Camilla Läckberg: Hopeasiivet

Camilla Läckberg: Hopeasiivet. Otava. 2020. Ruotsinkielinen alkuteos Vingar av silver. Suomentanut Aleksi Milonoff. 312 sivua.

Arvostelukappale kustantajalta

"Faye meni ikkunaan, katseli hetken Östermalmin katonharjoja ja jatkoi sitten muihin huoneisiin. Tämä olisi hänen kotinsa, kun hän hoitaisi Yhdysvaltain-laajentumista ja pelastaisi Revengen. Hänellä oli nyt kaksi kotia, toinen Italiassa, toinen täällä. Molemmat olivat tärkeitä, mutta eri tavalla. Puolet hänen sydämestään oli Italiassa, jossa hänen äitinsä ja Julienne asuivat. Mutta toinen puoli olisi aina täällä. Tukholmasta oli tullut hänen kotikaupunkinsa heti kun hän oli muuttanut tänne."

Hopeasiivet on toinen osa Läckbergin Faye-sarjassa. Ensimmäinen osa Kultahäkki (Otava, 2019) oli Ruotsin myydyin kirja vuonna 2019 sekä myös kansainvälinen menestys.

Pidin Kultahäkistä. Koin, että tällainen on psykologinen dekkari parhaimmillaan. (linkki) Hopeasiivissä tarina jatkuu siitä, mihin Kultahäkki jäi. Fayen ex-mies Jack on vankilassa Julienne-tyttären murhasta. Fayesta on tullut "miljardööri, feministinen ikoni" rakentamansa Revenge-yrityksen myötä. Fayen elämä ahdistavan avioliiton jälkeen tuntuu nyt seesteiseltä. Vuorossa ovat uudet haasteet. Revengen on aika laajentua USA:n markkinoille.

Mutta on Fayella oma suuri salaisuutensa, jota hänen tulee kaikin tavoin varjella. Hänen ja Jackin Julienne-tytär on elossa. Koska se on salaisuus, Faye on muuttanut Juliennen ja äitinsä kanssa Italiaan. Faye on varma, että kukaan ei tiedä heistä mitään. 

"There you go."

Mutta juuri kun kaikki tuntuu olevan kunnossa Revengen rakentamisessa, mustia pilviä nousee yrityksen taivaalle. Joku ostaa Revengen osakkeita. Ostot vain jatkuvat, eikä Fayella ole mitään käsitystä, kuka se voisi olla. Onneksi Faye tapaa työmatkallaan kiinnostavan miehen, finanssialalla työskentelevän David Schillerin, joka vie Fayen ajatukset pois osakkeiden ostosta, ainakin hetkellisesti.  David on varakas, ajaa Alfa Romeolla, käy kaksi kertaa kuussa Teatergrillenissä, asuu omakotitalossa Saltisissa, harrastaa brasialaista jujutsua. Hän on naimisissa oleva kahden lapsen isä, mutta ero on suunnitteilla. Eli kaiken kaikkiaan David tuntuu täydelliseltä mieheltä. Faye on onnellinen tavattuaan Davidin, vaikka "ajatteli, ettei saisi taas ihastua mieheen, vaikka alkoikin pelätä, että nyt oli jo liian myöhäistä." 

"Ensi kertaa elämässäni tajusin, että tappaminen voisi olla välttämätöntä."

Kirjassa liikutaan Tukholmassa ja Italiassa, ja lisäksi Faye tekee liikematkoja Amsterdamiin, Lontooseen ja Pariisiin. Kirjassa eletään myös Fayen lapsuus- ja nuoruusvuosia Fjällbackassa. Rankat lapsuuden kokemukset paljastuvat vaihe vaiheelta. Lapsuuteen on kuulunut väkivaltaa ja vihaa, mutta myös rakkautta, rakkautta äitiä kohtaan. "Rakastin äitiä. Ja äiti rakasti minua. Rakastimme toisiamme." Lapsuuden tapahtumat ovat suuresti vaikuttaneet Fayeen. Hän on valmis murskaamaan tieltään häntä uhkaavat henkilöt.  

"Ja juon samppanjaa kuin luksusvaimo, joka on juuri vaihdettu sihteeriin."

Faye on kiinnostava nainen. Hän on elänyt avioliitossa narsistisen miehen kanssa. Olisi hyvinkin mahdollista, että Faye tuntisi vihaa ja katkeruutta miehiä kohtaan kaiken sen jälkeen, mitä hän kokenut. Mutta sellainen olisi Fayelle vierasta. Hän on valmis uusiin suhteisiin, hän on valmis uusiin flirtteihin, hän on valmis nauttimaan rakastelusta ja rakastetuksi tulemisesta. Miehet ovat Fayelle mukavaa vapaa-ajan viihdykettä, mutta myös kohteita, joita tarvittaessa voi kohdella hyvinkin kylmästi ja kovakouraisesti. Miehiin ei voi täydellisesti luottaa, mutta sen sijaan naiset ovat Fayelle tärkeitä niin ystävinä kuin yhtiökumppaneina. Naiset osaavat, he ovat ammattitaitoisia, viekkaita, oikeudenmukaisia. He ovat lojaaljeja ja heihin voi luottaa. Naisissa on voimaa. 

Denise Rudbergin Marianne Jidhoff -dekkarit luokitellaan eleganteiksi rikosromaaneiksi, eikä tämä Läckbergin Faye kauaksi jää Mariannesta. Faye on kaunis nainen. Hän pukeutuu tyylikkäästi ja kalliisti, nauttii saamastaan huomiosta. Hän on rikas ja sellaiselta hän haluaa näyttääkin. Hän käyttää Jimmy Choon kenkiä, Dolce & Gabbanan silkkihametta, Max Maran pitkää valkoista päällystakkia ja tärkeitä tavaroita hän kuljettaa nahkaisessa Chanelin Boy Bagissa, jossa on niittejä tai Louis Vuittonin salkussa. Samppanja ja GT:t ovat olennainen osa Fayen päiväohjelmaa.

Läckberg on taitava rakentamaan jännitystä. Hän osaa kuljettaa juonta lukijaa kiinnostavasti vailla kiireen tuntua, rauhallisesti edeten. Kirja on taitavasti rakennettu. Kun tulee takauma Fayen lapsuuteen, se on kirjassa selkeästi otsikoitu "Fjällbacka - silloin". Kirjaa on helppo lukea, dialogi kuljettaa juonta sujuvasti eteenpäin. Jotakin kuitenkin jää puuttumaan. Tapahtumien kulku monin paikoin oli ennalta arvattavissa eikä trillerimäistä yllätysmomenttia syntynyt. Kultahäkissä pidin Fayen persoonasta, mutta nyt hän näyttäytyy mielestäni epäsympaattisena, kovana ja liikaa juovana businessnaisena.  

Ihmettelin kirjan nimeä. Mielestäni hopeasiivillä viitataan lennostoon ja lentokoneisiin. Mutta ei tässä kirjassa. Fayelle hopeasiivet symboloivat vahvuutta sekä myös uuden ajan alkamista. 

Kirjan pystyy mainiosti lukemaan myös itsenäisenä teoksena. Faye-sarja ei todennäköisesti tähän osaan pääty. Sellainen tuntu jää kirjan viimeisestä lauseesta.

Camilla Läckberg: Kultahäkki

Camilla Läckberg: Kultahäkki. Otava. 2019. Ruotsinkielinen alkuteos En bur av guld. Suomentanut Aleksi Milonoff. 350 s.

Arvostelukappale kustantajalta

"On nöyryyttävää joutua hylätyksi ja jäädä sivuun. Milloin syynä on se, että mies on löytänyt jonkun toisen, jonka kanssa haluaa elää loppuelämänsä, milloin surkea hotellihuonepano konferenssissa Örebrossa. Kaikki mihin olemme panostaneet, rakkaus, lapset, aika ja työ, vaihdetaan kännipanoon jossain kokouskeskuksessa. Olemme korvattavissa. Eivätkä miehet edes kadu." (s. 215)

Camilla Läckberg, jonka Fjällbacka-sarja on saavuttanut suuren suosion maailmanlaajuisesti, on tarttunut täysin erilaiseen teemaan: naisen kostoon. Kirja osoittaa, kuinka julmaa ja karmeaa naisen kosto on, kun siihen on riittävät syyt.

Kirjan takakansi lupaa, että Kultahäkki on vuoden  järisyttävin kirjatapaus. Ja järisyttävä se todellakin on. Kirjan tunnelma on intensiivinen ja vahva. Juoni on jännittävä ja todella yllätyksellinen. Fayella, kirjan päähenkilöllä, on painolastinaan ahdistavat muistot lapsuudesta. Paetakseen muistojaan Faye muuttaa Fjällbackasta Tukholmaan ja aloittaa opinnot kauppakorkeakoulussa. Elämä on mallillaan. Opinnot sujuvat erinomaisesti, ja Faye tapaa räväkän Chrisin, josta tulee Fayelle tulevien vuosien uskollinen ja luotettava ystävä. 

"Jokainen tyttö haluaa Jackin." (s. 82)

Sitten tulee rakkaus: Jack Adelheim, joka on kaikkea, mitä nainen voi toivoa mieheltä. Hän on komea, naistaan palvova kauppakorkeakoulun opiskelija, joka haaveilee oman yrityksen perustamisesta. Faye rakastuu palavasti ja sokeasti. Faye ja Jack menevät naimisiin, saavat lapsen ja asuvat neljänsadan neliön loistoasunnossa Tukholman hienostomaailmassa, maailmassa, missä naisen kauneus mitataan laihuudella ja kalliilla merkkivaatteilla. Fayella on kaikkea, mitä voi rahalla saada. Ulkoisesti kaiken pitäisi olla täydellisen onnellista, mutta hienostomaailmasta muodostuukin Fayelle kultahäkki. Lapsuuden ahdistavat muistot ovat aina läsnä. Niistä hän ei kerro kenellekään, ei Jackille eikä Chrisille. Avioliitto ei ole ihan kunnossa, vaikka kilttinä ja sopeutuvaisena aviovaimona Faye ottaa kaiken omaksi syykseen, Jackin huonotuulisuuden, Jackin jatkuvat valitukset milloin mistäkin, yhteisesti sovittujen menojen peruuttamiset, sekä myös sen, ettei hän enää miellytä aviomiestään edes seksuaalisesti. Kaikella on kuitenkin rajansa.

"Faye ei ollut maailmanhistorian ensimmäinen nainen, jota aviomies nöyryytti, kohteli kuin idioottia ja vaihtoi nuorempaan versioon." (s. 184)

Se raja tulee, kun Jack pettää Fayea avoimesti ja näyttävästi heidän makuuhuoneessaan, heidän sängyssään. Alkaa koston suunnittelu. Faye osoittautuu tässä tehtävässä äärimmäisen pitkäjänteiseksi, tehokkaaksi ja säälimättömäksi. Lapsuuden tuskalliset kokemukset antavat lisävoimaa kostotoimenpiteisiin. Faye perustaa Revenge-yrityksen, johon on viittaus kirjan kannessakin. Enempää en tohdi paljastaa kirjan juonesta. Läckberg paljastaa päähenkilöistään pieniä persoonallisuuden piirteitä kerrallaan.Tavallaan juoni on ennakoitavissa, koska jokaisen osion alussa annetaan vihjeitä tulevista tapahtumista, mutta voin taata, että Läckberg kuljettaa juonta tavalla, joka pitää lukijan otteessaan läpi kirjan. Vasta viimeisillä sivuilla selviää monikin juonta kuljettanut salaisuus.

Tällainen on psykologinen dekkari parhaimmillaan. Tällaisista dekkareista pidän. Kirjassa on monta näkökulmaa. Siitä löytyy vaikkapa #MeToo -teema. Kaltoin ja ala-arvoisesti kohdellut naiset haluavat kostaa. Naiset tukevat toisiaan jakamalla ahdistavia kokemuksiaan eli kirja on myös kuvausta naisten välisestä luottamuksesta ja ystävyydestä. Eräässä Jackin omistaman Compare-yrityksen palvelukodissa paljastuu sellaista, mikä on puhututtanut suomalaisia viimeisten kuukausien aikana liittyen Attendon, Esperi Caren yms vanhusten hoivakoteihin.  "Uusi paljastus, se että Comparen toimitusjohtaja oli tiennyt kahdesta huonon hoidon aiheuttamasta kuolemantapauksesta, jotka olivat sattuneet eräässä heidän palvelukodissaan, ja jopa yrittänyt pimittää ne, oli järkyttänyt koko Ruotsia, ei vain suppeaa bisnesmaailmaa." (s. 296)

Takakannen teksti kertoo, että kirjalle on tulossa jatkoa. On mielenkiintoista nähdä, jatkuuko kostoteema myös seuraavassa kirjassa. 

Otavan sivuilta selviää, että Läckberg on median haastateltavissa Helsingissä 2. ja 3. toukokuuta.