Ann Napolitano: Rakas Edward

 

Ann Napolitano: Rakas Edward. WSOY. 2025. Englanninkielinen alkuteos Dear Edward. Suomentanut Saara Kurkela. Päällys ja kuvitus Ville Laihonen. 358 sivua.

Arvostelukappale kustantajalta

Adlerin perhe - isä Bruce,  äiti Jane ja 15-vuotias Jordan sekä 12-vuotias Edward - on muuttamassa New Yorkista Los Angelesiin. Trinity Airlinesin Airbus A321 lähtee Newarkista aikataulun mukaisesti kohti Kaliforniaa. Kun oli lennetty yli puolet matkasta, kone putoaa Coloradon osavaltiossa. Koneen satayhdeksänkymmentäyksi matkustajaa kuolee. Edward on ainoa, joka selviää hengissä. 

Kirjassa on kaksi aikatasoa. Toisessa seurataan Edwardin elämää onnettomuuden jälkeen ja toisessa kuvataan koneen muutamia matkustajia aina lentokentälle saapumisesta lähtien koneen putoamiseen asti. Pääpaino on Edwardin selviämisessä, mutta kiinnostavaa luettavaa tarjoavat myös matkustajien elämäntarinat. Lukija tutustuu mm. loukkaantuneeseen sotilaaseen, joka on jättämässä armeijan, mitään kunnioittamattomaan liikemieheen, flirttailevaan lentoemäntään, sairaaseen vanhukseen ja vessassa raskaustestiä tekevään nuoreen naiseen. 

Edwardin täti Lacey miehensä Johnin kanssa tarjoaa pojalle kodin. Heidän tilanteensa on vaikea, avioparin keskinäisessä suhteessa on ongelmia ja he tuntevat olevansa neuvottomia täysin hukassa olevan Edwardin kanssa. Lacey parahtaa: "Et sinä ole kunnossa. Kuuletko, Edward? Kuunteletko? Sinä et ole kunnossa. Me ei olla kunnossa. Mikään ei ole kunnossa." Edwardin toipuminen on hidasta ja vaikeaa. Edward ei kärsi ainoastaan onnettomuuden fyysisistä vammoista ja traumoista, vaan sen lisäksi hän on menettänyt kaikki rakkaansa. Hän tuntee vieraantuneensa omasta kehostaan ja omasta elämästään niin, että pala hänestä on jäänyt taivaalle, sidottuna koneeseen ja kaikkiin matkustajiin. Nyt hänen pitäisi taistella yksin selviytyäkseen jopa arkisista tehtävistä puhumattakaan menneisyydestä irrottautumisesta. Onneksi löytyy naapurin Shay, josta tulee Edwardin luotettava ystävä ja tuki.

Edwardista tulee kansakunnan ihmepoika, jota tullaan katsomaan, ihmettelemään ja ottamaan valokuvia. "Suunnaton määrä kännyköitä osoittaa kohti Edwardia. Eräs nuorimies on kavunnut puuhun vanhanaikaisen kameran kanssa. Kuuluu kuiskuttelua: Siinä hän on. Tuo on se poika. Hän se on."  Hänelle kirjoitetaan laatikkokaupalla kirjeitä. Koskettavia kirjeitä tulee etenkin koneessa kuolleiden omaisilta. Näitä kirjeitä Edward lukee yhdessä Shayn kanssa. He tekevät valintoja, kenen kirjeisiin he vastaavat. Kaikkiin yksinkertaisesti ei voi vastata, vaikka halua olisikin. "Meidän on pakko vastata kirjeisiin, jotka ovat lapsilta tai joissa puhutaan lapsista." Edwardin toipumisen kannalta kirjeiden lukeminen, niihin vastaaminen ja yhteydenpito lennolla kuolleiden omaisten kanssa osoittautuu tärkeäksi. 

Luettuani tämän kirjan lähes yhdeltä istumalta voin vain todeta, että Napolitanon voimakas, mutta lempeä kirjoitustyyli sekä otteessaan pitävä vaikkakin traaginen juoni tekivät lukukokemuksesta koskettavan ja saivat minut kyyneliin useammankin kerran. En ihmettele, että kirja on saanut useita palkintoja. Se on todellakin palkintojen arvoinen. 

Rakas Edward on toinen Napolitanon suomennettu teos. Kaunokaisia oli upea, kaunis ja koskettava sukusaaga, yksi kevään parhaista lukukokemuksistani (linkki). Rakas Edward on taidokas romaani kuolemasta, surusta ja selviytymisestä. Kirjan liepeestä luen, että Napolitano oli saanut innoituksen kirjan kirjoittamiseen vuonna 2010 tapahtuneesta Afriqiah Airwaysin lento-onnettomuudesta, jossa kuoli 103 ihmistä ja yksi 9-vuotias poika jäi eloon. 

Samana päivänä, kun sain Rakas Edward -kirjan käsiini, luin lehdestä Intiassa sattuneesta lento-onnettomuudesta, jossa koneen 242:sta ihmisestä yksi pelastui.   

"Hän nostaa katseensa korkeammalle kohti taivasta, jossa - hänen näkökenttänsä tuolla puolen - nuori poika istuu lentokoneessa vailla aavistustakaan siitä, mitä pian tapahtuu."

Ann Napolitano: Kaunokaisia

 

Ann Napolitano: Kaunokaisia. WSOY. 2024. Englanninkielinen alkuteos Hello Beautiful. Suomentanut Minna Kujamäki. 479 sivua.

Arvostelukappale kustantajalta

Bostonissa asuva William Waters on poika, joka kasvoi yksin ja hiljaisuudessa ilman vanhempiensa rakkautta. Williamin sisko Caroline oli kuollut. Hänen vanhempansa eivät koskaan toipuneet suuresta menetyksestä eivätkä halunneet tai pystyneet muodostamaan suhdetta ainoaan elossa olevaan poikaansa. Kouluaikana William löysi koripallon. Hän antautui täysin tälle harrastukselle, hänestä tuli taitava ja hän sai stipendin Northwesternin yliopistoon Chicagoon.

Yliopistossa Williamin korinpallon pelaaminen jatkuu. Opiskeltuaan vasta neljä kuukautta hän kohtaa Julia Padavanon, josta tulee hänen tyttöystävänsä. William on onnellinen, hänellä on viehättävä tyttöystävä ja uusi perhe. "Kukaan ei ollut koskaan halunnut häntä", miettii William. Julia ja hänen kolme sisartaan Sylvie, Emeline ja Cecelia vanhempineen ovat tiivis ja läheinen perheyhteisö.

Ja onhan Williamilla lisäksi koripallo. Mutta vanha polvivamma muistuttaa itsestään, eikä pelaaminen enää onnistu. Williamin tukena on kuitenkin hänelle tärkeitä henkilöitä, on koripallokentältä tutut Kent ja Arash sekä Julian perhe. William oppii tuntemaan sisarukset. Julia on kunnianhimoinen ja hyvin määrätietoinen, Sylvia on omissa maailmoissaan elävä, romanttinen ja leikkisä. Hän työskentelee kirjastossa ja huvittelee suutelemalla poikia hyllyjen välissä. Emeline ja Cecelia ovat kaksoset, aina valmiita auttamaan ja tukemaan apua tarvitsevia. Sisarukset rakastavat yli kaiken isäänsä ja suru onkin suuri, kun isä kuolee.

Kirjan tapahtumat alkavat 1960-luvulta ja päättyvät vuoteen 2008. Tarinassa seurataan Padavanon sisarusten ja Williamin elämän eri vaiheita lapsuudesta vanhuuteen. Henkilöiden elämänvaiheisiin liittyy iloa, surua, kipuja, kyyneleitä, rakkautta, aivan kuten missä tahansa perheessä. Käy ilmi, että menetyksetkin voivat toimia yhdistävänä siteenä perheenjäsenten välillä. Napolitano käsittelee tapahtumia - iloisia ja surullisia - lämmöllä ja empaattisuudella. Minuun teki erityisen vaikutuksen tapa, millä kirjailija käsittelee mielenterveysongelmia.

Kirjan voi sanoa olevan kunnianosoitus Louisa May Alcottin Pikku naisille. Pidin paljon tästä kauniista ja koskettavasta sukusaagasta, joka sai minut välillä kyyneliin, välillä se rauhoitti ja välillä se toi hymyn huulille. Kirjasta voi sanoa, että se on todellinen lukuromaani, jota ei halua päästää käsistään. Padanovan sisaret ja William jäivät mieleeni useaksi päiväksi. En ihmettele, että kirja on mukana Oprahin lukupiirissä. Kirja kuuluu myös Barack Obaman vuoden 2023 kesäkirjalistaan. Itsekin mietin, että Kaunokaisia on varmasti mitä parhain lukupiirikirja. Ehkä ehdotan tätä Naisten Pankin lukupiirikirjaksemme. Kirjan luettuani totesin, että tällainen upea lukukokemus muistuttaa minua siitä, miksi rakastan kaunokirjallisuutta niin paljon.

Ja katsokaa, miten upea kansi kirjassa on. Tämä on alkuperäispäällys, jonka on suunnitellut Donna Cheng. Kannen maalauksen on tehnyt Jessica Miller.