Kale Puonti: Kokaiinikeilapallo ja muita huumekytän tapauksia

 

Kale Puonti: Kokaiinikeilapallo ja muita huumekytän tapauksia. Bazar. 2023. Storytel. Lukija Kale Puonti. 5 t 54 min.

"Olkoon tämä kirja kunnianosoitus kaikille Suomen huumepoliiseille, jotka tulevat töihin, kun juttu niin vaatii, vaikka kalenteriin olisi merkitty jotain muuta." 

Lopetettuaan koulunkäynnin Kale Puonti päätti suuntautua ravintola-alalle. Mutta poliisikoulu menikin edelle, lähinnä käytännön syistä. Opiskelu oli ilmaista, poliisiopinnot kestivät vain 5 kuukautta ja työpaikka oli luvassa opintojen jälkeen. Vuosi oli 1984, kun Puonti valmistui poliisikoulusta.

Jo seuraavana vuonna Puonti pääsi huumepuolelle "Stadin myrkkyyn". Sinne hän oli halunnutkin, ja mieluinen paikka se olikin, sillä siellä Puonti teki lähes koko virkauransa eli 33 vuotta. Se on pitkä aika. Siinä ajassa huumerikollisuus on tullut tutuksi. Puonti on saanut seurata, miten huumerikollisuus Suomessa alkoi, miten se lisääntyi ja miten se viimeisten vuosikymmenien aikana on yhä harvemmin suomalaisten hallussa. Kansainvälisyys on valttia huumemaailmassa. Hyvin valitettavaa on, että nuorten huumeiden käyttö lisääntyy vauhdilla. Huumerikollisuuden lisääntymisen myötä myös poliisin valvontamenetelmät ovat huimasti kehittyneet. 

Kirjan lukeminen oli silmiä avaavaa. Puonti avaa huumebisneksen suuruutta. Näinkö paljon Suomessa todellakin liikkuu huumeita, pohtii lukija. Onhan lehdissä juttuja löydetyistä suurista huume-eristä, mutta mediassa julkaistaan vain pieni osa löydöksistä. Lisäksi poliisi kyllä tietää, että vain osa Suomessa liikkuvista huumeista saadaan paljastetuksi. Suurin osa huumeista tuodaan Suomeen ulkomailta. Salakuljetuskanavat ovat moninaiset, henkilöautot, autojen renkaat ja penkit, tavararekat, ihmiset vaatteineen ja kaikkine aukkoineen. Mieleen tulevat väistämättä itäsaksalaisten mielikuvitukselliset pakoyritykset muurin takaa länttä kohti. 

Kirjan nimi Kokaiinikeilapallo herättää uteliaisuuden ja selviäähän se erään jutun myötä. Kun Helsingissä purettiin Etelä-Amerikasta lähtenyttä kahvilastia, ilmaantui yhdestä säkistä aikamoinen löydös: 34 kiloa kokaiinia ja keilapallo. Keilapallon merkitys selvisi vasta myöhemmin. Sisältä löytyi neljä kiloa kokaiinia. 

Kokaiinikeilapallo-kirjan tarinat huumepoliisin työuralta ovat lyhyitä, vain muutaman sivun mittaisia, ja niitä mahtuukin runsaasti 224-sivuiseen kirjaan. Puonti tietää, mistä kirjoittaa, ja se tekeekin kirjasta kiinnostavan lukukokemuksen. Itse kuuntelin kirjan, ja mielestäni tällaiset lyhyet tarinat ovat parhaimmillaan juuri äänikirjassa. Plussaa on vielä se, että kirjailija itse lukee kirjan.

Kokemuksiaan huumemaailmasta Puonti hyödyntää myös Pasilan Myrkky - dekkarisarjassa (Milo 2021, Saarni 2021, Aribo 2022, Fadi 2023). 

Vastaavia kokemuksia omalta poliisin uraltaan kuvaavat myös mm. Jussi Wahe kirjassaan Väkivallan virkamies. Murharyhmän tutkijan tositarinoita. (Deadline Kustannus 2022) sekä Kenneth Eriksson kirjassaan Kovat kadut. Ammattirikollisten jäljillä. (Kenneth Eriksson & Jeanette Björkqvist. WSOY 2022)

Kale Puonti: Fadi

Kale Puonti: Fadi. Bazar 2023. 271 sivua.

Arvostelukappale kustantajalta

"No niin, peli on avattu," Kaartamo sanoi ryhmälleen. "Peitepoliisimme on saanut kontaktin ja siirtyy pian Kallion maisemiin. Pesonen ottaa nuoren poliisimiehen huostaansa ja katsoo tämän perään. Onko kaikki muut hommat niin sanotusti jiirissä?" Kaartamo kysyi."

Fadi on Kale Puontin Pasilan Myrkky -sarjan viides osa. Huumeet ovat kaikkia kirjoja yhdistävä teema. Fadissa huumeisiin yhdistyy kansainvälinen terrorismi. 

Irakilainen Fadi Mohammed, 61 vuotta, on asunut Suomessa jo lähes puolet elämästään  Elämä Suomessa on ollut rauhallista hiljaiseloa, eikä Fadilla ole ollut valittamista. Nyt Fadi haluaisi jäädä eläkkeelle ja nauttia vaimon, lasten ja lastenlasten seurasta. 

Fadin nimi on ollut jo vuosia supon listoilla, koska poliisilla on vahvat epäilyt, että Fadi oli osallistunut palestiinalaisen terrorijärjestö Abu Nidalin iskuun Pariisissa vuonna 1982. Mutta ei ole ollut mitään, jolla todistettaisiin epäilyt tosiksi. Nyt supo saa selville, että jotakin epäilyttävää on meneillään. Poliisi onnistuu löytämään taisteluhuumeena tunnettua Gaptagonia, jota on tarkoitus kuljettaa suuret määrät Suomen kautta Venäjälle.  

"Putin on aiheuttanut kaikenlaista harmia liiketoiminnallemme."

Kun kaivellaan lisää tietoa, Fadin nimi nousee esille. Fadi olisi mielummin jatkanut rauhallista elämää, mutta menneisyys ja kauan sitten tehdyt teot ovat yht'äkkiä osa tätä päivää. Maailman tilanne on muuttunut, kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan. Fadi määrätään ottamaan vastuu terrorijärjestön uudesta Captagon-operaatiosta. 

Poliisi tekee ratkaisunsa. Kun nyt huumelastin kuljettaminen yhdistetään Fadiin, poliisi päättää turvautua peitetoimintaan. Peitemiehen tehtävänä on saada lisätietoja operaatiosta, mm. ajankohta, jolloin huumelasti saapuu Suomeen.

Peitemieheksi valitaan juuri poliisikoulusta valmistunut Ali Yasin, joka saa peitemiehen roolia varten uuden henkilöllisyyden nimellä Ahmed Saeed. Alia jännittää. "Joo, rehellisesti sanottuna jännittää aika pirusti. Tenttasin tarinaani lähes koko yön. Kaikki tiedot ja kadut olen opetellut Googlesta, enkä ole ollenkaan varma, että muistan kaiken oikein", Ali valitti."

Kysymyksessä on suuri operaatio, jossa ovat mukana Helsingin huumepoliisi, supo ja KRP.  Myöhemmin käy ilmi, että mukana ovat myös Ranskan ja Ruotsin viranomaiset. Paljon ennättää tapahtua, ennen kuin operaatio saadaan vedetyksi loppuun. Juuri kun lukija ajattelee, että tässä tämä nyt oli, seuraa vielä pari yllätyksellistä lukua, jotka niputtavat kirjan tapahtumat napakasti yhteen.

Taitavasti ja älykkäästi rakennetun juonen lisäksi Fadia kantavat journalistisen sujuvasti kirjoitettu teksti sekä uskottavat ja luontevat dialogit. Kaikki Pasilan Myrkky -sarjan kirjat luettuani voin vain todeta, että kirjat paranevat osa osalta.

Lukijalle tulee vaikutelma, että kirjan tapahtumat voisivat olla todellisia, niin autenttiselta tapahtumien kulku vaikuttaa. Eikä se olekaan mikään ihme, koska Puonti todennäköisesti ammentaa juonen kulkuun omaa asiantuntemustaan yli 30 vuotta kestäneeltä poliisiuraltaan. 

Viihdyin rikosylikonstaapeli Kaartamon ja hänen alaistensa seurassa. Alusta pitäen Pesonen on ilahduttanut lukijoita monilla sutkauksillaan ja rohkealla otteellaan epäoikeudenmukaisuuksiin. Irman kanssa Pesonen harrastaa tanssia, mutta tällä kertaa hän joutui keskeyttämään argentiinalaisen tangon kurssin peitemiehen hätäisen soiton vuoksi. Mukava oli tutustua Aleksi Ojaseen ja hänen kiemuraiseen perhe-elämäänsä. 

Kale Puonti: Manni. Bazar. 2020.

Kale Puonti: Milo. Bazar. 2021.

Kale Puonti: Saarni. Bazar. 2021.

Kale Puonti: Aribo. Bazar. 2022.

Kale Puonti: Aribo

Kale Puonti: Aribo. Bazar. 2022. 287 sivua.

Arvostelukappale kustantajalta

"Ennen meidän paras poliisi oli Suomen kylmät talvet ja Itämeri, mutta viime vuosina nekään eivät ole enää estäneet ulkomaalaisten hamppareiden maihinnousua. Pyritään ampumaan nämä uudet porukat alas heti kättelyssä, niin eivät jää pyörimään tänne meidän ongelmiksi", Kaartamo sanoi." (s. 40)

Kirjavuoteni on käynnistynyt mukavasti Bazarin kirjojen seurassa. Ja hyvää seuraa ne ovatkin olleet. Ensin oli Åsa Hellbergin Hotelli Flanagansin naiset (linkki)  ja nyt sitten Kale Puonnin Aribo. Aribo on Kale Puonnin Pasilan Myrkky -sarjan neljäs teos ja se käsittelee edeltäjiensä lailla huumekauppaa. Tapahtumaympäristö on Helsinki, jonne huumeita tuodaan Tukholmasta. Tukholmassa on jo pitkään toiminut nigerialainen rikollisjärjestö Musta kirves, joka harjoittaa rahahuijauksia, huumekauppaa ja ihmiskauppaa. Nyt Tukholman poliisi on saanut pidätetyksi lähes parikymmentä jengiläistä, mutta osa järjestön jäsenistä pääsee pakenemaan Suomeen mukanaan nuoria tyttöjä. Tyttöjen tehtävänä on kuljettaa huumeita ja sen jälkeen siirtyä Helsingin kaduille tienaamaan. Kuukauden päästä tytöt vaihdetaan uusiin. Yksi Tukholmasta pakoon päässeistä nigerialaisista on Samuel Aribo, nigerialainen rakennusmies, joka oli lähtenyt etsimään parempaa elämää Euroopasta.

"Olen lainannut omalle Johnilleni hieman rahaa..." (s. 21)

Kirjan juoni on rakennettu taitavasti. On toki poliisi ja Pasilan Myrkky jahtaamassa nigerialaisia, mutta sen lisäksi on myös Pekko Aalto, jonka toiminnan ansiosta moni asia selviää. Miten Pekko Aalto, tavallinen suomalainen it-asiantuntija, pääsee jyvälle nigerialaisten rikollisten toiminnasta? Tähän Puonti liittää nerokkaasti Pekon äidin, 71-vuotiaan Siiri Aallon. Siiri oli ikävissään selaillut päivät pitkät Facebookia ja oli löytänyt sieltä rakkauden itselleen. Uusi rakkaus oli John, ihana amerikkalainen Afganistanissa taisteleva upseeri. John oli saanut kauniilla lupauksillaan Siiriltä isoja rahasummia. Mutta ei se mitään, miettii Siiri, onhan John pian tulossa Suomeen Siirin luo. Pahaksi onnekseen Siiri on saanut infarktin ja on hoidettavana Iltarusko-hoivakodissa. Pekko menee vierailemaan äitinsä luona, kun käy ilmi, ettei äidin tilillä ole katetta hoitomaksujen maksamiseen. Niin avautuvat äidin salat.

"Kyllä tälle niksujutulle on näytetty vihreää valoa." (s. 40)

Rikosylikonstaapeli Kaartamon huumeryhmä saa Ruotsin poliisilta tietoa Musta kirves -järjestön toiminnasta. Rikosylikonstaapeli Kalle Pesonen, joka on tuttu sarjan edellisistäkin osista, lähtee Ruotsiin tapaamaan kollegoitaan ja saamaan lisää tietoa järjestön toiminnasta.  Matkaan hän lähtee laivalla, mutta ei suinkaan yksin, vaan yhdessä naisystävänsä ihastuttavan Irma Roivaksen kanssa. Käy ilmi, että myös Helsingissä Musta kirves -järjestö on mukana monenlaisessa rikollisessa toiminnassa. Isoja huumemääriä välitetään metroasemilla, prostituutio kukoistaa ja löytyypä roskalavalta paloiteltu ruumiskin. Järjestön johtaja on päässyt pakenemaan tukholmalaisesta vankilasta ja tulee Suomeen johtamaan toimintaa. Ei ihme, että Kaartamon ryhmä on täystyöllistetty. Poliisi ei pääse helpolla. Loppu on edellisten kirjojen lailla kovaa, näyttävää ja jännittävää menoa.

"Kansainvälisiä keissejä" (s. 123)

Puonti on työskennellyt yli 30 vuotta Helsingin poliisin huume- ja järjestäytyneen rikollisuuden tutkinnasta. Hän tuntee huumemaailman ja tietää, mistä kirjoittaa. Se näkyy tässäkin kirjassa. Aribo on yhteiskunnallinen dekkari, joka paljastaa huumemaailman julman todellisuuden. Kansainvälinen huumekauppa, jota johdetaan ulkomailta käsin, on tätä päivää. Suomeen organisoidaan henkilöt vastaanottamaan ja levittämään huumeita. Usein huumekauppaan liittyy ihmiskauppaa ja rahahuijauksia, kuten tässäkin kirjassa.

Viihdyin Aribon seurassa. Pasilan Myrkky -sarja paranee kirja kirjalta. Aribon plussia ovat Puonnin napakka kirjoitustyyli sekä taidokkaasti punottu juoni, joka on sekä yllätyksellinen että jännittävä. Tapahtumat on helppo nähdä elokuvamaisesti ja luenkin kirjan liepeestä, että Yellow Film & TV on hankkinut kolmen ensimmäisen kirjan elokuva- ja tv-oikeudet.

Viides Pasilan Myrkky -dekkari ilmestyy tammikuussa 2023.

Aiemmat Pasilan Myrkky -dekkarit:

Manni (Bazar 2020)

Milo (Bazar 2021)

Saarni (Bazar 2021)

Kale Puonti: Saarni

 

Kale Puonti: Saarni. Bazar. 2021. 286 s.

Arvostelukappale kustantajalta

"Saarni valitsi armeijan jälkeen poliisikoulun, eikä hän kuullut Virkistä vuosiin. Päästyään rikospoliisiin Saarni seurasi aika ajoin tutkintapöytäkirjoista Virkin ja muiden maunulalaispoikien rikollista polkua, mutta muuten miehet eivät pitäneet toisiinsa mitään yhteyttä. Moni Maunulan pihan kavereista kuoli ennenaikaisesti joko huumeidenkäytön tai väkivallan seurauksena. Saarni luki surullisena monen tutun kuolinilmoituksen ja mietti, että isä, joka kuljetti häntä harrastuksiin, oli todennäköisesti pelastanut hänet samalta kohtalolta." (s. 38)

Kale Puonnin Pasilan Myrkky -sarjan kolmas teos Saarni sijoittuu edeltäjiensä lailla Helsingin huumemaailmaan. Tällä kertaa rikosylikonstaapeli Kaartamon ryhmän tarkkailussa on autokauppaa Tattarisuolla harjoittava Veijo Virkki, jolle autokauppa tarjoaa kulissin hämäräbisneksille, lähinnä huumekaupalle. Huumebisnekseen on lähtenyt myös Veijon poika, joka käy huumekauppaa tämän päivän keinoin eli bitcoineilla ja Tor-verkkoa hyödyntäen, kun taas isä-Virkki vanhan kansan rosvona uskoo seteleiden voimaan. "Pitäisi varmaan opetella noi bitcoinit ja muut härpäkkeet, mutta ainakin vielä toimitaan perinteisellä tyylillä. Setelit ne on oikeaa rahaa." (s. 23) 

Ylitarkastajana poliisihallituksessa toimiva Paavo Saarni on edennyt hyvin urallaan. Hän teki rikostutkijan töitä varkauspuolella ja siirtyi sitten huumepuolelle, koska "huume- ja järjestäytyneen rikollisuuden kuviot kiinnostavat minua ammatillisesti enemmän." (s. 27-28) Saarni onkin onnistunut hankkimaan kollegoilleen hyviä tietolähteitä, joiden avulla on saatu tehdyksi useampikin iso takavarikko. Ansiokkaasta työstään huumepuolella Saarni on palkittu poliisin ansioristillä. 

"Saarnin korttia kelpasi kyllä vinguttaa." (s. 28)

Työrintamalla Saarnia arvostetaan, mutta toisin on kotona. Vaimon kanssa yhteisymmärrystä ei tunnu löytyvän mistään asiasta ja  keskustelut käydään lähinnä huutaen. Kotiin pitäisi vaan kantaa säkkikaupalla rahaa, jotta välttyisi ainaiselta vaimon nalkutukselta. Viimeinen villitys on hevonen, koska tytär tarvitsee hienon harrastuksen. Hevonen tuo mukanaan kaikkia mahdollisia kuluja, kuten eläinlääkärin ja kengittäjän maksuja sekä vaatelaskuja. "Perkele, hevosen takkilaskuja, saatana." (s. 28) Mutta on Saarnilla jotakin, on kunnollinen auto, Lexus IS, josta hän on hyvin ylpeä, vaikka se vaimon mielestä olikin ollut liian kallis.

"Jäin palveluksen velkaa." (s. 39) 

Nuorena poikana Maunulassa Saarni oli pelannut pallopelejä naapurin poikien kanssa. Yksi naapurin pojista oli Veijo Virkki. Yllättäen vuosien jälkeen Virkki otti Saarniin yhteyttä ja kertoi olevansa vaikeassa tilanteessa. Hän oli saanut vankeustuomion Riihimäen vankilaan, mutta perhesyistä hän halusi paikkaan, jossa voisi hoitaa helpommin siviiliasioita. Saarni auttoi vanhaa ystäväänsä ja niin Virkki suoritti tuomionsa Suomenlinnassa. Sen jälkeen miehet tapailivat satunnaisesti, ja Saarni huomasi viihtyvänsä Virkin seurassa. Silloin tällöin Saarni sai Virkiltä arvokkaita vinkkejä, jotka usein johtivat onnistuneisiin kiinniottoihin.

"Minä. Tänään kello 19, sama paikka." (s. 98)

Mutta eihän se niin voi mennä, että Virkki antaa Saarnille vinkkejä, joihin perustuen takavarikkoja tehdään ja Saarnin ammatillinen arvostus nousee entisestään. Kyllä Virkkikin vaatii vastapalveluja.  Palkkioksi Virkki antaa Saarnille suuria rahasummia, jotka kyllä kelpaavat vaimolle ja tyttären hevosharrastukseen. Mutta pian Saarni huomaa, että tilanteista tulee liian vaarallisia ja hän haluaisi lopettaa yhteistyön. Mutta lopettaminen ei olekaan niin yksinkertaista. Niinpä saatuaan Virkiltä viestin puhelimeen Saarnin iltalenkki Kossu-koiran kanssa käy kohti Keskuspuistoa.   

Kaartamon tiimin tehtäväksi tulee Virkin kiinniottaminen. Toimeksianto ei olekaan aivan yksinkertainen. Seuraa monia tapahtumarikkaita ja jännittäviä vaiheita, jotka koukuttavat minut niin, että kirja on siltä istuimelta luettava loppuun asti. Sen jälkeen voin vain todeta, että Puonnin kirjat paranevat kirja kirjalta. Pidin paljon Mannista (Bazar 2020) (linkki), vielä enemmän Milosta (Bazar 2021) (linkki) ja nyt vielä enemmän Saarnista. 

Pidän Puonnin kirjoitustyylistä. Kieli on vähäeleistä ja kaikki turha on riisuttu pois. Lisäksi Puonnin kehittämä hyvä ja koukuttava juoni sekä todentuntuiset ja uskottavat huumemaailmaan sijoittuvat tapahtumat takaavat taatusti hyvän lukukokemuksen. Virkin ja Saarnin ohella tapahtumien kulussa tilaa saavat Kaartamon tiimin poliisit. Erityisen mieluinen tuttavuus on Pesonen, joka on uuden naisystävänsä Irma Roivaksen myötävaikutuksella aloittanut tanssiharrastuksen. Rikospuolen henkilöistä  Jean "Näätä" Martinson on kiinnostava tuttavuus. Martinsonin myötä päästään tutustumaan Riihimäen vankilan armottomiin käytänteihin. 

Kale Puonti on työskennellyt Helsingin huumepoliisissa yli 30 vuotta. Paavo Saarniin Puonti lienee saanut vaikutteita entisestä esimiehestään Jari Aarniosta, Helsingin huumepoliisin entisestä päälliköstä. 

Kirja on mitä ajankohtaisin tämän päivän huumekeskusteluun.

Kale Puonti: Milo

Kale Puonti: Milo. Bazar. 2021. 269 sivua.

Arvostelukappale kustantajalta

"Ulaj vain nauroi, käveli auton takaluukulle ja nosti asekassin maahan. Rama oli jo kantanut Zekajin kanssa monta muovikassillista elintarvikkeita sisälle mökkiin. Milo oli kieltänyt kaiken alkoholin operaation aikana, mutta huumeita heillä olisi kohta kilokaupalla, kunhan Milo ehtisi mökille. Muutama viiva kokaiinia ennan operaation alkua antaisi voittajafiiliksen. Hienoa, että kohta päästäisiin tositoimiin." (s. 106)

Kirjavuoteni on käynnistynyt mukavasti Bazarin kirjojen seurassa. Ja hyvää seuraa ne ovatkin olleet. Ensin Pirkko Soinisen Valosta rakentuvat huoneet (linkki) ja nyt sitten Kale Puonnin Milo. Milo on toinen osa Puonnin Pasilan Myrkky -sarjaa. Ensimmäinen osa Manni (Bazar 2020) sai hyvää palautetta sekä kriitikoilta että bloggareilta minut mukaan lukien. Pidin kirjan temposta, ajankohtaisuudesta ja Puonnin napakasta kirjoitustyylistä (linkki).

Riihimäen vankila

Fatjon Milo on albaaninuorukainen, joka on lähetetty Suomeen hoitamaan huumekauppaa. Milolla ei ollut valinnanvaraa, asiasta päätti Milon setä Mujo Pollo, huumeimperiumin johtaja. Hollantilainen kukkarekka toi Suomeen huume-erät, jotka sisälsivät normihuumeita; kokaiinia, ekstaasia, amfetamiinia ja heroiinia. Milon tehtävänä oli löytää tukkumyyjät näille tuotteille. Apunaan hänellä oli maanmiehensä Rama ja Hasa. Ei Milo huumebisnestä kovin mielellään tehnyt. "Hänellä on selkeä tavoite pestä huumerahat puhtaaksi ja aloittaa jokin rehellinen liiketoiminta." (s. 63) Haaveet jäivät haaveiksi, kun Milo huono-onnisena jäi kiinni. Edessä oli pari vuotta vankilaa Riihimäellä ja sen jälkeen karkotus Suomesta. Lisäksi Milolle annettiin 15 vuoden maahantulokielto koko Schengen-alueelle. 

Mario Rossi

Kotona Albaniassa Milo ennättää jo kuvitella, että hän saisi jäädä kotimaahansa. Mutta setä määrää, mitä tehdään. Karkotuksista ei kannata välittää, siitä vaan uusi passi käteen ja paluu Suomeen  hoitamaan keskeneräisiä huumekauppoja - nyt italialaisena Mario Rossina. Helsingissä Milon, Raman ja Hasan kautta kulkee suuria määriä huumeita ja luonnollisesti myös paljon rahaa. Mutta aina löytyy niitä, jotka eivät maksa ajallaan. Seuraukset ovat ankarat, siitä myyjät pitävät huolen. 

Hotelli Glo

Eräänä perjantai-iltana Milo, Rama ja Hasa lähtevät viettämään ravintolailtaa. Tavoite on selvä, huumeiden myynti. Kaikki sujuu hyvin, kauppa käy, seuraa riittää. Mutta hotelli Glon sviitissä vietetty aamuyö saa traagisen lopun päättyen kahden nuoren heroiinikuolemaan.

Helsingin poliisin huumeyksikkö Pasilan Myrkky rikosylikonstaapeli Kosti Kaartamon johdolla tutkii huumekuolemia. Eräs Kaartamon alaisista on rikosylikonstaapeli Kalle Pesonen, johon saimme tutustua jo sarjan ensimmäisessä osassa. Pesonen on hyvä poliisi, joka on saanut ratkaissuksi useita huumerikoksia, mutta Pesosen toimintatavat eivät ole poliisijohdolle mieleen. Pesonen joutuu kuulusteluihin, koska "KRP:n tarkkailuryhmä on todistetusti nähnyt Pesosen tapaavan lukuisia järjestäytyneeseen rikollisuuteen liittyviä henkilöitä sekä virka- että vapaa-ajallaan. Kyseisillä henkilöillä on merkittävä asema rikollisjärjestöissä. Pesonen ei ole saanut tapaamisten edellyttämää tiedottajatoimintakoulutusta, eikä hän ole raportoinut tapaamisista esimiehilleen. Pesosta on jo aiemmin huomautettu asiasta." (s. 39) Tämän vuoksi Kaartamo ei voi toistaiseksi antaa Pesosen osallistua poliisitoimintaan, ja siksipä Pesonen laitetaan vastaamaan kansalaisten kysymyksiin poliisin valtakunnallisessa neuvontapuhelinpalvelussa. Mielellään Pesonen ei neuvontaan mene. Toteaa vain, että "No mennään sit saatana." (s. 47) Mutta muutaman päivän päästä Pesonen huomaa tykkäävänsä tästä leppoisasta hommasta. Hän on hyvä  höpöttelemään vieraiden ihmisten kanssa.

Loppi ja Pasila

Heroiinikuolemia tutkitaan. Niistä avautuu vinkkejä huumekauppaan. Albanialaiset nuoret miehet toteavat, että nyt on tosi kyseessä ja nyt täytyy tehdä jotakin. Kutsutaan maanmiehiä apuun Ruotsista. Ja sitten alkaa tapahtua. Sitten mennään ja lujaa mennäänkin. Ensin tuntuu, että mennäänkö liiankin lujaa, meneekö peräti överiksi. Mutta ei mene överiksi, vaan rikollisten ja poliisien toimista kehittyy jännittävä ja niin koukuttava tapahtumasarja, jonka seuraamista ei mitenkään malta jättää kesken. Kekseliäiden ja ammattitaitoisten rikollisten kanssa poliisi ei pääse helpolla.

Pidin kirjasta. Kirjan koukuttava juoni vei minut täysin mukanaan. Kirjaa on helppo lukea, se etenee kronologisesti, luvut ovat lyhyitä, dialogi on luontevaa ja kieli napakkaa. Puonnilla on yli 30 vuoden poliisikokemus Helsingin poliisin huume- ja järjestäytyneen rikollisuuden tutkinnasta. Puonti siis tuntee huumemaailman toimintatavat, ja se tekee kirjasta realistisen ja vakuuttavan lukukokemuksen. Pidin myös siitä, että kirjassa kuvataan tasapuolisesti sekä rikollisten että poliisin toimintaa. Oli kiinnostavaa seurata alabaaninuorukaisten jättirikoksen suunnittelua ja toteutusta ja toisaalta myös sitä, miten poliisi valmistautuu ja toteuttaa todella ison, pari sataa poliisia vaativan, operaation.

Ensimmäisessä sarjan osassa lukijaa vaivasi kirjan suuri henkilömäärä. Nyt kirjan henkilömäärä tuntuu kohtuullisemmalta, vaikka poliisinimiä - Koski, Raiski, Haapala, Ollila, Tarkka, Kurki - vilahteleekin runsaasti. Pesonen on ainoa poliisi, jonka yksityiselämää lukija pääsee kurkistamaan. Parhainta mielestäni oli, että Pesoselle tuli uuden naisystävän myötä uusi harrastus: tanssi.  

Kirjan plussana on tapahtumien ajankohtaisuus. Puonti nostaa esille erityisesti kaksi haastetta huumeisiin liittyen.  Huumeita käytetään yhä enemmän ja erityisesti nuorten suhtautuminen huumeisiin on yhä myönteisempää. Toisena haasteena on huumekaupan kansainvälistyminen. Totuus on, että monikansallinen huumekauppa jatkaa kulkuaan myös Suomessa. Siihen päätelmään johdattaa jo tämän kirjan loppuratkaisukin. Mielenkiinnolla odotan sarjan seuraavaa osaa, joka ilmestyy ensi syksynä. 

Milon ilmestymisajankohta on 7.1.2021. Kirja on luettu myös Kirsin kirjanurkka -blogissa. 

Kale Puonti: Manni

Kale Puonti: Manni. Bazar. 2020. 270 sivua.

Arvostelukappale kustantajalta

"Voi vitun jätkä!" Vaimo huusi Pohjalle naama punaisena ja heilutti tämän silmien edessä parinkymmenen gramman amfetamiinipussia, jonka oli löytänyt tämän takin taskusta. "Mehän sovittiin, että tää  paska loppuu kun sä tulit lusimasta. Mitä vittua sä idiootti oikein mietit?" Pirjo jatkoi huutamista." (s. 118)

Manni, kirjan päähenkilö, on ihan tavallinen helsinkiläinen nuori mies. Hän opiskelee insinööriksi ja saadakseen rahaa opintoja varten hän tekee yövartijan töitä lääkkeiden maahantuontifirmassa Espoossa. Työ on leppoisaa ja helppoa. Mannin omat asiat - opinnot ja työ - ovat kunnossa, mutta valitettavasti Mannin äidin jatkuva alkoholin käyttö huolestuttaa Mannia. Isän kuoltua alkoholista tuli äidin elämän pääsisältö. Mannilla ei kuitenkaan ole muuta mahdollisuutta kuin asua äitinsä kaksiossa Jakomäessä. Siitä Manni ei pidä, ei pidä äidin jatkuvasta juomisesta eikä alituisesti vaihtuvista ryyppykavereista.  

Eräänä yönä Manni havahtuu työpaikallaan. Toimistotalon vierustalla ammutaan. Ampumista Manni ei näe, mutta sen hän näkee, kun parkkipaikalle ajaa virolaisissa rekistereissä oleva puoliperävaunurekka. Rekan kuljettaja astuu ulos autosta, nostaa rekasta mustan jätesäkin ja kantaa sen lähimaastoon. On varmaa, että ammunta ja rekka liittyvät toisiinsa, miettii Manni. Manni pohtii viikonlopun ajan mitä tehdä, hakeako säkki vai ilmoittaako siitä poliisille. Hän kyllä arvaa, mitä säkissä on. Manni tekee ratkaisunsa, ratkaisun, joka vaikuttaa pitkälle hänen tulevaisuuteensa.

"Huumemaailma oli armoton, ja siellä harvoin oli voittajia." (s. 163)

Helsingin huumepoliisi, Pasilan Myrkky, ryhtyy selvittämään ampumistapausta. Löytyy yksi uhri, joka tunnistetaan Yhdistyneen Veljeskunnan jäseneksi. Mutta mustasta jätesäkistä poliisi ei tiedä mitään. Monet Pasilan poliiseista tulevat tapahtumien myötä lukijalle tutuksi. Keskushenkilöksi nousee sympaattinen rikosylikonstaapeli Pesonen. Pesonen ei juuri esimiehiä kumartele. Hän haluaa tehdä työnsä hyvin ja saada tuloksia aikaiseksi. Hänellä riittää ymmärrystä myös alamaailman ihmisille. Mutta Helsingin poliisijohto eikä KRP hyväksy Pesosen läheisiä välejä alamaailmaan. Häntä yritetään savustaa pois virasta keinolla millä hyvänsä. Pasilan Myrkky oli vielä jokin aika sitten tehnyt kovaa tulosta, mutta heidän päällikkönsä kiinniotto ja vangitseminen olivat sotkeneet yksikön toiminnan. Toiminta oli muuttunut hyvin byrokraattiseksi, kaikki asiat piti käsitellä useissa portaissa. Ja joutuuhan Pesonen todistaksi poliisien oikeudenkäyntiin. Näin puhuu Pesonen oikeudenkäynnissä: "Arvoisa syyttäjä. Minä olen sopuisa mies ja kaikkien kaveri. Joku on joskus minulle konnuuksista jotain kertonut, ja aika paljon rosvoja on niiden tietojen ansiosta lähtenyt tiilenpäitäkin lukemaan. Poliisina minun tehtävänä on kuunnella  kansalaisia ja selvittää rikoksia. Tässä ei ole kyse sen kummallisemmasta." (s. 144)  

Koudantie klo 11.45 - klo 18.50

Tapaamme Yhdistyneen Veljeskunnan jäseniä sekä huumeiden ostajia ja välittäjiä. Huumekauppa on usein kansainvälistä, tässä kirjassa huumeiden myyjät löytyvät Virosta ja Venäjältä. Aina eivät asiat selviä Tallinnan Lasnamäessä, vaan myyjien ja välittäjien on tultava Suomeen selvittämään huumekauppoja. Asioiden selvittely saattaa vaatia hyvin kovia otteita. Enempää en kirjan juonesta halua paljastaa, mutta voin taata, että jännitys säilyy kirjan loppuun asti. Loppua kohti toiminta kiihtyy. Liikkeelle lähdetään Koudantieltä klo 11.45 ja sitten mennäänkin vauhdilla. Yllätyksellinen loppuratkaisu saa lukijan vienosti hymyilemään. 

Pidin kirjasta, mielestäni se on kiinnostava esikoisteos. Kirja aloittaa Helsingin huumepoliisin työstä kertovan rikosromaanisarjan. Kirjan tekee erityisen kiinnostavaksi se, että kirjailija itse on työskennellyt yli 30 vuotta huume- ja järjestäytyneen rikollisuuden tutkinnassa, eli hän todellakin tietää ja tuntee huumeiden maailman niin diilereiden kuin poliisinkin näkökulmasta. Kirja kuvaa erinomaisesti sitä, miten ihan tavallisesta nuoresta ihmisestä tulee kovan luokan huumerikollinen. Aina ei tarvita pitkäntähtäimen suunnitelmaa eikä edes rikoskumppaneita. 

Kirja on ajankohtainen. Tapahtumat sijoittuvat vuoteen 2019, jolloin Pasilan Triplaa rakennettiin ja oikeusistuimissa käytiin historian suurinta poliisioikeudenkäyntiä, jossa Helsingin poliisijohtoa syytettiin tietolähteiden epäselvyyksistä. Ja ajankohtaista ovat yhä edelleen huumeet. Kaduilla myydään entistä enemmän mitä erilaisimpia huumeita. Hyvät myyntimahdollisuudet tänä päivänä tarjoaa sosiaalinen media. Tilanne  huolestuttaa poliisia, koska yhä nuoremmat aloittelevat huumeiden kokeilun. Rikosjengien rooli laittomien huumausaineiden välittäjinä ja jakelijoina on hyvin merkittävä Suomen markkinoilla. 

Puonti kirjoittaa kirjan liepeessä osuvasti, että ei huumemaailmassa kaikki ole mustaa tai valkoista, vaan mukaan mahtuu runsaasti harmaan eri sävyjä. Tämä käy toteen myös tämän kirjan tapahtumissa. Puonti kirjoittaa sujuvasti ja punoo pieneen kirjaan tapahtumarikkaan juonen, jonka saa hyvin pidetyksi kasassa. Kirjalle on tulossa jatkoa ja toivoisinkin, että ajankohtaisuus ja kansainvälisyys olisivat  teemoina seuraavissakin osissa.    

Manni ilmestyy 11.8.2020.