Minna Lindgrenin Armon Anneli äänikirjana

                     

Minna Lindgren: Armon Anneli. Teos. 2021. Lukija Anni Tani. 7 t 4 min. Nextory.

Viisikymmentäkahdeksan vuotiaan Anneli Kaulimon tapasimme jo Lindgrenin aiemmassa koulumaailmaan sijoittuvassa kirjassa Aina on Toivoa (Teos 2020) (linkki). Anneli oli ollut biologian opettajana Helsingin peruskoulussa, mutta piti opetustehtävää tämän päivän koulussa liian haasteellisena ja suoritti etäopintoina eläinlääkäritutkinnon. Aviomies Kalle on lääkäri. Anneli saa määräaikaisen eläinlääkärin tehtävän Haaromäen kunnasta. Kallella on tuuria, hän saa osa-aikaisen lääkärin pestin saman kunnan terveyskioskilta. Kunnan palvelut ovat vuosien varrella vähentyneet ja Anneli saakin vastaanottotilakseen entisen kirjakaupan. R-kioski toimii edelleen ja on todellinen monitoimikioski. Siellä Kalle ottaa asiakkaitaan vastaan. Sen lisäksi kioskilta löytyvät poliisin, postin, TE-toimiston ja lastensuojelun palvelut.  

Anneli kohtaa eläinlääkärin työssään monenlaisia eläimiä ja yhtä monenlaisia omistajia. Luonnollisesti Annelin vastuulla ovat niin tuotantoeläimet kuin lemmikkieläimetkin. Lemmikkieläinten kirjo on laaja. On kissoja, koiria, pikkujyrsijöitä ja kaiken kukkuraksi masennusta kärsivä kääpiöparta-agama nimeltään Romeo. Romeon omistaa leskirouva Maila Suopakko, joka tilanteessa kuin tilanteessa siteeraa Sharespearen näytelmien repliikkejä ja jonka eläimet on nimetty Sharespearen henkilöhahmojen mukaan. Toinen kiinnostava henkilö on sikatilallinen Roima Hurme, jonka tila on hyvin huonossa kunnossa. Jotta sikojen pitämistä voidaan jatkaa, tarvittaisiin iso remontti, johon Hurmeella ei ole varaa. Hurmeella on tehtävänä iso päätös, lahdatako siat vai keksiäkö jokin muu ratkaisu. 

Kuten kirjan nimestä voi päätellä, kyse on monen eläimen kohdalla eutanasiasta. Kuka saa kuolla ja kuka elää? Ja kuka sen päättää? Armon Anneli toimii sen näkemyksen mukaisesti, että eläinten ei tarvitse kärsiä. Eutanasiateemaan antaa oman lisänsä kuolemaan johtavaa ALS:ia sairastava Tiina, joka on Kallen sisko. Tiina ei voi enää asua yksin ja muuttaa sen tähden Annelin ja Kallen luo. Tiina haluaisi jo pois tästä maailmasta. Koska laki kieltää eutanasian, Tiina voi vaan toivoa kuolemaa. "En pelkää elämän loppumista, mutta pelkään loppuelämää," toteaa Tiina. 

Eläinlääkärin ajomatkat kohteesta kohteeseen sujuvat Beethovenin jousikvartettoja kuunnellen. Tästähän tuli musiikin oppitunti, huomaan ajattelevani jossakin vaiheessa. Huomasin samaistuvani Anneliin, joka lopetettuaan tupakoinnin ei pystynyt kuitenkaan pysymään täydellisessä lakossa, vaan vieraillessaan Roima Hurmeen tilalla hän veteli savuja sikatilallisen kanssa. Näin minullekin kävi useasti, että retkahdin, vaikkakin halusin nauttia nikotiinihöyryistä ihan yksin salassa autokatoksen takana. 

Minna Lindgren on tullut tunnetuksi erityisesti Ehtoolehto-kirjojensa myötä. Armon Anneli on Lindgrenin 7. romaani. Kirjan vahvuutena ovat värikkäät henkilöhahmot, joiden seurassa lukija viihtyy. Lindgren kirjoittaa kepeästi ja hauskasti vakavistakin asioista. Kirjassa otetaan kantaa moneen ajankohtaiseen asiaan. Kirjan ydin on eutanasia. Oletan, että Minna Lindgren itse kannattaa eutanasialakia, niin intohimoisesti hän kirjoittaa tästä teemasta. Kirjassa otetaan kantaa myös maaseudun autioitumiseen ja palvelujen loppumiseen syrjäkyliltä. Eläinlääkärit huomaavat työssään, että lemmikkieläinten määrä on kasvanut Suomessa. Korona-aikana lemmikeistä on tullut entistä tärkeämpiä. Eli kyseessä on monen teeman osalta hyvin ajankohtainen kirja. 

Kustannusosakeyhtiö Teos, kirjailija Minna Lindgren ja hänen v. 2020 ilmestynyt kirjansa Aina on Toivoa ovat mukana Naisten Pankin viime lokakuussa alkaneessa Lue Naiselle Ammatti -varainhankintakampanjassa naisten puolesta. Myös Armon Anneli on mukana tilaisuuksissa. Tilaisuuksien aikataulut löydät täältä. Tervetuloa mukaan!

Minna Lindgrenin Aina on Toivoa äänikirjana

 

Minna Lindgren: Aina on Toivoa. Teos. 2020. Lukijana Karoliina Kudjoi.  9 t 7 min. Nextory.

Eletään 2020-luvun loppua. Filosofian maisteri Marja Vehmarvarsi on 62-vuotias ruotsin ja terveystiedon opettaja helsinkiläisessä peruskoulussa. Koulua leimaa monikulttuurisuus, koulussa on 38 eri kotikieltä ja 12 eri uskontoa. 

Lindgrenin kuvaama koulumaailma näyttäytyy opettajille kuluttavana ja hermoja raastavana työympäristönä. Jokainen kurssin päättyminen on Marja Vehmarvarrelle painajainen. Asiakkaiden eli oppilaiden asiakaspalaute julkaistaan Helsingin Keskuskoulun nettiportaalissa. Marja sai juuri päättyneestä kurssista asiakkailtaan keskiarvon 0,3 / 5. Ei se paljon hymyilytä. Ennen oli sentään opetussuunnitelmat, joista sai jotakin vinkkiä, mitä tulisi opettaa. Nykyisessä opsissa painotetaan vain talk-menetelmien yhdistämistä digitaalisuuteen ja luovuuteen. Luovuus ja itseohjautuvuus ovat koulumaailman johtolankoja, joihin päästään etäopiskelulla. Koulunkäynti koostuu hajanaisista ja sattumanvaraisista opiskelutilanteista.  

Prepositiot suoliston viidakossa

Kun opetussuunnitelmassa ei määritetä sitä, mitä pitää opiskella, niin luonnollisesti oppilaat eli asiakkaat saavat itse valita opiskeltavat kurssinsa. Ja opettajat ovat helisemässä kehitellessään asiakkaitaan jollakin tavalla kiinnostavia ja muista erottuvia kursseja. Sillä onhan niin, että jos näiden nollatuntiopettajien kursseja ei valita, ei juokse palkkakaan. Marja Vehmarvarsi panee parastaan ja suunnittelee ruotsin- ja terveystiedon kurssin, jolle hän antaa nimeksi Prepositiot suoliston viidakossa. Kurssin mainostamiseksi hän tekee vauhdikkaan videon. Johan rupeaa ilmoittautumisia tulemaan! Peräti 47 asiakasta ilmoittautuu kurssille.

Marjan tytär Elina on myös opettaja. Mutta Elina raukka ei rohkene edes ajatella opettamista peruskoulussa, sen verran hurjalta hommalta se vaikuttaa. Hän toimii mielummin yksityisenä kotiopettajana kahden eiralaisen vegaaniperheen kolmelle lapselle.

Oulu, Siika, Pyhä, Kala...

Marjan vanhemmat Aina ja Toivo ovat liki satavuotiaita eläkeläisiä, jotka molemmat ovat entisiä opettajia. He löytävät sosiaalisen median maailman ja ovat innoissaan laittaessaan materiaalia you tubeen. Sinne menee kaikenlaista vanhaan koulumaailmaan kuuluvaa tietoa, esimerkiksi selitystä siitä, mikä on pulpetti ja mikä on karttakeppi. Siellä Aino ja Toivo luettelevat Pohjanmaan joet, ja kohta oppilaat rallattavat koko jokirepertuaarin. Lisäksi Aino ja Toivo pohtivat korkeaa ikäänsä ja pyytävät kuolemavinkkejä. Luonnollisesti eutanasia nousee keskusteluissa esille.

Aloittaessani kirjaa mietin, että liekö tämä Lindgrenin kuvaama koulumaailma niin kovinkaan paljon muuttunut tästä päivästä. Paljon siinä on samaa kuin tänäkin päivänä, mutta monia asioita on viety pidemmälle ja kärjistetty. Opettajan auktoriteettiasema on jo tänä päivänä melko kyseenalainen, röyhkeästi käyttäytyviä kiroilevia oppilaita löytyy lähes joka koulusta sekä oppilaiden itseohjautuvuus, itsenäisyys, ilmiöoppiminen ja tutkiva ote ovat opetussuunnitelmien johtolankoja. Oppilaiden koskemattomuus ja heidän oikeutensa dokumentoida kaikkea mahdollista ovat olleet pyhiä asioita jo vuosien ajan. Mutta sitten minulle selvisi, että kirjan tapahtumat sijoittuvatkin 2020-luvun loppuun, eivätkä vaikkapa 2050-luvulle. Toivotaan kuitenkin, että Lindgrenin kuvaama yksityistetty peruskoulu on vain kammottavaa dystopiasepitelmää. 

Lindgrenin vahvuus tässä kirjassa Ehtoolehto-kirjojen tavoin on kielessä. Kerronta on vauhdikasta ja humoristista, mukavaa ja helppoa luettavaa. Mielestäni Lindgrenin iskevä ja kuvainnollinen kieli istuu nuoria luontevammin Ehtoolehto-vanhusten suuhun. Koulu olisi mielestäni riittänyt kirjan teemaksi. Eutanasian liittäminen kirjan juoneen tuntui hieman keinotekoiselta. Todennäköisesti eutanasia toimi siltana seuraavaan Lindgrenin Armon Anneli -kirjaan (Teos 2021).

Minna Lindgren toivoo kirjan herättävän ajatuksia ja keskustelua peruskoulun asemasta ja merkityksestä. Tällaiseen keskusteluun on mahdollista osallistua Naisten Pankin Lue naiselle ammatti -tilaisuuksissa, joissa keskustellaan Minna Lindgrenin kanssa Aina on Toivoa -kirjasta. Tilaisuuksien päivämäärät löytyvät täältä.