Jukka-Pekka Palviainen: Viimeinen rukous

 

Jukka-Pekka Palviainen: Viimeinen rukous. Crime Time. 2025. Kansi: Timo Numminen. 277 sivua.

Arvostelukappale kustantajalta

Palviaiselta ilmestyi viime vuonna Taikkonen Raumalta -dekkarisarjan ensimmäinen osa Tavoittelemanne henkilö on tapettu. Viimeinen rukous on sarjan toinen osa. Ensimmäisen osan tapahtumat sijoittuivat pitkälti Vanhaan Raumaan, kun sen sijaan tässä toisessa osassa liikutaan joka puolella Raumaa. Kaikesta huomaa, että Rauma on kirjailijalle tuttu paikka. Ja onhan se, Palviainen on syntynyt sekä viettänyt lapsuutensa ja nuoruutensa tässä länsisuomalaisessa rannikkokaupungissa. Nykyisin hän asuu Sastamalassa.

Kirjan poliisit ovat lukijalle tuttuja jo sarjan ensimmäisestä osasta. Päähenkilö rikosylikonstaapeli Teemu Taikkonen on miellyttävä ja ammattitaitoinen poliisi. Vaimo Venla on merikapteeni ja paljon pois kotoa työnsä vuoksi. Teemu kantaa jatkuvaa huolta tyttärestään Taijasta, joka on Harjavallan psykiatrisella osastolla. Sonja, Venlan sisar, on Teemulle mieluista seuraa Venlan työmatkojen aikana. Syntyykö suhteesta romanssi, ei selviä vielä tässäkään osassa. Yhteistyö poliisikollegoiden Nelli Nurmisen ja Artturi Katajan kanssa sujuu hyvin ja mutkattomasti. Nelli on vauhdikas ja huumorintajuinen nuori rikoskonstaapeli. Artturista saamme tietää, että tämä komea nuori mies on kotoisin Ulvilasta ja käy mielellään laulamassa karaokea Toripöllössä. Ja hän kannattaa Ässiä! Ehkä kuulemme lisää Artturista seuraavissa osissa. 

Sitten kirjan tapahtumiin. Pastori Mikael Salmenrinne pitää Haappusten kirkossa Raumalla jumalanpalveluksen, joka on jäävä hänen viimeisekseen. Pian Teemu saa tiedon, että hänen tulee kiirehtiä Paroalhoon pastorin kotitalolle. Nelli valottaa: "Pastori Mikael Salmenrinnettä on Lassin mukaan lyöty pyöreällä ja pitkänomaisella esineellä takaraivoon ja ammuttu sen jälkeen naulapyssyllä niskakuoppaan." Ruumiin oli löytänyt remonttimies Kaapo Kujuntila, joka kauhultaan ei ollut saanut tilatuksi ambulanssia. 

Samoihin aikoihin kiinteistövälittäjä Tiina Majavasuo kaapataan. Poliisi päättelee, että näillä tarinoilla on jotakin yhteistä. Vaikuttaako tapahtumiin mitenkään se, että Salmenkaria, jota oli syytetty nuoriin naisiin kohdistuvasta sopimattomasta käytöksestä, oli jo aiemmin uhkailtu? Ja mikä rooli on miehellä, joka rahapulassa valokuvaa pikkutyttöjä luvaten heille rahaa ja käyntejä Särkänniemessä? Seitsemänvuotias Iiris kysyy: "Kuinka paljon ne kiltit sedät maksaa kuvista?" Poliisien tutkinta ei helpotu, kun tulee toinenkin ruumis.

Juttuun tulee mukaan iso määrä poliisin epäilemiä henkilöitä. Asiat mutkistuvat ja kuulusteltavia riittää. Loppuratkaisuun päästään monen mutkan kautta. 

Palviainen on kokenut kirjoittaja. Hänen tekstiään on helppo lukea, luvut ovat lyhyitä, kieli on sujuvaa ja dialogi luontevaa. Taikkonen Raumalta -sarjan kirjat ovat Palviaisen ensimmäisiä rikosromaaneita. Tässä toisessa osassa Palviainen on saanut varmuutta tämän genren kirjoittamiseen, kirjassa on varma ja samalla kepeä ote. Hyväntahtoista huumoria on paljon. Juoni on melko tavanomainen, kun sen sijaan hyvin rakennetut henkilöhahmot ovat kirjan vahvuus. Teemusta ja Nellistä ei voi olla pitämättä. Sympaattisin henkilöhahmo on kehitysvammainen Tume, joka vastoin tahtoaan joutuu vedetyksi mukaan rikoksiin.

Olipa mukava lukea romaania, jonka tapahtumapaikat ainakin osittain ovat tuttuja. Liikutaan ympäri Raumaa, tutuiksi tulevat monet kaupunginosat, kahvilat ja kaupat. Rauman giältä ei kirjassa kuitenkaan puhuta. Myös kirjan kannen kuvista löytyy viittauksia Raumaan, etukannessa on taustalla Pyhän Ristin kirkko ja takakannessa on tunnelmallinen kuva Vanhasta Raumasta.

Jatko-osaa mielenkiinnolla odotellen.

Jukka-Pekka Palviainen: Tavoittelemanne henkilö on tapettu

 

Jukka-Pekka Palviainen: Tavoittelemanne henkilö on tapettu. Crime Time. 2024. Kansi Timo Numminen. 319 sivua.

Arvostelukappale kustantajalta

Jukka-Pekka Palviainen (s. 1967) on tuottelias kirjailija. Hän on julkaissut yli 30 kirjaa. Kohderyhminä ovat olleet lapset, nuoret sekä aikuiset. Tänä vuonna Palviainen on ollut poikkeuksellisen tuottelias, häneltä ilmestyy peräti viisi kirjaa. Yksi näistä kirjoista on dekkari Tavoittelemanne henkilö on tapettu. Teos on Palviaisen ensimmäinen rikosromaani. Kirjan tapahtumat sijoittuvat Raumalle, Palviaisen syntymäkaupunkiin. Luulen, että tämä saattaa olla ensimmäinen Raumalle sijoittuva dekkari. Rikoksia täällä on kyllä tehty yllinkyllin, jopa kahden kirjan verran. (Linda Rantanen: Rikosten Rauma. Deadline Kustannus. 2021 (linkki) ja Linda Rantanen: Rikosten Rauma 2. Deadline Kustannus). 

Kirja alkaa dekkarimaisen vauhdikkaasti. Freelancetoimittaja Ville Kuhnari ajaa huippuluokkaisella ja kalliilla Pelago Stavanger -polkupyörällään kohti Monnan hautausmaata Raumalla. Kello on 05.47.24. Sää on sateinen, mutta se ei Kuhnaria haittaa. Kalleimmat mahdolliset urheiluasusteet suojaavat häntä. Kuhnari on kaikin puolin laaatutietoinen mies. Urheilukellokaan ei ole halvimmasta päästä: Garmin Fenix 7X Solar.

Mutkan takaa lähestyy musta Transit, joka ajaa Kuhnarin päälle - ehkä tarkoituksellisesti. Kuhnari loukkaantuu ja hänet kuljetetaan Porin sairaalaan. Mutta onko kyseessä varoitus vai tappoyritys? Kuhnari on varma, että päälleajo oli tarkoituksellinen. Tapausta ryhtyvät tutkimaan rikosylikonstaapeli Teemu Taikkonen, rikoskonstaapeli Nelli Nurminen ja juuri Rauman poliisissa aloittanut vanhempi rikoskonstaapeli Artturi Kataja. Poliisit tapaavat Kortelan ABC:llä. Käy ilmi, että Kuhnari on avoliitossa Liisa Köjösen kanssa. Samalla saadaan tieto, että musta Transit palaa Monnan hiekkakuopilla. 

Kun tutkitaan Kuhnarin taustoja, tulee ilmi yhtäsuntoista miehen erikoisista mieltymyksistä. Kuhnari kuvaa valvontakameroilla avovaimon nuorta tytärtä Sallaa. Mutta kaikki Sallan luvalla ja maksua vastaan. "Tyttö ei tiennyt, milloin Ville katseli häntä. Se kuului sopimukseen. Ville ei halunnut, että tyttö alkaisi esiintyä hänelle. Sellaista palvelua oli saatavissa muualtakin." Kuhnarilta löydetyt valokuvat kertovat lisää Kuhnarin mieliteoista. Kuvissa näkyy, että Kuhnari on sitonut naisia mitä erilaisiimpiin paikkoihin, mm. junan istuimeen, lasten kiipeilytelineeseen, patteriin, puiston penkkiin. "Nainen oli sidottu punaisella köydellä kiinni nuoreen koivuun. Sammal- ja puolukkamättäiden päällä oli ohut lumikerros."

Kuhnarin perhekuviot osoittautuvat melko monimutkaisiksi ja poliisilla onkin työtä selvittää kiemuroita, jotka liittyvät tai sitten eivät liity jutun kokonaisuuteen. Tutkimusta sekoittaa yhä lisää tapahtunut murha. Liisan pojan Miskan toimet pitää selvittää, jolloin poliisit pääsevät tutustumaan Burning Monsters -rokkibändin musiikkiin. Tuleepa mukaan eräs kunnallispoliitikkokin. Lukija joutuu jännittämään loppuratkaisua aivan viimeisille sivuille asti.  

Poliiseista Palviainen avaa Teemu Taikkosen persoonaa. Teemu on miellyttävä ja ammattitaitoinen poliisi, joka suhtautuu työhönsä vakavasti ja vaatii itseltään ja kollegoiltaan paljon. Teemu viettää pitkiä aikoja yksin kotona, koska vaimo Venla on merikapteeni. Syntyykö vaimon siskon Sonjan kanssa mitään romanssia, ei selviä vielä tässä kirjassa. Teemun tytär Taija, josta Teemu kantaa paljon huolta, on psykiatrisella osastolla. 

Teemu asuu Vanhassa Raumassa. Kirjan tapahtumat sijoittuvat marraskuun loppuun, joten Vanhan Rauman joulu on jo avattu kuusikujineen jaTammelan pihapiireineen. "Teemu astui portista yhdelle Vanhan Rauman kapeista kujista. Hän tuijotti hetken aikaa omia ikkunoitaan kuin olisi turisti. Ikkunassa oli pieniä lyhtyjä ja Taijan tekemiä tonttuja ja enkeleitä. Osa oli lapsuudesta, osa uusia." Kirjailija ei kuvaa tässä kirjassa kaikkien poliisien mielenliikkeitä ja yksityiselämää. Keskiössä on ainoastaan Teemu Taikkonen. Ehkä Nellin ja Artun vuoro on tulevissa osissa? Tätä lähestymistapaa poliisihahmoihin, siis yhden poliisin persoonan avaaminen per kirja, noudattaa porilainen Arttu Tuominen Delta-sarjassaan.  

Palviainen on kokenut kirjoittaja. Hänen tekstiään on helppo lukea, kieli on sujuvaa ja dialogi luontevaa, eikä huumoriakaan ole unohdettu. Tapahtumien seuraamista helpottavat lyhyet luvut ja selkeä kronologinen eteneminen. Palviainen ei mässäile väkivallalla, vaan keskittyy enemmänkin ihmiskuvaukseen ja poliisin tutkimustyön kuvaukseen.  

Olipa mukava lukea dekkaria, jonka lähes kaikki tapahtumapaikat pystyin tunnistamaan. Kirjailija antaa Raumasta ja erityisesti Vanhasta Raumasta hyvin positiivisen kuvan. Löydän kirjasta jopa oman kotini lähellä olevan paikan. Vanhan Rauman lisäksi ainakin Kortelan ABC tulee kirjassa tutuksi.

Jatko-osia odotellen.

Lukupiirikirjana Palviaisen Kaikella kunnioituksella

           

Jukka-Pekka Palviainen: Kaikella kunnioituksella. Karisto. 2021. Kansi: Emmi Kyytsönen. 205 sivua.

Jukka-Pekka Palviainen on monipuolinen kirjailija. Parhaiten hänet tunnetaan lasten ja nuorten kirjoistaan. Lisäksi hän on kirjoittanut myös aikuisten kirjoja. Tuorein hänen kirjansa on aikuisille suunnattu Kaikella kunnioituksella. Raumalla toimivaa lukupiiriämme Palviaisen kirja kiinnosti jo siksikin, että Palviainen on aiemmin asunut Raumalla. Seitsemän lukupiiriläisen kanssa kokoonnuimme vaihtamaan ajatuksia tästä Palviaisen kirjasta. 

Kirjan tapahtumat alkavat Tuomaksen ja Kaisan isän kuolemasta. Tuomas ja Kaisa ovat molemmat jo aikuisia, Tuomas vuokraa kirpputoripöytiä ja pitää pientä kahvilaa, Kaisa puolestaan pyörittää hoitokotia. Isän kuolema antaa pohdinnan aihetta heille molemmille, vaikkakaan kummankaan välit isän kanssa eivät olleet kovin läheiset. Merikapteenina työskennellyt isä oli paljon poissa kotoa jo ammattinsa vuoksi. Hautajaisissa Tuomas miettii Helena-papin sanoja. "Helena puhuu kauniisti. Välillä en tiedä, kenestä. En tunnista hänen sanoistaan aina isääni. Ehkä minä en tuntenut oikeasti koko miestä." (s. 21) 

Kaisa on naimisissa Markuksen kanssa ja heillä on 3-vuotias Siiri-tyttönen. Kaisa tekee pitkää päivää hoitokodissaan. Sen lisäksi aikaa täytyy järjestyä salarakkaan tapaamisiin. Ja järjestyyhän sitä, kun Markus hoitaa kodin ja lapsen. 

Hautajaisista Tuomaksen mieleen jää miellyttävän oloinen Helena-pappi. Pian Tuomas saakin tilaisuuden pyytää Helenaa illalliselle, kun hän tarvitsee ammatillisia vinkkejä hautajaispuheen pitämiseen. Tuomasta on nimittäin pyydetty pitämään hautajaispuhe uskonnottoman hautajaisissa. 

Kaikella kunnioituksella oli mielestämme kokonaisuutena mukava ja viihdyttävä lukukokemus. Hieman vaisun alun jälkeen kirjailija pääsee vauhtiin, henkilöt heräävät elämään ja tapahtumiin tulee vauhtia ja yllättäviä käänteitä. Tapahtumat nivoutuvat yhteen ja kirjan loppukäänne tulee täydellisenä yllätyksenä. 

"Realistista kuvausta tästä päivästä."

Kirja tarjoaa kurkistuksen tavallisten ihmisten arkeen. Monesti, kuten tässä kirjassa, perheiden jokapäiväinen elämä pitää sisällään mitä moninaisimpia salaisuuksia, jotka halutaan hinnalla millä hyvänsä pitää tiukasti omien seinien sisällä. Moni lukija löytää kirjan tapahtumista liittymäkohtia omaan elämäänsä. Mm. vanhempien kuolema ja ikääntyminen koskettavat varmasti monia lukijoita. Oli ilo lukea, millaisella vakavuudella ja kunnioituksella Kaisa suhtautui hoitokotinsa vanhuksiin. Hän kuunteli mielellään vanhuksia. "Vanhojen ihmisten muisteluiden kuuntelu voi olla tämän työn suola. Toisaalta dementoituneet ihmiset toistavat itseään, ja joskus vanhat ihmiset puhuvat vain siitä, mitä heidän elämässään tapahtuu juuri nyt. Koska elinpiiri on pieni ja elämä täyttyy kivuista ja säryistä, se on usein raskasta kuunneltavaa. Yritän kuitenkin keskittyä, sillä asiakkaiden kanssa keskustelu on osa tätä työtä. Minusta se on, ellei tärkein, niin ainakin yksi tärkeimmistä asioista." (s. 153).

"Ammattilaisen kirjoittama"

Kirja oli helppolukuinen ja henkilöhahmot olivat uskottavia. Lyhyet, napakat kappaleet, jouhevasti kirjoitettu teksti sekä onnistunut dialogi kuljettavat juonta sujuvasti eteenpäin. Kirjan sarkastinen huumori saa hymyn huulille. Huumoria voisi kuvata vaikka raumalaiseksi huumoriksi, kuten eräs lukijoistamme totesi. Toinen lukijoistamme kommentoi, että Palviainen on onnistunut kirjoittamaan todella hauskan kirjan tämän päivän arkipäivän todellisuudesta.    

Emmi Kyytsöselle kiitos onnistuneesta kannesta.

Kirja sai meiltä arvion 3,6 (asteikko 1-5).

Seuraavan kerran kokoonnumme joulukuussa vaihtamaan ajatuksia Jari Tervon kirjasta Pääskyt talvehtivat järvenpohjassa (Otava 2021).

Jukka-Pekka Palviainen: Kaikella kunnioituksella

Jukka-Pekka Palviainen: Kaikella kunnioituksella. Karisto. 2021. Kansi: Emmi Kyytsönen. 205 sivua.

Arvostelukappale kustantajalta

"Puhun siitä Miisasta, jonka olen oppinut tuntemaan vanhempien puheista ja tytön omasta päiväkirjasta. Kerron myös siitä, kuinka paljon jossiteltavaa nuoren ihmisen yllättävä kuolema jättää hänen läheisilleen. Miten vanhempien lapselleen haaveilema tulevaisuus ei tule toteutumaan. Viulukonsertot maailman metropoleilla jäävät pitämättä." (s. 135)

Kirjan tapahtumat alkavat Tuomaksen ja Kaisan isän kuolemasta. Tuomas ja Kaisa ovat molemmat jo aikuisia ihmisiä, Tuomas vuokraa kirpputoripöytiä ja pitää pientä kahvilaa, Kaisa puolestaan pyörittää hoitokotia. Isän kuolema antaa pohdinnan aihetta heille molemmille, vaikkakaan kummankaan välit isän kanssa eivät olleet kovin läheiset. Merikapteenina työskennellyt isä oli paljon poissa kotoa jo ammattinsa vuoksi. Hautajaisissa Tuomas miettii Helena-papin sanoja. "Helena puhuu kauniisti. Välillä en tiedä, kenestä. En tunnista hänen sanoistaan aina isääni. Ehkä minä en tuntenut oikeasti koko miestä." (s. 21) Isää muistellessa Tuomas palaa ajatuksissaan lapsuuteen. Hän muistaa olleensa paksuja kirjoja lukeva lapsi, joka halusi tulla merkittäväksi ihmiseksi. Mutta se vaihe meni ohi. Nyt Tuomas on tyytyväinen kerrostalokaksioon ja kirpputoriin. 

Kaisa on naimisissa Markuksen kanssa ja heillä on 3-vuotias Siiri-tyttönen. Kaisa tekee pitkää päivää hoitokodissaan. Sen lisäksi aikaa täytyy järjestyä salarakkaan tapaamisiin. Ja järjestyyhän sitä, kun Markus hoitaa kodin ja lapsen. Kotona ollessa ajatukset ajautuvat rakkaaseen. "Kun menin kotiin, Markus halusi seksiä. Muistutin häntä, että isä oli kuollut vain muutama päivä sitten. Markuksen mielestä minulla oli aina jokin tekosyy. Hän oli oikeassa." (s. 12)

Hautajaisista Tuomaksen mieleen jää miellyttävän oloinen Helena-pappi. Pian Tuomas saakin tilaisuuden pyytää Helenaa illalliselle, kun hän tarvitsee ammatillisia vinkkejä hautajaispuheen pitämiseen. Tuomasta on nimittäin pyydetty pitämään hautajaispuhe uskonnottoman hautajaisissa. Eikä tämä jää Tuomaksen ainoaksi hautajaispuheeksi. Kaisan salarakas paljastuu ja yllättää takuuvarmasti jokaisen lukijan. Lopuksi lukijalle jää tuntuma, että kaikki on hyvin ja elämä jatkuu.

Kirja on miellyttävä lukukokemus. Teksti on kepeää ja helppolukuista. Sarkastinen huumori saa hymyn lukijan huulille. Kirjailija pohtii asioita, joista monet ovat tai ainakin voisivat olla tuttuja monelle, kuten vaikkapa vanhempien kuolema ja ikääntyminen. Pidin Kaisan työroolista, siitä millä vakavuudella ja kunnioituksella hän suhtautuu hoitokotinsa vanhuksiin. Kaisalla on aikaa myös kuunnella vanhuksia. "Vanhojen ihmisten muisteluiden kuuntelu voi olla tämän työn suola. Toisaalta dementoituneet ihmiset toistavat itseään, ja joskus vanhat ihmiset puhuvat vain siitä, mitä heidän elämässään tapahtuu juuri nyt. Koska elinpiiri on pieni ja elämä täyttyy kivuista ja säryistä, se on usein raskasta kuunneltavaa. Yritän kuitenkin keskittyä, sillä asiakkaiden kanssa keskustelu on osa tätä työtä. Minusta se on, ellei tärkein, niin ainakin yksi tärkeimmistä asioista." (s. 153).

Jukka-Pekka Palviainen on kirjoittanut useita lasten- ja nuortenkirjoja sekä aikuisten romaaneja. Kaikella kunnioituksella on minulle ensimmäinen Palviaisen kirja. Halusin lukea kirjan siksi, että nykyisin Sastamalassa asuva kirjailija on ex-raumalainen. Nyt kun meistä on tullut raumalaisia, on mukava tutustua oman alueen kirjailijoihin.

Kiitos Emmi Kyytsönen onnistuneesta kannesta.

Kirja on luettu myös Kirjojen maa -blogissa.