Ainakin minä koin niin. Alussa tuntui, että tarinoita naisten rahoja huijaavista ja amerikkalaisista upseereista on kuultu jo ihan tarpeeksi. Tällaista suhdetta kuvaa loistavasti erimerksi Kale Puonti dekkarissaan Aribo (Bazar 2022) (linkki). Mutta Tuula Ranta johdattelee lukijan toisenlaiseen tarinaan, eikä lukija sen jälkeen enää ihmettele Linnea Laineen käyttäytymistä - ainakaan niin paljon. 

Niinhän meille kerrottiin on Tampereelle sijoittuva romaani Maijan avioeron jälkeisestä elämästä. Ero tuo mukanaan myllertäviä tunteita, asioitten selvittelyä lasten kanssa ja ehkäpä myös uuden tärkeän ihmissuhteen. Yhtälailla kirja on myös romaani yksinäisistä, romantiikkaa janoavista naisista. Kirjan vahvuutena on ovela ja yllättävä juoni. Sujuvasti kirjoitettu kirja on leppoisaa kesälukemista. 

Tuula Ranta: Totuus on vaihtuva maisema

Tuula Ranta: Totuus on vaihtuva maisema. Myllylahti. 2020. 350 sivua.

Arvostelukappale kustantajalta

"Surulippu. Oikeastaan olisi pitänyt liputtaa eilen, kun tuli tieto Maaretin kuolemasta. Mutta eilen ei liputettu niin kuin eilen ei vielä olisi ymmärretty, että Maaret on poissa, ettei Maaret enää koskaan astu Merihaan yläkoulun aulaan, kulje ryhdikkäänä pää pystyssä kaunismuotoinen käsi ja hoikka ranne taivutettuna käsivarrella olevan kirjapinon suojaksi, ei avaa opettajainhuoneen ovea." (s. 30)

Totuus on vaihtuva maisema on Tuula Rannan esikoisteos. Esikoisdekkareihin on aina kiinnostavaa tarttua. Tämän kirjan tekee erityisen kiinnostavaksi se, että kirjailija on täältä Pohjois-Karjalasta eli ihan tuosta läheisestä Kiteen kaupungista. Ranta on eläkkeellä oleva äidinkielen opettaja. Eikä siis olekaan mikään ihme, että dekkarin tapahtumat sijoittuvat koulumaailmaan. Kyseessä oleva Merihaan koulu sijaitsee Laaksalan kaupungissa länsirannikolla. Liekö tällä kuvitteellisella kaupungilla yhtymäkohtia Kokkolaan, missä kirjailija on ollut opettajana ennen muuttoaan Kiteelle. 

Merihaan koulun alakoululaisryhmä on luontoretkellä. Kauhukseen oppilaat löytävät retkipaikalta koulun englanninopettaja Maaret Jokihaaran raa'asti surmattuna. Nainen on riisuttu alastomaksi. Oppilaat ovat kauhuissaan ja eivätkä voi uskoa näkemäänsä. Mutta refleksinomaisesti ja salamannopeasti kännykät ja tabletit kaivautuvat ulos taskuista ja laukuista. Oppilaiden kameroihin tallentuu lukuisia kuvia alastomasta ruumiista ennen kun opettaja saa tilanteen hallintaansa.

"Pätevä ja nykyaikainen" (s. 52)

Rikoskomisario Tapani Mikkonen saa tehtäväkseen tapauksen selvittämisen. Maaret on melko uusi opettaja Merihaan koulussa, joten Mikkosen pitää ensin kartoittaa Maaretin taustaa. Mikkonen haastattelee kaikki opettajat. Häntä hämmästyttää, miten vähän kollegat tunsivat kuollutta opettajatoveriaan. Mikkonen saa selville, että Maaret oli kaunis nainen, naimaton, monien miesopettajien ihailun kohde sekä pidetty että ammattitaitoinen opettaja. Hän oli ystävystynyt Laaksalossa Sonja Koskisen kanssa. Sonja on samassa koulussa äidinkielen opettajana, sinkkunainen hänkin. Siinäpä se, sen ihmeellisempäää ei selvinnyt eli ei mitään, mikä voisi selittää rikosta.

"Tarvitaan toisenlaista asiantuntemusta." (s. 67)

Koska opettajien haastatteluissa ei ilmennyt mitään epäilyttävää, Mikkonen jättää koulun henkilöstön pois rikostutkinnasta. Sitten eräänä aamuna koulun ilmoitustaululle ilmestyy A4-paperille tulostettu värikuva surmatusta, lähes alastomasta Maaret Jokihaarasta. Kuka sen on päässyt sinne laittamaan? Joku henkilöstöön kuuluva? Nyt Mikkosen on vain todettava, että umpikujassa ollaan. "Meidän murhaajamme ei jätä minkäänlaisia jälkiä." (s. 65) Niinpä Mikkonen kutsuu avuksi eläkkeellä olevan kriminaalipsykologin ja psykopatian asiantuntijan Aira Karhun.  

Tutkimukset etenevät, mutta monen monta mutkaa on matkassa ennen kuin rikos saadaan selvitetyksi. Tuskin lukijakaan pystyy arvaamaan lopputulosta. 

Kirjasta muodostuu hyvä kokonaisuus

Kirja on lähtökohtaisesti oivallisesti rakennettu rikostarina, mikä pitää lukijan mielenkiinnon yllä aivan viimeisille sivuille asti. Kirjan mielenkiintoa lisäävät kiinnostavat ihmissuhteet ja erityisesti Merihaan koulun värikäs opettajakunta. Kirjan henkilöistä lukija tutustuu parhaiten Aira Karhuun, mutta myös monet koulun opettajista tulevat tutuiksi. Rikoskomisario Tapani Mikkoseen olisin halunnut tutustua paremminkin. Ehkä saamme kuulla hänestä enemmän seuraavassa kirjassa. Toiveena on, että saisimme jatkossakin seurata Aira Karhun rikosten tutkimista ja myös hänen yksityiselämäänsä. Kirjasta huomaa, että koulu tapahtumaympäristönä on kirjailijalle tuttua. Entisenä opettajana minäkin luin mielelläni koulumaailmaan sijoittuvista tapahtumista.

Luen Koti-Karjala -lehdestä, että kiteeläinen Sini Törönen on suunnitellut kirjan onnistuneen kannen. Kirjan nimen olisi suonut kuvaavan paremmin kirjan tunnelmaa ja sisältöä.