Patricia Posner: Auschwitzin apteekkari. Victor Capesius, Mengelen proviisori. Englanninkielinen alkuperäisteos The Pharmacist of Auschwitz. The Untold Story. Käännös Niko Jääskeläinen. 315 sivua.
Arvostelukappale kustantajalta
"Minä olen Capesius Transilvaniasta", hän huusi vangeille. "Saatte vielä nähdä, että paholainenkin kalpenee minun rinnallani!" (s. 80)
Hitlerille oli ehdottoman tärkeää, että Saksalla oli omavaraista raaka-ainetuotantoa sodan aikana. IG Farbenista, maailman neljänneksi suurimmasta teollisuuskonsernista, tuli Hitlerin liittolainen. IG Farben rakensi Monowitziksi nimetyn pakkotyöleirin Auschwitzin keskitysleirin läheisyyteen, jotta se voisi hyödyntää läheisen keskitysleirin pakkotyövoimaa. Natsit kutsuivat Monowitzia nimellä Auschwitz III.
"Tuore sopimuksemme SS:n kanssa vaikuttaisi äärimmäisen tuottoisalta." (s. 30)
Himmlerin määräyksestä Farbenin palvelukseen lähetettiin 12 000 keskitysleirivankia. Farbenin maksama päiväkorvaus oli neljä valtakunnanmarkkaa (n. 20 euroa nykyvaluutassa) jokaista pätevää vankia kohden. Farbenin velvollisuutena oli ruokkia palveluksessaan olevat vangit. Vankien päiväannos oli 1200 kilokaloria. "Vankityöntekijä laihtui keskimäärin 4 kiloa viikossa, kunnes riutui lopulta pelkäksi luuksi ja nahkaksi." (s. 33) Benjamin Ferencz, amerikkalaisten pääsyyttäjä sodan jälkeisissä sotatuomioistuimissa totesi:
"Juutalaiset keskitysleirivangit olivat orjiakin vähäisempiä. Orjan omistajat yrittivät sentään pitää huolta omaisuudestaan ja pitää orjansa toimintakunnossa, mutta natsien suunnitelma oli yksinkertaisesti hyötykäyttää juutalaiset loppuun saakka ja sitten polttaa heidät." (s. 33)
| Vankeja pakkotyössä IG Farbenin tehtaalla (Wikipedia) |
| Victor Capesius (kirjan kuvaliitteestä) |
"Capesius otti päättäväisesti kaiken hyödyn irti komennuksestaan natsien kuolemanleirillä." (s. 58)
Marraskuussa 1943 Capesius sai siirron Auschwitzin keskitysleirille. Hänestä tuli Auschwitzin vastaava apteekkari, Mengelen apulainen. Tästä tehtävästä Capesius oli äärettömän ylpeä. Capesiuksen tehtävänä oli tilata SS-henkilöstön ja vankien tarvitsemat lääketarvikkeet. Leirin johtajat huomasivat, että Capesius suoritti kaikki velvollisuutensa "kylmänviileästi osoittamatta minkäänlaisia tunnontuskia". Kiitokseksi tästä, hänen toimenkuvaansa laajennettiin. Yhdessä Mengelen kanssa he valikoivat ratapihalle tulleista junista ne, jotka menivät suoraan kaasutettaviksi ja ne, jotka joutuivat pakkotyöhön. "Vain he tekivät valintoja", muistelee eräs Capesiuksen tunnistanut vanki. Capesiuksen tehtävänä oli myös vastata Zyklon B:stä, kaasukammioiden tappavasta myrkystä. Kuolemanleirillä Capesius päätti hankkia itselleen suuren omaisuuden tulevaisuutta varten. Ja sehän onnistui juutalaisten kultahampailla.
Kaksi päivää ennen sodan loppumista brittijoukot pidättivät Capesiuksen. Päivämäärä oli 5.5.1945. Runsaan vuoden kuluttua hänet vapautettiin. Amerikkalaiset vangitsivat hänet pian uudelleen. Täyttäessään lomakkeita hän jätti paljon kertomatta, mm Auschwitzin komennon kokonaan, luottaen siihen, ettei kenelläkään ollut aikaa tarkistaa tietoja. Hänet vapautettiin kahden vuoden pidätyksen jälkeen elokuussa 1947.
Uuden elämän aloitus
Capesius aloitteli uutta elämää Stuttgartissa. Hän sai apteekkioikeudet ja piti yllä hyvää elintasoa juutalaisten kultahammasrahojen turvin. Elämä oli mallillaan. Natsirikollisia koskeva juridinen tuomiovalta siirtyi ammerikkalaisilta ja briteiltä takaisin saksalaisille vuonna 1955. Saksalaisten asenteet sotarikollisia vastaan olivat pehmentyneet. Vapaana olleet natsirikolliset tunsivatkin olonsa turvatuiksi, mutta vain muutaman vuoden ajan. Capesius pidätettiin uudelleen kesällä 1959. Pääsyyttäjä Bauer halusi näyttävän ja suuren oikeudenkäynnin, jossa syytettyinä olisi korkeitakin SS-miehiä. Oikeudenkäynti, josta muodostui yksi Saksan pitkäkestoisimmista oikeudenkäynneistä, päättyi vasta vuonna 1965, jolloin oli kuultu 359 todistajaa 19 eri maasta. Capesius kiisti kaikki syytteet. "En syyllistynyt Auschwitzissa minkäänlaisiin rikoksiin. Pyydän, että syytteet minua vastaan kumotaan." (s. 237) Capesius tuomittiin yhdeksän vuoden vankeuteen.
Hän ei koskaan katunut
Capesius ei koskaan katunut tekojaan Auschwitzissa. Hän katsoi, että hänen tuomionsa oli vääryys oikeutta kohtaan. Capesius eli ja kuoli myöntämättä rikoksiaan, osoittamatta vähäisintäkään katumusta. Hän ei pyytänyt anteeksi uhreilta eikä heidän sukulaisiltaan, hän ei yksinkertaisesti tuntenut minkäänlaista syyllisyyttä. Näin toimivat lähes kaikki natsirikolliset. Obersturmbannführer Adolf Eichmann, joka hirtettiin 31.5.1962, ei myöskään koskaan katunut rikoksiaan.
Olen lukenut Gerald L. Posnerin & John Waren kirjan Josef Mengele. Elämä ja teot. (Minerva, 2017). Tämä kirja Auschwitzin apteekkarista täydentää hyvin Mengele-kirjaa ja antaa lisäksi uusia näkökulmia natsien epäinhimillisistä hirmuteoista Auschwitzissa. Sain tästä kirjasta paljon uutta tietoa, vaikka Auschwitzin olosuhteet ja natsien hirmuteot ovat tulleet tutuiksi monissa kirjoissa. Olen myös käynyt Auschwitzissä. Voin taata, että jokainen, joka on käynyt tuolla kärsimyksen näyttämöllä, ei koskaan unohda näkemäänsä. Auschwitzin apteekkari -kirjasta sain tietoa IG Farbenin toiminnasta sekä myös Auschwitz-oikeudenkäynnistä, joka on jäänyt Nürnbergin oikeudenkäynnin varjoon jo siitäkin syystä, että Nürnbergissa tuomittiin korkeampiarvoisia natsijohtajia ja myös siksi, että Nürnbergin oikeudenkäynnit tapahtuivat heti sodan päättymisen jälkeen.
Kirjailija on tehnyt ison ja merkittävän työn hankkiessaan ja kootessaan tietoa tätä kirjaa varten. Kirjailija toteaa: "Ei ollut helppo tehtävä tutkia miestä, joka käytti puolet elämästään rikostensa peittelyyn, unohtamiseen ja totuuden vääristelyyn." (s. 259) Kirjassa on mukana myös aiemmin julkaisematonta materiaalia. Plussana on laajuudessaan vaikuttava lähdeluettelo sekä kirjan kuvaliite. Mietin, miksi käännöksessä ei ole huomioitu alkuperäiskirjan nimiotsikkoa: The Untold Story. Siitähän tässä on kysymys.
Ettemme unohtaisi, ettei se toistuisi
Kiitos Patricia Posner tästä kirjasta. Kaikki uusi tieto liittyen natsien hirmutekoihin ja tähän historian synkkään aikaan on tärkeää ja arvokasta. Kiitos Minerva, että kirja on käännetty suomeksi.